Kun yhdessäolo on tärkeää

Äitini tuli meille pääsiäiseksi. Oli ihan mahdoton ajatus, että hän olisi taas yksin juhlapyhät. Ajoin autolla lempipaikkaani Etu-Töölöön. Menin sitten maskinaamalla äitiä vastaan junalle. Äitini näkeminen oli kuin uusi kevät.

Pitkäperjantaiaamu valkeni hieman harmaana. Nukumme mieheni ja teinien kanssa viikonloppuna pitkään. Mummu herää varhain. Kun mummu oli meillä mietin, mitenhän me asia ratkaistaan. Pitkäperjantaiaamuna söimme mummun kanssa aamupuuron ja olimme jo puoli kymmenen aikaan kahdestaan ulkona. Kävimme kävelemässä luonnossa, metsän keskellä. Kävelimme ja minä pulahdin aamuvarhaisella avantoon. Tuntui kyllä siltä, että nyt oli pitkäperjantai. Koska heräsimme varhain, niin päivää piisasi…

Ensimmäinen pääsiäispäivä valkeni kirkkaana. Piilotin toisille Kinder -suklaamunat ja he saivat niitä omilla nimillään etsiä. Sitten kuuntelimme striiminä oman kirkkomme pääsiäisjumalapalveluksen ja lauloimme äänet helkkyen Aurinkomme ylösnousi -virren.

Sää oli kerrassaan niin kiva, että päätimme vähän pienemmällä porukalla lähteä Hvitträskiin ulkoilemaan. Hvitrräsk oli yksi mahdollinen häiden viettopaikkamme, jota mietimme mieheni kanssa. Päädyimme kuitenkin yhteen toiseen paikkaan Espoossa. Juhlapaikkamme oli Lågstad Hembygsgärd. Hienot ovat olleet arkkitehdeillä Saarinen, Gesellius ja Lindgren ateljeet Hvitträskissä ja mikä upea maisema. Hvitträsk on mukava kesäinen retkipaikka.

Äitini sai kulkea päivittäin kanssani avantouintipaikalla. Muu perhe sai vapaata siitä vastuusta. Ajelimme vähän metsäteitä, äidilleni ihan uusissa maisemissa. Löysimme myös pajun oksia, joissa oli valtavat ”kukintapallerot”.