Category: Hyvä olo

Oletko jo kaivanut kaapistasi tai komerostasi mukavimmat joulukoristeesi? Mikä Joulun koristeissa sinua kiehtoo?

Minulle itselleni on tärkeää “pieni säihke/kultahiput”, punainen värimaailma ja ihan luonnon havut. Joulun aikaan annan väreille tilaa.

Punaisesta värimaailmasta tulikin mieleeni, että meidän kodin värit ovat aika neutraaleja nykyään. Minusta on kiva, että sisustuskankailla, verhoilla ja tyynyillä saa halutessaan väriloistoa kotiin.

Uskotko, jos sanon että ensimmäisessä omassa kodissani tärkeintä oli saada yksi seinä kokonaan punaiseksi? Koin, että yksiöni seinän on oltava sellainen vähän viinipunaiseen vivahtava. Kiehtooko sinua muuten jokin voimakas väri?

Ystäväni kysyi vuosi sitten synttäreilläni että ”Miten teidän värimaailma?”.  Hän myös jatkoi ”Aika vaalea on nykyisin”. Hän sanoi, että ”muistatko kun tapasit tulevan miehesi? Sinä kuljit silloin punaisissa kynsissä ja jopa oma kotisi seinä oli sykkivän punainen”. (Hän oli maalamassa kanssani kyseistä seinää.) Minun vähän hymyilytti. Onko syke elämästäni kadonnut vai onko elämääni tullut ihana arkinen tasaisuus.

Tasaisuudessa ei sinällään ole mitään vikaa. Toivoisin, että minusta löytyy vielä pientä räväkkyyttäkin.

Olen haaveillut, että maalaisin ison taulun, joka on väriä tulvillaan. Jos olisi sellaista “luppoaikaa”. Rakastan sellaista puna/vihreä/ keltainen värimaailmaa.

Seuraava askel värien maailman voisi olla meidän makuuhuoneen takaseinän maalaaminen. Voisiko seinästä tehdä roosan värisen? Ei mitään liian värikästä, mutta jotain väriä.

Meidän pitää ensin poistaa seinässä oleva tapetti ja sitten vaikka roosaa pintaan. Tai kerro sinä jokin väri, joka voisi meille sopia. Minulla on myös email [email protected].

Huomenna on joulukuu. Huh, kuinka aika rientää.

Mukavia joulukuun päiviä sinulle!

-Heli

Haukilahden ranta viikko sitten

Yöllä on satanut lunta. Maa on jo saanut valkoista peitettä ylleen. Kävin kävelemässä ulkona ja sain muutaman havun mukaani. Luonto ei ole vielä kovin jäinen.

Lunta on sitten tulossa. Ennuste tähän viikkoon on useita kymmeniä senttejä lunta. Tuntuuko luminen marraskuu sinusta miellyttävältä?

Aurinko näyttäytyy harvakseltaan. Maassa oleva lumi tuo kyllä valoa. Muistelin juuri viime Jouluaattoa. Jouluaattona paistoi aurinko. Haltioiduin suuresti valon ihmeestä.

Miten sitä voisi innostua tästä marraskuusta? Oma mieleni halajaa tuonne pihamaalle. Mieleni pyörittää kokoajan uusia pihasuunnitelmia.

Uneni karkasi viime yönä ja jäin hetkeksi aikaa hereille. Aloin heti miettimään pitäisiköhän meillä rakentaa pienet portaat tuosta yläpihalta alapihalle? Kotikärryjen on päästävä hyvin alamäkeen ja siihen portaat eivät voi tulla.  Entäpä jos portaat tulisivat entisen mansikkapenkin kohdalle? No, tässäpä miettimistä. Onneksi uni tarttui jälleen ja en ”rakentanut” unissani pihaamme sen pidemmälle.

Minulla on alkanut opinnäytetyön kirjoittaminen. Täytyy myöntää, että opinnäytetyö virittää luomaan jotain uutta ja omannäköistä toimintaa. Avaan ehkä jossain vaiheessa tätä mitä olen nyt työstämässä.

Haukilahden ranta

Kävimme ostamassa toiselle neidillemme uudet talvikengät. Hän kaivoi sitten paksumpia lapasia ja pipon kaapista sekä huudahti ”Tulkoon talvi.”

Talvi saa nyt tulla. Sytytellään ihania valoja ja kynttilöitä. Nostetaan jotain koristeita pöydille ja hyllyjen reunoille. Valo ja lumi.

Hyvää viikonloppua!

-Heli

Avasin makuuhuoneemme sälekaihtimet. Ulkona satoi kovasti vettä. Kävelin keittiöömme ja laitoin kahvin tippumaan.

Istuimme mieheni kanssa kahvia juoden. Sanoin miehelleni, että ”Imuri on laitettava taas päälle.” Mieheni vastasi, että ”Juu”.  Meillä laitetaan robotti-imuri päälle lauantaisin. Välillä myös moppaamme lattiat. Ihana normi lauantaiaamu. Tavallinen ja siksi niin hyvä.

Sanoin miehelleni, että “Pitäisikö käydä siinä yhdessä sekatavarakaupassa?”. Kaupassa oli mielenkiintoisia isäinpäivätarjouksia. Kysyin mieheltäni, ”Ostaisinko sinulle termosmukin?”. Mieheni siihen, että “En minä tarvitse”. Kysyin siinä, että “Pitäisikö meille ostaa sellainen iso lampaantalja?”. Talja olisi mukava ja pehmeä talvi-iltoina. Katselin sitten ympärilleni ja mietin että mihin sen taljan nyt laittaisi. Emme me sitä tarvitse.

Kävimme kauppareissulla ja samalla tässä sekatavarakaupassa. Ruokakaupasta lähti mukaan hyvät aamupala-ainekset isäinpäivään. Isäinpäiväruoan ainekset olin jo aiemmin ostanut. Sekatavarakaupasta lähti mukaan jyrsijäkarkoitin, merileväuute(viherkasveillemme) sekä ihanan vihreä käärinnauha joululahjoihin.

Aloimme kaivaa joulukoristeiden joukosta ”kausivaloja”. On kyllä niin pimeää, että nyt lähti suurin osa sisävaloista käyttöön ennen isäinpäivää. Kyllä valot piristi lauantain iltapäivää.

Sain eilen käsiini Mari Valonmeren, Herkät johtajat kirjan. Istuin kulmasohvamme nurkkaan ja aloitin kirjan lukemisen. Mari käsittelee erityisherkkyyttä niin mielenkiintoisesti. Hänen urapolkunsa on erityislaatuinen. Hän on kulkenut rohkeasti omaa polkuaan. Uskon, että saan tästä kirjasta paljon irti.

Hyvää marraskuun viikkoa sinulle!

-Heli

Nyt on jo marraskuu. Täytyy sanoa, että minun mieleni täyttää kesä. Olen opiskelujeni oheisena joutunut miettimään kesäaikaa ja ajatukseni ovatkin suuntautuneet kesään. Suunnittelen jotain sellaista, että saan luvalla uinua kesäajatuksiin.

Pystytkö sinä uinumaan hyvän olon ajatuksiin edes pieneksi hetkeksi? Suosittelen uinahtamaan vaikka lomaunelmiin. Tuntuu siltä, että tänä vuonna pimeys hiipii joka päivä vain aikaisemmin ja aikaisemmin. Mielikuvaharjoitukset jostain ihanasta ovat nyt paikallaan.

Ohjaava opettajani sanoi, että gradut ja opparit seminaari on mahdollista kuunnella Zoomista eikä tarvitse lähteä kaamoksessa Turkuun. Siitä sain myös ajatuksen, että nyt nautitaan mukavista kesäkuvista. Mennään yhdessä hetkeksi pakoon kaamosta.

Suosikkini Marketta

Juhannuksena mökillä

Mikä on lohdullista, niin kyllä se kesä sieltä taas tulee. Nyt kaikki hyväolon ideat vaan käyttöön.  Nämä kuvat piristävät minua, toivottavasti myös sinua.

Vinkkinä ensi kesään. Pistä kätesi multaan, nypi rikkaruohoja, kastele ja katso kuinka uusi elämä alkaa nousemaan. Tuonnempana kevään korvilla voin jakaa täällä blogissani jotain pieniä kasvun ihmeen vinkkejä.

Hyvää isäinpäivää!

-Heli

Viime viikonloppuun mahtui monenlaista. Minulla oli hyviä kohtaamisia, ystävien seuraa, pihahommia ja auringonpaistetta. Sää oli kyllä sunnuntaina mitä mainioin ja ennätinpä vielä istuttaa tuohon pihamaallemme yhden Tuijan.

Miltä sinusta tuntuu? Ensilumi on jo käynyt maassa täällä Uudellamaalla. Piristääkö sinua luminen maa?

Koen itse sellaisen raikkauden, kun lunta alkaa olla maassa. En tiedä mikä siinä on mutta kyllä minua piristää kun maa saa valkoisen peitteen.

Kopparnäs

Mistä kumpuaa tyytyväisyys elämään? Olen kokenut, että kun saan tehdä pihamaalla jotain pientä puutarhahommaa niin koen hyvää oloa. Se että viikonloppuna jää aika myös lepoon, tuo tyytyväisyyttä elämään.

Kopparnäs

Minulle oli taas aika pitkä korona. Olin kipeänä yli kaksi viikkoa. Nyt alkaa vasta helpottamaan ja tuntuu että olen terve. Minulta vaatii tosi pitkää pinnaa, että maltan levätä enkä rupea touhumaan liian aikaisin. Paikalla olo on vaikeaa, kun on tottunut tekemään kokoajan jotain.

Sanoi kyllä äidilleni, että hän ottaisi koronarokotteen. Kun niitä rokotteita on nyt pian tarjolla niin on parempi suojautua. Korona ei aina mene helposti ohi. Voisin jopa sanoa, että korona on aika petollinen tauti. Ei silti kannata pelätä. Jos korona osuus kohdalle niin on vaan kuunneltava omaa kehoa ja annettava ajan parantaa.

Omaa vastustuskykyä voi kyllä nostaa. Pyrin itse syömään monipuolisesti. Ruokavaliooni kuuluu vihreää, hedelmiä, marjoja, hyviä öljyjä. Käytän myös D -vitamiinia, sinkkiä (aika-ajoin). Olen myös ottanut muutaman Nordicure yrtin tukemaan hyvinvointiani. Nordicure yrtit ja Astriksen hoito-ohjelma oli tieni borrelioosista paranemiseen.

Niin, tuli vielä mieleeni. Kun sain koronan niin söin joka päivä raakaa valkosipulia ainakin viikon verran. Uskon, että se helpottaa oloa. Toinen tärkeä asia on ollut liman irrottaminen nielusta puhaltamalla pillillä vesipulloon.

Hyvää marraskuuta!

-Heli

Lokakuu ja sen tuoma repaleisuus. Vain onko lokakuusi repaleinen?

Palasimme hetki sitten syyslomalta kotiin. Olimme junassa ravintolavaunussa ja katsoin ulos. Aurinko paistoi ja maassa oli hento lumipeite. Sanoin junaemännälle ”Miten tuolla ulkona näyttää kuin olisi kevät?” Aurinko paistoi hyvin matalalta ja oli jotenkin vaan niin keväistä.

Minua jäi hymyilyttämään. Olinko syyslomalla niin pää jumissa, että koin tulleeni suoraan kevääseen? Ei, ei ole vielä kevät.

Olemme olleet muutaman päivän kotosalla. Aurinko on paistanut joka päivä olohuoneeseemme. Kotimme on valoisa. Hyvä niin.  Takapiha näyttäytyy niin eri valossa, oli sitten aamu tai iltapäivä.

Tulevina viikkoina on monenlaista puuhaa. Opiskelujeni kanssa on nyt vähän kiriminen kun ns. ”opetukseton” syyslomaviikko meni lepäillen.

Meillä on tulossa ystävien ja sukuisten syntymäpäiviä. On myös tulossa isäinpäivä. Oma isäni ei ole enää kanssamme. Saamme kuitenkin viettää isäinpäivää ainakin oman perheen kesken.

Hyviä hetkiä sinulle tähän alkutalveesi! Olisi mukava, jos saat viettää pieniä juhlia lähiviikkoina. Hyvä jos saat juhlia läheisiä tai isääsi! Muistetaan pitää yhteyttä ystäviimme myös näinä marraskuun päivinä!

-Heli

Makasin mummolan olohuoneessa patjalla. Kuume seilasi edestakaisin ja päätä särki. Syysloma oli alkanut. Minulla oli jälleen korona. Toinen kerta. Jouduin mummolassa eritykseen. Enpä halunnut tartuttaa omaa äitiäni enkä tyttöjä.

Lähdimme reissuun ja minulla oli lähtiessämme pieni flunssa. Perillä flunssani paheni.

Maatessani lattialla mieleeni palasi lapsuus. Hyvä ystäväni Jaana asui meidän naapuritalossa.

Jaana tuli hakemaan minua joka aamu ja kävelimme yhdessä kouluun ala-asteelle, yläasteelle ja lukioon. Jaana oli hyvin säntillinen. Usein ystäväni oli jo ovellamme ja minä vielä etsin kelin mukaisia päällysvaatteita ja toisella kädelle harjasin hampaitani. Reippaasti me sitten kävelimme kouluun ja emme koskaan myöhästyneet.

Tämä viikko on kyllä ollut vähän sellaista ”sairastupaa”. Sairastuminen ei katso aikaa eikä näköjään paikkaakaan. Syyslomalla tuli sellainen pakkolepo. Ei sitä jaksanut touhuta kun kuumetta oli noin +38 ’C.

Sain kuitenkin kirjastosta vähän lehtiä, jotta voin suunnitella jotain mukavaa tulevaan. Puutarhatyöt on vähän kuin tehty tältä syksyltä. Ensi keväänä on taas uuden aika.

Suomussalmella oli kyllä syksyn tuntua. Välillä satoi räntää.  Aurinko alkoi lopulta paistaa. Talvi tekee tuloaan.

-Heli

Valmistelin viikko sitten reissua. Minulla on ollut muutamia torstailähtöjä Turkuun.

Pakkasin reppuani illalla ja huokasin ääneen ”Onpa kiva päästä taas Turkuun.” Jäin siinä sitten miettimään. On mukava lähteä, kun voi taas palata. Kun on ensin lähtenyt niin kotiinpaluusta voi sitten nauttia.

Onko eroa sille onko nainen vai mies, kun ajatellaan lähtöä ja vieläpä vaikkapa muuttoa? Mitä mieltä sinä olet?

Minun mielestäni naiset ovat usein olleet ne jotka lähtevät. Ainakin siinä mielessä, että entisaikaan miehet jäivät isänniksi ja naiset muuttivat avioliiton myötä. Naisten oli vaan lähdettävä. Tekeekö opitut tavat naisen lähtemisestä ja muuttamisesta jopa helpompaa?

Arki tekee ihmiselle hyvää. Kun arkea on riittävästi niin vapaahetkistä osaa nauttia. Tänä syksynä tuntuu, että on niin paljon asioita, joita haluaisin opiskella ja jota haluaisin saavuttaa. Olen ottanut useita vapaavalintaisia kursseja. Niin mielenkiintoista ja mukaansatempaavia ovat olleet liiketoiminnan kurssit myynnistä ja yrittäjyydestä. Minulla on työn alla myös muita kursseja sisällöntuotannosta lähtien.

Varasin juuri kirjastosta uutuuskirjan Mari Valonmeri, Herkät johtajat. Kirja käsittelee erityisherkän johtajuutta ja niitä ominaisuuksia mitä herkällä johtajalla on. Miten pitkälle empatiakyky voi mennä? Onko mahdollista jopa aistia toisten tunteita? Odotan, että saisin kirjan pian käsiini.

Olen tavannut mielenkiintoisia ihmisiä tänä syksynä. Olin Hyvinvoinnin Uusimaa tapatumassa Fiskarsissa syyskuun puolella. Olin niin ilahtunut näistä puhujista ja niistä oivalluksista, joita puhujilla oli. Tapahtumassa oli paljon mahtavia tyyppejä, joihin olisi kiva tutustua paremmin.

Meillä jokaisella on oma tarinamme kerrottavanamme. Meillä on omat unelmamme ja haaveemme. Suosittelen kirjoittamaan ylös mikä olisi seuraava asia mitä haluaisit omaan elämääsi. On tärkeä kirjata unelmia ja seurata unelmien edistymistä. Mikä olisikaan helpompi tapa kuin kirjoittaa asioita ylös.

Ajatusten suuntaaminen kohti unelmaa, unelmaan tutustuminen kirjallisuuden avulla voi jo olla askel lähemmäs oman unelman saavuttamista. Uskalla unelmoida, uskalla haaveilla. Elämässä voi tapahtua juuri se asia jota kohden lähdet ”kulkemaan”.

Kirjoittaminen on ihana tapa selkeyttää ajatuksia. Hyvää loppuviikkoa sinulle!

-Heli

Kuvassa on pohjoisen mökkisaunamme. Kuva on otettu noin klo 23 yöllä. Huomaatko auringon punaisen kajon hirsiseinää vasten?

Nousin viikko sitten Turussa junaan. Meillä oli ollut hyviä luentoja ja päivä pitkä. Päivän ohjelma oli sisältänyt myyntiin liittyviä oivalluksia Jani Leppäsen johdolla. Iltapäivällä olimme käyneet Yritysvastuullisuutta Mbare Otienon kanssa. Päivä oli kyllä monipuolinen ja mukava.

Kello oli jo puoli kuusi, kun istuin Helsinkiin menevään junaan. Juna alkoi pikkuhijaa täyttyä matkustajista. Osa ihmisistä tuntui tuntevan toisensa. Kuulin juttelua siitä, että Helsinki-Turku väli oli monella tuttu.

Vastaantuleva juna oli myöhässä useita minuuttia. Junavaunussamme oli tuskatuttavan kuuma ja juna jäi vielä odottamaan vastaantulevaa junaa. Edessä oleva mies haisi kovasti hielle. Ilma ei vaihtunut ollenkaan. Sanoin vieressäni istuvalla naiselle, että onpa täällä tukahduttavan kuuma. Hän kysyi minulta, että ”Et kai voi pahoin?” Juna pysähtyi vastaantulevan juna takia ja käväisin alakerrassa, jos siellä olisi edes vähän raittiimpi ilma.

Onneksi ilmastointi hörhähti pikkuhiljaa käyntiin. Juna myös jatkoi matkaansa viljavien peltojen halki. Kaikkialla on vieläkin niin vehreää. Ihmettelimme muutaman matkustajan kanssa ikkunasta näkyvää hirveä. Olin myös aamulla nähnyt hirven junan ikkunasta.

Haapajärven kirkko, puhutteleva taideteos

Mieleeni nousi automatkat Kajaanista pohjoiseen. Olen yleensä aika huolissani, jos ajan autoa syysloman aikoihin. Hirvenmetsästys on juuri silloin alkanut ja hirvet voivat sitten liikkua entistä enemmän tien varsilla.

Oman isäni oli sellainen tarkkailija, kun hän liikkui maanteillä. Hänen päänsä kyllä pyöri ja hän tarkkaili kokoajan tien pientareita, että mitä eläimiä siellä liikkuu. Isäni ajoi paljon autolla tien päällä. Hänellä oli aina Varjelusta matkassa.

Haukilahden ranta, Espoo

Kopparnäs

Pian on taas syysloman aika. Tarkoituksemme on suunnata pohjoiseen. Ilma viilenee myös etelässä. Onkohan pohjoisessa syyslomalla jo lunta?

On mukavaa lähteä pikkureissuun. Tällainen maiseman vaihdos ja paluu hetkeksi rakkaisiin kotimaisemiin.

Olisi mukava olla myös mökillä yötä mutta nyt se ei taida oikein onnistua. Nautitaan siitä mitä loma tuo.

Nautitaan ruskan väreistä.  Mietin, että pitäisi käydä keräämässä ihania vaahteran lehtiä. Olisi kiva saada hyviä kuvia syksyn väriloistosta. Nautitaan tästä hetkestä!

-Heli

Olimme mieheni kanssa parisen viikkoa sitten retkellä Meikojärvellä. Olin ottanut reppuuni termospullollisen kahvia sekä kaurajuomaa lasipulloon. Istuimme siinä veden rajassa ja joimme pahvikupeista kahvia. Siinä hetkessä isäni tuli taas niin elävästi mieleeni.

Isäni oli sellainen, että jos lähdimme pienelle retkelle tai marjareissulle niin kahvit piti ottaa aina mukaan. Kun marjat oli poimittu joimme kahvit ja söimme eväsleivät. Usein istuimme kiven- tai kannonnokassa kahvia juoden.

Aurinko paistoi lämpimästi ja meillä marjastajilla oli hiki. Silti oli aikaa syödä kotona tekemämme eväsleivät ja ehkä äidin tekemät korvapuustitkin.

Isäni halusi, että marjareissun päätteeksi menemme uimaan. Ajoimme autolla joko Kiantajärven tai sitten Valkeisenlammen rannalle. Sitten ei ollut enää kiire minnekään. Me kaikki saimme rauhassa uida ja nauttia lämpimästä kesäpäivästä.

Tämä kuva on ihan mökkirannasta myöhään kesäiltana.

Suopursut muistan jo lapsuudestani. Ne olivat mökkikukkia.

Isästä on hyviä muistoja. Toki on myös asioita, joista en oikein pitänyt. Silti isäni oli huolehtiva, rakastava isä joka halusi kaikille hyvää. Hän oli paras isä minulle.

Mietin vanhemmuutta. Mietin myös sitä, että mikä on riittävästi tässä elämässä. Meidän vanhempien, isovanhempien, kummien ei tarvitse olla täydellisiä. Me saamme olla vajavaisia. Tärkeintä on, että tavoitteemme on kulkea lapsen -/nuoren rinnalla ja olla läsnä.

Olen itse vähän liiankin rehellinen oman jaksamisen suhteen. Ilmaisen helposti, jos olen väsynyt ja en jaksa olla toiselle läsnä. Lasten seurassa pyrin venymään, vaikka joskus väsyttäisikin. En halua, että lapset kokevat, että äidille ei ole aikaa ja äidille ei voi puhua. Aina voi puhua ja kyllä minä ilmoitan, jos en jaksa.

Määritelmä isän tyttö/-poika, äidin tyttö/ -poika on aika mielenkiintoinen. Yhdistääkö se omaan vanhempaan, että on erilainen kuin vanhempi vai että on hyvinkin samanlainen? Samassa perheessä lapset ovat hyvinkin erilaisia.  Luonteenpiirteet ovat erilaisia samoin temperamentti jne.

Välillä olen miettinyt olenko suomalainen alkuunkaan. Haluan olla niin rehellinen ja suora. Isälläni oli hurmaavat kiharat, mutta ei hän tainnut italialaista sukujuurta silti olla. En voi kehua, että omasin luonteenpiirteeni etelä-euroopasta. Tai että voisin selittää käytöstäni juurillani.

Kainuulaiset ovat kyllä suoria. Asiat voi aina ilmaista monella tapaa. Kohteliaisuus tulee aina muistaa vaikka kuinka haluaa oman kantansa esittää.

Hyvää viikkoa sinulle! Toivottavasti pidit näistä ajatuksistani. Toivon, että sinulle nousee hyviä muistoja. Jos muistot eivät ole hyviä niin on tärkeää jakaa omia muistoja luotettavan ihmisen tai ihan omien läheisten kanssa.

-Heli