Mikä on parasta?

Mikä on ollut parasta tänä kesänä? Toinen tyttäristämme vastasi pienenä kysymykseen, mikä on parasta: Äiti, isi, sisko ja vielä mä. Välillä parasta lista jatkui pehmeä nukke, painava nukke jne.

Minusta oli niin hellyttävää kun lapsi kokee, että perheenjäsenet ovat parasta mitä hänellä on. Jäin nyt tänään miettimään, että mitä itse olisin sanonut, jos joku olisi kysynyt minulta lapsena mikä on parasta? Todennäköisesti olisin valinnut parhaat ystäväni, jotka olivat minulle erittäin tärkeitä. Ystäväni olivat niin rakkaita ja merkityksellisiä jo lapsuudessani.

Ei niin, etteivätkö vanhempani ja rakkaat veljeni olisi olleet tärkeitä. Meillä oli turvallinen ja rakastava koti. Äiti, isä ja veljeni. Siinä oli meidän perhe.

Minulla oli monta läheistä ystävää, jotka asuivat siinä samassa pihapiirissä. Äitini on sanonut, että me leikkimme siinä 2-3 vuotiaina keskenämme pihalla. Olen kyllä miettinyt, että voiko näin olla. Mutta näin se kuulemma on.

Nämä ihanat, uskolliset, luotettavat ihmiset ovat edelleen elämässäni. Aivan parhaita tyyppejä kaikki!

Mikä muu voi olla parasta? Minulle lepo ja rentoutuminen tässä kodissa on parasta. Se, että on vaan aikaa olla ja katsella taivaalle. Parasta on perhe, mielekäs työ, ystävät jne.

Olen myös kokenut, että kun pääsin opiskelemaan, niin se on ollut pitkästä aikaa aivan ylivertainen asia. Olen kiitollinen siitä matkasta, jota olen saanut tehdä. Toivon, että opiskelumatkani jatkuu edelleen hyvänä.