Parasta lauantaita

Avasin makuuhuoneemme sälekaihtimet. Ulkona satoi kovasti vettä. Kävelin keittiöömme ja laitoin kahvin tippumaan.

Istuimme mieheni kanssa kahvia juoden. Sanoin miehelleni, että ”Imuri on laitettava taas päälle.” Mieheni vastasi, että ”Juu”. Meillä laitetaan robotti-imuri päälle lauantaisin. Välillä myös moppaamme lattiat. Ihana normi lauantaiaamu. Tavallinen ja siksi niin hyvä.

Sanoin miehelleni, että “Pitäisikö käydä siinä yhdessä sekatavarakaupassa?”. Kaupassa oli mielenkiintoisia isäinpäivätarjouksia. Kysyin mieheltäni, ”Ostaisinko sinulle termosmukin?”. Mieheni siihen, että “En minä tarvitse”. Kysyin siinä, että “Pitäisikö meille ostaa sellainen iso lampaantalja?”. Talja olisi mukava ja pehmeä talvi-iltoina. Katselin sitten ympärilleni ja mietin että mihin sen taljan nyt laittaisi. Emme me sitä tarvitse.

Kävimme kauppareissulla ja samalla tässä sekatavarakaupassa. Ruokakaupasta lähti mukaan hyvät aamupala-ainekset isäinpäivään. Isäinpäiväruoan ainekset olin jo aiemmin ostanut. Sekatavarakaupasta lähti mukaan jyrsijäkarkoitin, merileväuute(viherkasveillemme) sekä ihanan vihreä käärinnauha joululahjoihin.

Aloimme kaivaa joulukoristeiden joukosta ”kausivaloja”. On kyllä niin pimeää, että nyt lähti suurin osa sisävaloista käyttöön ennen isäinpäivää. Kyllä valot piristi lauantain iltapäivää.

Sain eilen käsiini Mari Valonmeren, Herkät johtajat kirjan. Istuin kulmasohvamme nurkkaan ja aloitin kirjan lukemisen. Mari käsittelee erityisherkkyyttä niin mielenkiintoisesti. Hänen urapolkunsa on erityislaatuinen. Hän on kulkenut rohkeasti omaa polkuaan. Uskon, että saan tästä kirjasta paljon irti.