Iloa

Kävin viime lauantaiaamuna kuntosalilla. Ympärilläni oli vielä kovin hiljaista. Istuin soutulaitteessa ja otin rauhallisia vetoja. Hengitykseni kulki hyvin vapaasti.

Siirryin salin toiselle reunalle tekemään painoharjoituksia. Kuulin kahden nuoren iloista naurua. He tekivät vatsalihasharjoitteita ja kokivat varmaan jotain haasteita, kun nauruksi se harjoitus meni. Elämä on kompastelua, yllätyksiä, iloa, löytöretkiä.

Kasvoilleni levisi hymy. Mietin kuinka ihanaa on kuulla, kun nuoret ilakoivat. Kuinka ihanaa on, kun vierellä on ystävä.

Lauantai oli näyttäytynyt vähän harmaana, mutta nyt silmiini piirtyi jo kuva useasta ihmistä, joiden kasvoilla oli ilo. Huomasin, että pian on kiirehdittävä kotiin, sillä meille oli tulossa vieraita. Mieheni vanhemmat ja mieheni veli tulisivat illalla käymään.

Kävin hakemassa kaupasta jotain pientä makeaa. Mieheni oli jo ennättänyt laittaa pullataikinan kohoamaan. Otin pakasteesta vielä jäisiä karjalanpiirakoita, jotka siinä sitten valmistuivatkin samalla, kun kerran uunia lämmitettiin. Tyttäreni oli tehnyt munavoita karjalanpiirakoiden seuraksi.

Kodissamme oli mukavasti elämää. Tyttäremme saapui töistä ja lähes samalla hetkellä vieraat saapuivat. Kotona tuoksui korvapuusti ja myös kotona tehty leipä, karjalanpiirakoiden muodossa.