Hei kesä!

Kesä, sinä saavuit vihdoin! Paljon on ollut tekemistä jaksamisen kanssa tänä keväänä. Talvi verotti kovasti. Tässä on tullut otettua vähän aikalisää kaikkeen.

On tulossa äitienpäiväviikonloppu. ”Lapsuus se on korvaamaton. Paljon mä sain siks‘, kiitän nyt vain. Äidilleen vaan laulaa nyt saan, äideistä parhaimmain sain. Hän ymmärtää ja lohduttaa, laulun tään hän nyt saa. Kallein hän on niin korvaamaton, parhain hän on äiti mun.”

Laulun äidilleni tätä laulua Äideistä parhain äitienpäivänä. Useinmiten soitan äidilleni ja laulan puhelimessa. On vaikeaa laulaa ilman, että herkistyn itsekin.

Yksi läheisimmistä ihmissuhteista minulla on suhde äitiini. Olen myös itse äiti ja oma äitiyteni on suuri lahja. Läheinen suhde on tärkeää ja juuri se läheisyys. Äiti tietää lähes kaiken.

Luin hetki sitten instagramista, kun noin 40 vuotias mies oli laittanut että hänen pitää ilmoittaa äidilleen kun on päässyt pitkältä matkalta turvallisesti kotiin. Sellaista äitiys / vanhemmuus on. Vanhemmuus on elinikäinen matka. Vanhemmuus on elämän pieniä ja suuria hetkiä, selviytymistä yhdessä, uusia kokemuksia, iloja ja suruja. Usein niin täynnä elämää.

Olen itse sellainen huolehtija, että toivon kaikille aina hyvää ja huolehdin pienistäkin asioista. Lapset ottakaa siivet selkäänne. Siivet, jotka kantavat turvallisesti elämän matkalla. Sitä niin toivoo, että antaa lapselleen parhaat “eväät” elämään.