Meri ja me

Kopparnäs

Oletko päässyt veden äärelle kesällä? Onko vesistön läsnäolo sinulle tarpeellista?

Minulle ja myös miehelleni merenrannan kalliot on rentoutumisen paikka. Minä itse pidän uimisesta, soutamisesta, suppailusta järvessä tai meressä. Olen aina ollut vedessä liikkuja. Minua rentouttaa, kun pääsen uimahalliin uimaan ja tietenkin avantoon talvella. Mieheni on innokas virvelöijä. Varsinkin jos kalaa tulee niin innostus vaan lisääntyy.

Pääsimme pitkästä aikaa kauniina perjantai-iltana meren äärelle. Voi kuinka suloista veden äärellä olikaan. Ihan veden katseleminen saa mieleni rauhoittumaan. On ihana kävellä kalliolla ja katsella merelle.

Olen huomannut, että moni ihminen kokee veden läsnäolon tarpeelliseksi, jos lapsena on viettänyt aikaa veden äärellä. Vesistön äärellä lomailu ei ole toki välttämätön, jos siihen ei ole tottunut. Mutta onhan se liikkuva vesi ihanaa! On mukavaa viettää kahvihetki rantakalliolla kun aurinko alkaa pikkuhiljaa laskea.

Välillä mietin niitä ihmisiä, jotka asuvat saaristossa. Miten ihania alkusyksyt ovatkaan saaristossa. Olemme muutaman kerran päässeet viettämään alkukesästä mökkiviikonloppua Inkoon edustan saaristossa. Se on toki pieni raapaisu saaristomökkeilyä, mutta hyvillä mielin olemme aina reissulta palanneet. Ilmat ovat suosineet eli se on ollut varmaan suurin hymyilyn aihe. Asuminen saaristossa on kyllä sitten ihan oma asiansa, jos yhteys saareen on vain oma vene.