Kesäaamu

Sunnuntaina heräsin vähän muuta perhettäni aiemmin. Lauantaina oli koulujen päättäjäispäivä. Meidän nuoret olivat viettämässä aikaa ystäviensä kanssa päättäjäisten jälkeen. Näin ne vuodet rientää…

Yöllä on satanut vettä. Aurinko paistoi kuitenkin aamusta kirkkaasti. Rauhallinen sunnuntaiaamu.

Olin käymässä kirkossa. Kesä on tullut ja halusin pysähtyä hetkeen. Aamukoitteessa lauloimme Suvivirttä. ”Jo joutui armas aika ja suvin suloinen… Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon. Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa, puut metsän huminoivat taas lehti verhossa.”

Kesä on tullut ja se herkistää muistoille. Koen, että menneiisiin kesiin on mahtunut niin paljon hyvää. Hyvin erilaisia elämänvaiheita, ihmisiä, tunteita.

Tänä vuonna on kuollut kaksi minulle merkittävää ihmistä. Mikko joka oli antamassa minulle ensimmäisiä kesätöitä K -tavaratalossa. Mikko oli hyvin merkityksellinen ihminen kun aloitin ensimmäisiä töitäni.

Nyt Mikko on poissa. Hän kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen. Olin yllättävän järkyttynyt hänen kuolemastaan. Hän kävi tekemässä muutaman pikkuhomman mökillämme pari kesää sitten. Mies, joka oli juuri eläkeiässä. Hän ennätti olla lukkoseppänä/ suutarina vuosia.

Muutama päivä sitten kuulin, että Anja jonka luona kävin hieronnassa on kuollut. Ajattelin, että ei. Tässä parin vuoden aikana näin Anjan pari kertaa vilaukselta. Ajattelin, että haluaisin tavata hänet ja jutella mitä elämä on ollut viime vuodet. Sairaus vei myös Anjan. En voi enää puhua hänen kanssaan.