Perinteet

Kävin kolaamassa lunta. Heitin pienen vaaleanvihreän peiton olohuoneen lattialle lähes joulukuusen alle. Heittäydyin siihen pitkäkseni ja otin syviä palleahengityksiä.

Tänään piti jättää syksyn viimeinen tehtäväni. Tehtävä oli osa omaa tuotostani, jonka sain vapaasti valita opiskeluissani. Päivät ovat olleet työntäyteisiä, mutta hyviä. Tämän opiskeluvaiheen nivon sitten osaksi opiskelujeni lopputyötä.

Ah, mukavassa vaiheessa ollaan. Jouluun on reilu viikko ja äitini on tulossa pian meille. Kiitollisuus täyttää mieleni. Syksy on ollut monivivahteinen.

Kaadoin joulukuusen jalkaan ainakin litran vettä. Tämä metsäkuusi on oikea pesusieni. Olen jopa yöllä kastellut kuusta, kun muuten heräsin. Hoivataan nyt sitten joulukuusta…

Joulukuusi eli pieni metsä kodissamme herättää monenlaisia tunteita. Arvostan sitä, että voimme vielä tuoda metsäkuusen ja kuusen tuoksun kotiimme.

Joulukuusi on monissa suomalaisissa perheissä perinne, jota halutaan vaalia. Omassa lapsuudessani isäni toi joulukuusen sisälle kotiin vasta jouluaattona. Monesti se oli kyllä jo valmiina kellarissa odottamassa. Oli myös kertoja, kun isäni haki kuusen ulkoa vasta jouluaattona. Silloin äiti alkoi kyllä käydä jo vähän ”kuumana”, että milloin se kuusi oikein saapuu vai saapuuko ollenkaan.

Kerroin tyttärilleni näistä perinteistämme joulukuusta koristellessamme. Kerroin myös, että lapsuudenkodissani äiti oli se, joka laittoi joulukuuseen tähden sekä jouluvalot. Me lapset saimme kyllä hoitaa kuusen koristelun. Isäni piti huolen siitä, että kuusen jalassa oli aina vettä ja kuusi ei varmasti päässyt kuivumaan.

Perinteitä on mukava vaalia. Mielestäni on tärkeää, että Joulusta tulee omannäköinen. Toivon, että sinun Jouluusi kuuluu hyviä itseäsi ja läheisiäsi miellyttäviä asioita.  Meille on tärkeää, että Jouluna luetaan myös Jouluevankeliumi, jotta Joulun sanoma pysyy mielissämme.

Hyvää kolmatta Adventtia!

-Heli