Rakastan, rakastan

Mieheni on aloittanut terassin rakentamisen. On ihana seurata sitä intoa mitä hänellä on. Terassin tekeminen vaatii paljon työtä, monia ja monia tunteja. Hän rakentaa pergolaa, johon tulee jossain vaiheessa myös katto.

Kun intohimo tekemiseen löytyy, niin sitä tekee vaikka mitä. Sekä rakentamisessa että puutarhanhoidossa näkee kätensä jäljen helposti. Tuotos on useinmiten kaunis ja joskus voi kyllä epäonnistuakin. Hyvällä suunnitelulla pääsee jo molemmissa pitkälle.

Muistelen välillä, kun isäni sanoi että täytyy ensin alkaa suunnittelemaan. Hän halusi ideoida rakentamista mökille. Hän kaipasi rinnalleen kaveria, joka ideoi. Sitten isä kyllä teki kaikkea. Hän oli niin ahkera mies.

Luonto on herännyt eloon.  Kasvit nousevat maasta yksi toisensa jälkeen. Ensimmäinen pihallamme oleva kasvi alkaakin olla jo valmis nautittavaksi. Ihana rapaperi, joka ei vaadi kasvaaksen muuta kuin valoa ja lämpöä.

Meidän pihalle on edellinen asukas istuttanut viinimarjapuskia. Ne näyttävät nousevan myös sieltä mullasta vehreänä uusia versoja tuottaen. Sohasin vähän marjapensaiden ympäristöä. Laitoin uutta multaa sekä kalkkivettä. Nämä pienet viinimarjapuskat näyttivät virkistyvän verrattuna viime kesään, kun osa niistä ei tuottanut mitään.

Pienet omenapuut eivät ole tuottaneet vielä mitään. Nyt omenapuissa näkyy hentoja kukkia. Kaksi kirsikkapuutamme alkoivat juuri kukkia.

Meidän seudulla on jonkiverran kauriita ja peuroja. Yksi nopea tuhontekijä on myös rusakko. Olen kuullut naapureiltamme, että rusakolle kelpaa lähes kaikki. On tosi harmillista, jos metsän eläimet syövät istutukset. Maaseudulla pihaa tulee hoitaa maaseudun tavalla. Omenapuut ja monet muutkin puut/ pensaat tulee ympäröidä verkolla.

Asuimme aiemmin lähempänä taajamaa ja kaikki hedelmäpuut, marjapensaat ym. saivat kyllä kasvaa ihan rauhassa. Olen kyllä nyt kuullut, että sinnekin ovat sarvipäät osanneet.

Sain muuten vinkin yhdeltä rouvalta, että jos istuksiin laittaa sellaisen “curry” yrtin niin peurat ja kauriit jättävät istutukset rauhaan. Pihassamme on nyt pari curryä. Katsotaan.

Alkukesä on niin vehreää, kun luonto on voimissaan. Luonto kaipaa jo myös vettä. Eteläisessä pihassamme on lämpöä ja valoa. Kasvit myös kuivuvat helposti.

Oman paikkansa löysivät tomaatintaimen sekä muutama verso ananaskirsikkaa pikkuaitalla. Otin joskus pääsiäisen jälkeen talteen ananaskirsikan siemeniä. Katsotaan tuleeko niistä mitään. Laitan kasvusta kuvaa seuraavaan blogiin. Nyt on niin lämmintä ja tomaattien pitäisi kypsyä. Minulla ei ole juuri kokemusta tomaattien viljelemisestä, mutta jostain sitä on aloitettava.

Uusi elämä, versot voimaannuttavat. Tämä on se kasvun ihme. Nautitaan kevään tuoksuista! Toivottavasti siitepölyt eivät sinua vaivaa. Kohta ainakin eteläisessä Suomessa koivun kukinta on ohi.

-Heli