Heittäydy unelmiin

Kävin kävelemässä metsätiellä. Miten on niin hyvä olla. Pohjoisessa talven selkä on taittunut, kevät on jo tullut ja lumet lähteneet. Helle sulatti viimeiset lumet ja nyt mustikka kukkii. Huima pohjoisen kevään tulo saavuttaa etelää. Täällä on ollut lämmintä.

Tämän tekstin julkaisun aikaan olen jo eteläsuomessa. Kuinka hyvää tekeekään vaihtaa maisemaa . Ajoin pohjoiseen 700 km. Jo matkan aikana koin, että nyt maisema vaihtuu, päivärytmi muuttuu, on tulossa erilainen viikko äitini kanssa.

Kirjoitin blogissani aiemmin juurista. Kirjoitin siitä miten koen olevani yhtä niin erilaisissa paikoissa.  Missä sinä olet kuin kotonasi? Onko se aina oma koti vai onko se jokin lomapaikka, lomakohde, oma mökki?

Olen itse niin kotona synnyinseudullani Suomussalmella. Sitten taas olen niin kotona Uudellamaalla. Matkustaessamme Kanarille koen aina tulevani kotiin.

Gran Canaria, ilta-aurinko

Kaikissa näissä kolmessa paikassa olen asunut ja kun olen poissa on kova kaipuu. Jos mietin näitä kolmea niin selkeästi synnyinseudulleni Suomussalmelle olisi nyt vaikea muuttaa. Tässä elämäntilanteessa se erottuu selkeimmin. Siihen on toki monta syytä ja suurin syy on oma perhe ja lasten opiskelut.

Sama syy estää toki muuttamasta Uudeltamaalta Kanarialle, lasten opiskelu ja meidän vanhempien työt. Entäs jos jätän pois laskuista nämä kaksi asiaa vanhempien työt ja lasten opiskelun. Estääkö sitten mikään ottamasta siipiä alle ja muuttamasta toiseen paikkaan? Voisiko se olla mahdollista, lähteä?

Olisiko luvallista heittäytyä hetkeksi unelmille, haaveille? Olisiko luvallista vaikka vaan unelmoida?