Kaiho

Sydämeni on särkynyt. Pohjoisesta kantautui tieto nuoren tytön kuolemasta. Sytytin kynttilän perjantaina ja katsoin palavaa liekkiä. Tytön palo on sammunut.

Olen kulkenut koko viikonlopun murheen murtamana. Mitä me vanhemmat voisimme tehdä ettei kävisi näin? Miten näin voi käydä? Miksi hän ei jaksanut loistaa? Kysymykseen ei ole suoraa vastausta.  On vain lähiomaisten pohjaton suru ja tuska.

Meiko, syyskuu

Syksy on usein kaihon aikaa itselleni. Luonnon täyttää hetkeksi väriloisto, kunnes luonto lakastuu ja väriloisto häviää.

Kauniin ruskan jälkeen pohjoisessa voi olla hetken aikaa vain pimeyttä ennenkuin lumi sataa maahan. Vaikka maassa on lunta voi kaamos tuntua raskaalta. Päivät ovat harmaita ennenkuin aurinko alkaa taas näyttäytyä iltapäivän ruskona.

Meiko, syyskuu

Herkkyys aistia voimakkaasti on välillä raskasta. Aistit ovat usein niin herkillä. Äänet, liike, kosketus ovat haaste aistiherkälle. Koen, että aistin itse usein hyvin voimakkaasti.

Olen vasta nyt alkanut miettimään miten aistiherkkyyden voisi kääntää voimavaraksi. Onko huono asia, että koen syvää myötätuntoa kun ympärilläni tapahtuu jotain raskaita asioita? Onko huono asia, että koen syvää myötätuntoa kohdatessani toisen ihmisen ja hänen elämänsä karikot? Uskoisin, että se ei ole huono asia mutta aistiherkille aika raskasta.

Valppaina olevat aistit ovat voimakas kokemus. Välillä aistien valppaus on myös tosi uuvuttavaa. Oloni on väsynyt vahvojen kokemusten jälkeen. On löydyttävä myös omaa tilaa, aikaa ja lepoa.

Meiko, syyskuu

Olen huomannut, että tänne ”herkän naisen blogiini” on viimeviikkoina tullut paljon uusia lukijoita.

Minulla on tarkoitus kirjoittaa herkällä ja avoimella mielellä arjen kuulumisistani. Omaan arkeeni kuuluu voiman ammentaminen luonnosta, puutarhasta, vesistöistä. Kerron täällä myös opiskeluihini liittyvistä kuulumisista ja uusista löydöistä. Jaan myös kuvia retkistä mieheni kanssa.

Haluan, että kaikki jaksaisivat arjessa paremmin. Pyrin omilla valinnoillani rohkaisemaan uuden äärelle ja ehkä jopa haastamaan itseään.

Kysytään toisiltamme miten voit, mitä arkeesi kuuluu. Pyritään olemaan toisille läsnä omien resurssiemme antamissa rajoissa. Sinä siellä olet tärkeä! Pidäthän huolta, että voit hyvin ja jaksat omalla paikallasi!

-Heli