Lumivalkeaa

Kävelin kauneimpiin joululauluihin Siuntion kirkkoon. Luonto oli niin valkoinen ympärilläni. Kaunis talvi-ilta!

Olin hyvissä ajoin. Istuin tovin viileässä kivikirkossa. Kirkko alkoi täyttyä pikkuhiljaa. Sitten eteeni tuli äiti kahden pienen pojan kanssa. Pienempi pojista alkoi laskemaan kynttilöitä “Tuolla on kolme kynttilää, tuollakin on kolme kynttilää ja tuolla.” Ajattelin, että sanonko pojalle, että sunnuntaina on kolmas adventti. Sitten vaan mietin, että ei sillä ole merkitystä kolmevuotiaalle mikä adventti nyt on. Tärkeintä on, että kirkossa on paljon kynttilöitä.

Pieni jaksoi istua tosi reippaasti. Välillä hän alkoi laulaa ihan omiaan, katseli lauluvihkosta ja näytti peukkua äidilleen. Lauloimme lauluvihkosta, Joulupuu on rakennettu. Lapsi osasi laulaa kolme enimmäistä säkeistöä. Sitten hänelle tuli ongelma, kun laulu jatkui vielä kahden säkeistön verran. Hän sanoi laulun loputtua kovaan ääneen äidilleen ”Ei tässä laulussa ole näitä sanoja.” Kaksi säkeistöä ei ollut tuttuja lapselle.

Jossain vaiheessa huomasin, että äiti kaivoi laukustaan Elovena-keksin. Poika söi keksiä. Tunnelma oli kirkossa jopa aika mahtipontinen, kun ihmiset lauloivat voimakkaasti. Toinen pojista sanoi äidilleen, että ihmiset laulavat täällä isosti. Lopuksi ihmiset nousivat seisomaan, Maa on niin kaunis laulussa – ”Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.”

Ihan tilaisuuden lopussa pikkupojat ja heidän äitinsä nousivat penkistä. Lapsella oli jokin tärkeä asia mielessä, kun hän pomppasi seisomaan ja laittoi vihreän pipon nopeasti päähänsä. Poika sanoi ” Äiti minä en nyt syönyt mitään terveellistä.” Jäin siinä itse pohdiskelemaan, että mitähän terveellistä lapsi ajatteli. Olisiko se ollut jotain tuoretta hedelmää tai vihannesta. Näin me äidit lapsiamme valistamme, että he söisivät myös hedelmiä tai muuta tuoretta.