Kompurointia ja oivalluksia

”Katson pimeestä valoa, katson ulkoa sisään, poden viulua, ikävää. Katson talvesta kesään, pohjoisesta  etelään. Toiveiden kasvoton määränpää. En pyydä olla perillä sillä matkaa kai on elämä majataloja, tietä ja sanoja.” Jukka Leppilampi

Tällä viikolla on moni asia tullut lähelle loppuaan. Moni asia on löytänyt uuden paikkansa. Elämään on tullut rauha. Toisaalta mikään ei ole loppunut vaan on jäämässä tauolle, ehkä jopa mietintään.

Monissa lauluissa on myös sellaista ihanaa viisautta. Lauluntekijä voi ajatella ihan muita asioita tarinallaan kuin mitä kuulija kuulee. Toisaalta haittaako se, että kuulija ottaa laulusta sen minkä hän itse tarvitsee?  Jukka Leppilammen gospelit ovat olleet lähellä sydäntäni jo vuosia sitten.

Olen joutunut kipuilemaan muutamaan asian kanssa koko alkuvuoden. Nämä asiat eivät ole opiskeluun liittyviä. Opiskelumatkani on myös ollut jotenkin aika rankka tänä talvena. Olen vaatinut itseltäni paljon. Olen halunnut sopeutua, pärjätä, mukautua. Vuodenvaihteessa olin ihan loppu.

Oikeastaan nyt kun mietin, niin olen saanut kuitenkin tehdä mielettömän hyvää matkaa kaksi vuotta. Olen kohdannut upeita ihmisiä. Olen saanut tutustua uusiin älykkäisiin ihmisiin. Olen tutustunut sellaisin ihmisiin, jotka rohkenevat luoda jotain ihan uutta. Tyyppejä, jotka haluavat lähteä ideoidensa kanssa luomaan uusia tuulia. Se, jos mikä on minusta kiehtovaa! Olen saanut olla osa tätä porukkaa.

Sain tuossa vuodenvaihteessa päähäni, että haluan löytää ammattiharjoittelupaikan vielä tähän kevääseen. Olen tehnyt töitä harjoittelupaikan löytämiseksi. Koin kuitenkin lopulta parhaaksi vaihtoehdoksi palata kesäksi omaan työhöni. Palasin siihen työhön, josta olen opintovapaalla. Eihän minulla ole kiire mihinkään. On vaan niin turha hötkyillä. Ihana on ollut palata ”vanhaan työyhteisöön”. Nämä työpaikan ihmiset ovat aina olleet työn suola.

Tyttäreni oli käynyt lukion opotunnilla läpi opiskelumahdollisuuksia. Viimeksi oli ollut vuorossa ammattikorkeakoulu. Opo oli sanonut, että voi sitä nyt lähteä opiskelemaan vaikka ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Toki sitä voi aikuisenakin vielä opiskella, vaikka uuden ammatin itselleen. Niin voihan sitä opiskella, ajatteli nuori neitimme. Onhan se äitikin lähtenyt haastamaan itseään.

”En ole vielä perillä sillä matkaa kai on elämä majataloja, tietä ja sanoja.” Jukka Leppilampi

Toinen Jukka Leppilammen vanha gospel, joka on mielestäni tosi hyvä on Laula ihmiselle. Hae esimerkiksi YouTube kanavalta ja pysähdy kuuntelemaan. Aivan mahtava ja voimallinen laulu! Kiitos Jukka!

Hyvää viikonloppua! Nauti ja elä!

-Heli