Yksi asia johtaa toiseen

Olin viime perjantaina Aleksis Kiven oopperassa, konserttiversiossa Siuntiossa. Teos muuttui loppua kohden entistä vakuuttavammaksi. Roolisuoritukset olivat hienot. Esiintyjinä olivat sopraano Helena Juntunen, baritoni Ville Rusanen, näyttelijä Tommi Korpela ja paljon muita hyviä solisteja.

Olen saanut kohdata viime kuukausina mielenkiintoisia ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka ovat aivan ihania omalla paikallaan. Ihannoin niitä opiskelijanuoria, jotka ovat kanssani samalla vuosikurssilla. Hyviä tyyppejä joka ikinen.  Kaikilla on sellaisia nykytyöelämässä tarvittavia tietoa ja taitoa.

Tapaan myös opiskelujen myötä hauskoja työntekijötä Turun Ammattikorkeakoululla. Entä sitten nämä ihmiset, joita kohtaan majoituspaikassani. Opiskelukollegani sanoikin tällä viikolla. ”Olisipa mukava kuulla mikä tuo ihmisiä Turkuun tälläiseen vierasmajoitukseen. Mikä on tarina heidän reissaamisensa takana.”

En voi olla palaamatta Aleksis Kiveen ja hänen elämäänsä. Millaista se ihmiselo oikeasti on? Ihminen voi olla kuuluisa ja hän voi saavuttaa isoja asioita elämässään. Mutta kuinka se ihmisyys hyvine ja hankaline asioineen on jokaisella meistä läsnä.

Istuin oopperassa kirjailijan vieressä. Mietin sitä luomisen tuskaa mitä moni kirjailija voi kokea elämässään. Uskon, että usein kirjan aihe voi nousta mieleen kuin itsestään, mutta sitten se kirjan työstäminen julkaisukelpoiseksi onkin pitkä tie. Kunnioitan.

Aleksis Kiven tie ei ollut helppo. Hän ajautui asumaan piian nurkissa. Hän sairastui masennnukseen ja vieläpä skitsofreniaan. Onko taiteilijasielun elämä kulkemista äärilaidasta toiseen? Elämässä vuorottelevat ne luomisen huiput ja sitten se kivikko, josta on vaikea edes nousta ylös.

Mökillä vesi matalalla, kivet paljastuvat näkyviin

Lauantaina satoi Uudellamaalla ensilumen. Menin itse tyttäreni kanssa ostoksille. Eräässä kaupassa näin, kun eräs mieshenkilö oli varastamassa talvikenkiä. Hän jäi siinä kassalla kiinni. Nauhalliset talvikengät jäivät kassalle. Ei tainnut olla ensimmäinen kerta tällä miehellä, kun kauppareissu pysähtyy siihen, että povessa on jotain mitä ei ole tarkoituskaan maksaa.

Mikä johtaa ihmisen tielle, jossa elämä menee raiteiltaan? Kaikille meille on suuri varjelus, että pysymme kaidalla tiellä. Joskus se on niin pienestä kiinni, että elämä alkaa kulkea ihan väärään suuntaan. Onneksi on näitä tarinoita, kun sieltä väärältä polulta noustaan elämään. Noustaan elämään suht rauhaisaa elämää.

Hyvää loppuviikkoa sinulle! Minulle on ollut suuri ilon aihe, että maa on valkoinen. Lumi piristää kyllä suunnattomasti.

Turku, Aurajoen ranta 2022

Kiitos, että kuljet matkassani. Arvostan että luet näitä pieniä kirjoituksiani. Olet tärkeä!

-Heli