Parasta

”Mikä on parasta?” kysyin lapsiltani, kun he olivat pieniä. Toisen tyttäremme vakiovastaus oli ”Äiti, isi, sisko ja vielä mä”. Tämä muisto tuli mieleeni yhtenä iltana, kun rentouduin selälläni olohuoneemme lattialla. Minulla oli vielä kilon jauhopussi vatsani päällä, jotta keskittyisin hengittämään syvästi kylkiäni hyödyntäen.

Mikä sinulle on tänä päivänä parasta? Nouseeko sinun mieleesi helposti ne parhaat hetket? Useimmille meistä kesä on parasta aikaa ja nyt on ihana sanoa se myös ääneen, kun olemme menossa kesää kohden.

Minulle on myös parasta, kun kokoonnumme suuren keittiönpöytämme ääreen ihan oman perheen voimin viikonloppuisin tai arki-iltaisin. Parasta on myös se, että kun saamme vieraita ja katamme ison ruokapöydän täyteen hyviä tarjoilija ja sitten vietämme yhteistä aikaa.

Olen löytänyt tähän kevääseen ja alkukesään hyvin mielenkiintoisia opiskeltavia kursseja. Jouduin kyllä tänään jo miettimään, että haalinko nyt vähän liikaa kaikkea. Ohjaava opettajani myös sanoi yhtenä iltana ”Sinä se aina löydät kaikkea mielenkiintoista”. Hän myös sanoi minulle, että elämässä pitää olla muutakin kuin päivätyö ja opiskelut.

No, niin onhan minulle tuo puutarhainnostus. Puutarhanhoito vie kyllä paljon aikaa. Lausahdin hetki sitten myös miehelleni ”Onkohan meillä vähän liikaa suunnitelmia tälle kesälle tuohon pihahommiin?” Viime kesänä mieheni rakensi meille pergolan. Itse tein jonkin verran kylvö- ja istutushommia.

Aurinko jo näyttäytyy. Pihamaamme on jo jonkiverran sulanut. Kyllä, kevät inspiroi minua.