Jälki

Olin jokunen päivä sitten kirjallisuuspiirissä. Meillä oli siellä vierailija sekä esityksiä annetuista aiheista. Olin itse myös vähän kuin vierailijana, koska en ole ennättänyt osallistua syksyn tapaamisiimme.

Tulin kotiin ja jäin taas ajatuksiini. Mieleeni nousi hyvin mielenkiintoinen ja omaan mieltäni askarruttanut asia.

Mistä sinä haluat, että sinut muistetaan? Millaisen jäljen haluat jättää?

Tammisaari, joulukuu 2023

Pidin isäni hautajaisissa puheen siitä millainen oma isäni oli. Isä oli ahkera tekijä. Hän oli aina auttamassa muita ja tekemässä omia hommia tai talkootyötä. Työ oli hänelle isolla kirjaimella Hyve.  

Niin, haluaisin että minut muistetaan pelottomuudesta. Minulle olisi tärkeää, että minut muistettaisiin siitä, että minä uskalsin.

Olenko saavuttanut kuitenkaan sitä mitä toivon? Uskallan kyllä sanoa, että hitusen minussa on rohkeutta, mutta tämä pelottomuus se onkin jo toinen asia.

Minulla on pohjimmiltaan vahva luottamus, että asiat aina järjestyvät. Halua opettaa lapsilleni ja ihmisille jotka ovat lähelläni, että asiat aina järjestyvät ei huolta.

Oma isäni oli myös sellainen, että hän luotti. Jos ei vaikka ollut kyytiä johonkin paikkaan niin hän vain sanoi, että ”Kannattaa kysellä kyytiä, kyllä se järjestyy. On niitä kulkijoita.” Isä jätti jäljen, luottamuksen, että asioilla on tapana järjestyä.

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinut muistettaisiin naurusta, ilosta ja elämänmyönteisyydestä? Uskon, että mieheni muistetaan elämänmyönteisyydestä, positiivisuudesta ja hyvätahtoisuudesta.

Luulen, että minut muistetaan ainakin äänestä. Olen muutaman kerran kuullut tutuilta, että ääneni kaikui kaupassa toiselle puolelle kauppaa. Onko ääneni kova vai persoonallinen? Ehkä molempia. Muistijälkiä se ainakin synnyttää…

Hyviä Joulukuun päiviä sinulle! Löydäthän kaamokseen oman tavan kokea ja tuntea!

– Heli