Minua kannatellaan

Miltä tuntuu, kun kannatellaan? Minulla on ollut nyt kahtena perättäisinä perjantaina sellainen tunne, että minua ”kannetaan eteenpäin”. Minulla on tunne, että olen jonkun sylissä ja elämä menee eteenpäin johonkin niin hyvään.

Kävin tänään pitkästä, pitkästä aikaa uimassa uimahallissa. Totta, se vesi kannatteli minua. Vedessä liikkuminen on niin helppoa. Minulle vesi merkitsee hoivaa. Kun saa kellua vedessä niin kehoni rauhoittuu. Vesi kulkee ihollani ja se rentouttaa.

Tiedätkö, mikä muu on hyvin terapeuttista? Minulle on terapiaa, kun kesällä saa kastella puutarhaa ja suihkuttaa vettä kukille ja kasveille.

Mikähän siinä muuten on? Onkohan se vaan se juttu, että pysähdyn? Olen kotona aika usein sellainen “Duracel -pupu”, joka mennä viipottaa koko ajan johonkin suuntaa. Teen montaa asiaa yhtaikaa. Sitten kun otan vesiletkusta kiinni, niin ei pääse mihinkään. En muuten edes kaipaa sellaista kastelijaa, joka itse pyörittäisi vedettä ja kastelisi. Voin ihan hyvin pitää ”letkusta ” kiinni.