Paraneminen

Kohti terveyttä ja hyvää oloa

Borrelioosin diagnoosista on kulunut reilu puoli vuotta. Tämä polku on tuntunut pitkältä vaeltaa. Päivät ja viikot ovat niin erilaisia. Välillä tuntuu että selätän tämän borrelioosin ja välillä epätoivo iskee.

Palatkaamme ensin ajassa reilu 1 vuosi taaksepäin, kesään 2019.  Alkukesä oli uuden odotusta, kesää ja lämpöä.

Keväällä 2019 olin päättänyt kokeilla pääsisinkö vielä opiskelemaan. Elämästäni tuntui puuttuvan intohimo johonkin omaan tekemiseen. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt mikä on työurani ja mikä on se polku, jolle minun tulisi vielä lähteä.

Rohkaistuin ja laitoin hakemuksen estenomin ja myös liiketalouden koulutusohjelmaan. Molempien pääsykokeisiin valmistauduin aivan liian vähän, enkä päässyt opiskelemaan.

Muutosmatkani oli silti alkanut. Luin kesällä Riika Pajusen kirjaa ”Omaa tehtävää etsimässä”. Mökkeilimme perheemme kanssa. Kuljin metsässä ja poimin mustikoita. Katselimme mökkirannasta auringonlaskua sitä kauneutta mitä luonto meille tarjoaa. Saunoimme ja uimme. Nautimme.

Kesän sää muuttui viileäksi. Olimme äitini luona pohjoisessa. Pelasimme lasten kanssa tennistä. Yhtäkkiä käteni turposi. Kädellä ei voinut tehdä yhtään mitään. Kahden viikon päästä turvotus laski erään lääkkeen ansiosta.

Tulimme reissusta kotiin ja vietimme kesää. Yhtäkkiä minulle nousi korkea kuume. Kuumetta oli yli +39 °C. Minulla ei ollut mitään muuta oiretta, joten lähdin tyttäreni kanssa Tallinnaan.

Vietimme elokuun alussa perhejuhlaa. Nautimme hyvistä leipomuksista ja vieraiden seurasta. Parin päivän päästä kehoni tuli täyteen outoja laikkuja kuin borrelioosilaikkuja kymmenittäin. Kävin lääkärillä. Pyysin borrelioositestiä ”Ei tämä ainakaan borrelioosia ole.” Eikä testiä tehty. Minua neuvottiin hoitamaan oireitani kortisonitableteilla ja kortisonivoiteella.

Meni pari päivää ja vasen nilkkani turposi. Toinen lääkäri epäili jännerepeämää. Nilkasta otettiin MRI ja eihän siinä onneksi mitään repeämää ollut. Lääkäri passitti minut toiselle lääkärille. Pyysin borreliatestiä. Lääkäri sanoi ”Ei tämä ainakaan borrelioosia ole nämä oireet. ” Nilkka oli useita viikkoja turvoksissa enkä päässyt kävelemään, kun jalkaani sattui.

Tuli syksy ja alkutalvi. Päätin itse kokeilla toisiko kylmähoito helpotusta kipuihini. Voisiko avantouinti helpottaa oireitani. Mieheni ja tyttäreni kulkivat jokaikinen päivä kanssani avantouinnilla. Jokaikinen päivä pakkasin uintivaatteet, kengät ja pyyhkeen ja ajoimme uintipaikalla. Pidin ruumiini ja henkeni kasassa käymällä joka päivä kylmässä vedessä ja onneksi se hetkellisesti myös helpotti oloani. Mitä muuta minulla oli koska minulla ei ollut mitään sairautta …

Työyhteisöni koki myllerryksen ja opiskelin uuden työtehtävän ja taas seurasi uusi myllerrys työyhteisössä. Meillä alkoi YT neuvottelut ja työtehtäväni loppuivat kyseissä organisaatiossa.

Sain uuden tehtävän kyseisessä yrityksessä. Olin tosi onnellinen ja helpottunut tästä työtilanteestani.

Nyt oli taas aika opiskella uutta. Minulla oli isoja hankaluuksia kipujeni kanssa. Oudot kivut selässä pahenivat. En pystynyt tekemään isossa ruokakaupassa ruokaostoksiani loppuun, koska käveleminen sattui.

Pääsin ”hyviin” tutkimuksiin. Sisäelimiini tehtiin tutkimus kylkikipujen vuoksi, ei mitään vikaa. Selkäni magneettikuvattiin myös kipujen vuoksi. Selkä ja välilevyt tosi hyvässä kunnossa.

Mikä ihme minua vaivaa? Itkin… En jaksanut kipujeni vuoksi tehdä kaupassa ostoksia, kun jalkaani ja selkääni sattui. En pystynyt istumaan ja tekemään töitä, kun selkääni sattui.

Tuli korona ja etätyö. Istuin, makasin, seisoin jotta sain tehtyä tietokoneen ääressä työtäni. Kun istuin pitkään en enää päässyt kävelemään. Pam! Jäin sairaslomalle.

Vihdoin työterveydessä 9 kuukauden kipujen jälkeen oli mahdollisesta tehdä borreliatesti. Teimme sen heti toukokuun alussa. Istuin sohvallamme äitienpäivän aamuna ja avasin kanta.fi. Borrelia-arvot selvästi koholla. Hyvää äitienpäivää!

Total: 27197

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *