Author: [email protected]

Olimme mieheni kanssa parisen viikkoa sitten retkellä Meikojärvellä. Olin ottanut reppuuni termospullollisen kahvia sekä kaurajuomaa lasipulloon. Istuimme siinä veden rajassa ja joimme pahvikupeista kahvia. Siinä hetkessä isäni tuli taas niin elävästi mieleeni.

Isäni oli sellainen, että jos lähdimme pienelle retkelle tai marjareissulle niin kahvit piti ottaa aina mukaan. Kun marjat oli poimittu joimme kahvit ja söimme eväsleivät. Usein istuimme kiven- tai kannonnokassa kahvia juoden.

Aurinko paistoi lämpimästi ja meillä marjastajilla oli hiki. Silti oli aikaa syödä kotona tekemämme eväsleivät ja ehkä äidin tekemät korvapuustitkin.

Isäni halusi, että marjareissun päätteeksi menemme uimaan. Ajoimme autolla joko Kiantajärven tai sitten Valkeisenlammen rannalle. Sitten ei ollut enää kiire minnekään. Me kaikki saimme rauhassa uida ja nauttia lämpimästä kesäpäivästä.

Tämä kuva on ihan mökkirannasta myöhään kesäiltana.

Suopursut muistan jo lapsuudestani. Ne olivat mökkikukkia.

Isästä on hyviä muistoja. Toki on myös asioita, joista en oikein pitänyt. Silti isäni oli huolehtiva, rakastava isä joka halusi kaikille hyvää. Hän oli paras isä minulle.

Mietin vanhemmuutta. Mietin myös sitä, että mikä on riittävästi tässä elämässä. Meidän vanhempien, isovanhempien, kummien ei tarvitse olla täydellisiä. Me saamme olla vajavaisia. Tärkeintä on, että tavoitteemme on kulkea lapsen -/nuoren rinnalla ja olla läsnä.

Olen itse vähän liiankin rehellinen oman jaksamisen suhteen. Ilmaisen helposti, jos olen väsynyt ja en jaksa olla toiselle läsnä. Lasten seurassa pyrin venymään, vaikka joskus väsyttäisikin. En halua, että lapset kokevat, että äidille ei ole aikaa ja äidille ei voi puhua. Aina voi puhua ja kyllä minä ilmoitan, jos en jaksa.

Määritelmä isän tyttö/-poika, äidin tyttö/ -poika on aika mielenkiintoinen. Yhdistääkö se omaan vanhempaan, että on erilainen kuin vanhempi vai että on hyvinkin samanlainen? Samassa perheessä lapset ovat hyvinkin erilaisia.  Luonteenpiirteet ovat erilaisia samoin temperamentti jne.

Välillä olen miettinyt olenko suomalainen alkuunkaan. Haluan olla niin rehellinen ja suora. Isälläni oli hurmaavat kiharat, mutta ei hän tainnut italialaista sukujuurta silti olla. En voi kehua, että omasin luonteenpiirteeni etelä-euroopasta. Tai että voisin selittää käytöstäni juurillani.

Kainuulaiset ovat kyllä suoria. Asiat voi aina ilmaista monella tapaa. Kohteliaisuus tulee aina muistaa vaikka kuinka haluaa oman kantansa esittää.

Hyvää viikkoa sinulle! Toivottavasti pidit näistä ajatuksistani. Toivon, että sinulle nousee hyviä muistoja. Jos muistot eivät ole hyviä niin on tärkeää jakaa omia muistoja luotettavan ihmisen tai ihan omien läheisten kanssa.

-Heli

Miten pieni irtiotto arjesta? Minireissu Tallinnaan silloin kun sinulle ja ystävillesi sopii?

Olimme päässeet elokuulle, kun mieleeni nousi ajatus, jos lähtisinkin käymään Tallinnassa. Ihan tyhjästä ajatus ei noussut. Pohdinta lähti siitä, kun tyttäremme oli pyöräreissulla Ahvenanmaalla elokuun alkupuolella. Hakiessani tyttäreni satamasta mietin, entä jos itsekin tekisin laivareissun…

Heräsin ajatukseen, enpä ole käynyt juuri missään tänä kesänä. Laitoin viestiä kahdelle ystävälleni, jotka olisivat potentiaalisia ”Arkena Tallinnaan” lähtijöitä.

Näin onnekkaasti kävi, että nämä kaksi olivat valmiita lähtemään reissuun. Hyvä ystäväni, jonka olen tuntenut jo lapsuudesta sekä hyvä ystävä johon tutustuin lukiossa. Mahtavaa lähes ex tempore -reissu toteutuisi!

Ensimuistoni lapsuusystävästäni on, kun hän nousi pienestä keltaisesta Fiatista uniriepu kainalossa. Hän oli tulossa päivähoitoon samaan taloon missä vanhempani asuivat. Meillä on pitkä historia takanamme. Olemme asuneet sekä Suomessa että ulkomailla saman katon alla. Naurut ja itkut on koettu. Ehkä tällä reissulla koimme myös syviä tuntoja!

Tallinna otti meidän lämmöllä vastaan. Majoituimme Vanhassa kaupungissa Rataskaevu Boutiquessa.  Majapaikka oli hyvä ihan jo siitä syystä, että se sijaitsi Tallinnan Vanhassa kaupungissa. Huoneisto oli siisti ja kaikki tarpeellinen löytyi pitempäänkin majoittumiseen. Huoneistosta on näkymä yli Vanhankaupungin kattojen. Huoneiston sijainti ei voinut kyllä olla parempi.

Meillä oli leppoisa ilta hyvä ruoan ja viinin äärellä. Aamulla suunnistimme kahville Maiasmokk Kohvikiin. Katsastimme muutaman kaupan ja sitten olikin jo suunnattava satamaan. Voisi kyllä sanoa, että taas oli liian vähän aikaa Tallinnassa. Yksi vuorokausi on aika vähän.

Kahvi ja tee pood

Oli vielä niin lämmintä, että oli mahdollista istua ulkona laivan kannella. Lämmin syystuuli puhalsi ja aurinko paistoi.

Paransimme ystäviemme kanssa maailmaa. Mukavia ideoita syntyi, kun yhdessä pohdimme tulevia suunnitelmiamme. Nauroimme ja kyllä myös itkimme yhdessä. Tallinna helli meitä lämmöllä! Hyvä reissu.

Mukava viikonloppua sinulle!

-Heli

Lauantaina oli sellainen aamu, että teki mieli vaan vetää peittoa yli korvien ja vielä useamman kerran. Ulkona oli alkanut tihuttaa vettä. Silmäluomet tuntuivat raskailta. Talomme oli aika hiljainen mutta joku tuntui jo kävelevän. Hennot askeleet kuuluivat huoneeseemme.

Heräilimme pikkuhiljaa ja sanoin miehelleni ”Tänään pitää vähän siivoilla”. Mies kääntyi minuun päin ja sanoi ”Lähdetäänkö kuitenkin käymään jossain?  Miten olisi Tammisaari?”

Tiesin, että tälle päivälle oli luvattu sadetta. Katsoin Forecan sääkarttaa. Millainen keli on Tammisaaressa. Parin tunnin päästä Tammisaaressa sataa. Miten ihan Espoossa Nuuksiossa. Parin tunnin päästä alkaa satamaan. Mietin jopa Lohjaa, Porvoota… Sanoin sitten miehelleni ”Entä jos menemme vaan Espoon merenrantoja kävelemään? Siivotaan sitten kun tullaan takaisin.”

Kävimme meren äärellä. Olipa kuitenkin aika kova tuuli. Näimme purjelautailijoita merellä. Oli ilmeisen oivallinen päivä purjelautailuun.

Kävelimme Mellstenin kahvilaan ja tilasimme gluteenittoman pizzan puoliksi.  Kahvila oli aika hiljainen. On syyskuu ja vähän sateinen lauantai.  Mieheni sanoi, että ”Entä jos tekisimme tänään pullaa.” Sanoin ”Sopii.” Tämä tarkoittaa sitä, että mieheni leipoo, koska minä en nykyään juuri pullaa tee. Miehelläni oli myös suunnitelmissa tehdä ahvenkeittoa, jossa on kanttarelleja. Niinpä suuntasimme kauppaan, jotta saimme tarvittavat ainekset sekä pullaan että keittoon.

Tulimme kauppatavaroidemme kanssa kotiin. Eikä aikaakaan kun toinen tyttäristämme teki pullataikinan. Mies alkoi sitten pikkuhiljaa valmistelemaan ahvenkanttarelli -keittoa. Itse olin apukokkina tänään. Näin se kyllä usein meneekin, että mieheni laittaa viikonloppuna ruokaa. Vastaan itse sitten taas arjen ruokalistoista ja ruuista.

Kynttilät paloivat kodissamme, koska ulkona oli aika syksyistä. Tyttäret leipoivat korvapuusteja ja kodissamme alkoi leijua ihana korvapuustin tuoksu.

Menin itse hetkeksi pihamaallemme. Katselin hetken kukkaruukkuja, jotka olivat täyttyneet viikon sateista. Aloitin tyhjentämään pihalla olevia astioita vedestä ja mullasta. Päätin, että siirrän kirsikkatomaatit pikkuaittaamme, jos ne vaikka vielä tuottaisivat vielä hedelmää.

Ananaskirsikat (n. 50 cm)

Hyvää viikkoloppuna sinulle! Nyt on syyskuu mutta on luvattu aika lämmintä viikonloppua.

-Heli

Odotatko jotain spesiaalia tältä syksyltä? Onko töissä muutoksia tai kenties jotain opiskeluja tiedossa?  Vai tuntuuko hyvältä jatkaa ihan entisillä tutuilla kuvioilla? Mikä tahansa on hyvä, kunhan itse olet tyytyväinen.

Minulla on opiskelujen vuoro kesän töiden jälkeen. Työnteko on tuntunut mukavalta, koska olen saanut pitää myös lomaa ja vapaata. Kesässä on ollut paljon arjen tuntua, koska toinen tyttäristämme oli myös töissä lähes koko kesän. Toinen tytär oli taas suuri apu näissä kodin arkiaskareissa.

Olimme paljon kotona mutta olemme kaikki tyytyväisiä. Parasta on kun tyytyväisyys täyttää mielen. Vapaan ja arjen tasapaino. Arjen jälkeen pieniä juhlahetkiä.

Olen tehnyt ainevalintoja syksyn opintojen suhteen. Minulla on haaveissa jotain spesiaalia hyvinvointiin liittyvää. Aion ainakin suunnitella ja unelmoida. Kerron sitten kun on jotain kerrottavaa.

Tällähetkellä unelmat kantavat ja myös voimaannuttavat. Jotain uutta on näköpiirissä, tässä elämässä.

Nyt on elokuun viimein päivä. Huomenna onkin jo syyskuu. Vähän on ikävä pohjoisen maisemia, Suomussalmea. Pääsemme käymään Suomussalmella syksyn aikana. Onpa kyllä ilomieli kun on tiedossa pohjoisen reissu.

Hyvää viikonloppua!

-Heli

Mikä on sinun lempipaikkasi? Tykkääkö kulkea puistoissa, kaupungeissa, järven tai meren rannalla? Minulla ja miehelläni on muutama mieluinen paikka, jotka voisin tässä esitellä.

Aika lähellä Espoosta länteen on mukavia merenrantakohteita.  Meillä on ollut mukavia hetkiä meren äärellä Kopparnäsissa. On myös sattunut aika ihania iltoja, kun olemme siellä käyneet. Aurinko paistaa ja aurinko myös laskee kauniisti meren ylle. Kopparnäsissä voi myös paistaa makkaraa tulentekopaikoilla ja kävellä meren rantakallioita pitkin.

Pieni ruotsinkielinen merenrantakohde Inkoo on myös tosi ihastuttava paikka kesäisin. Aivan meren rannalla on jäätelökioskeja, muutama kahvila. Inkoossa on mukava istua hetkeksi kahville ja seurata mereltä saapuvia venelijöitä. Aina on joku joka saapuu veneellä satamalueelle. Välillä on tankattava ruokaa välillä myös polttoainetta veneeseen.

Luin juuri, että Inkoon edustalla on sellainen kuin Elisaari, luontopolku keskellä tammimetsää. Ajattelin, että täytyy ottaa tämä paikka retkikohteeksi. Luulen, että menisimme Elisaareen vaikka alkukesästä. Saareen pitää itse soutaa veneellä noin 100 metriä. Yhteiskäyttöveneitä on mahdollisesti vapaana rannan tuntumassa.

Kävellessämme Inkoon keskustassa nappasin valokuvan pienestä tammipuistosta. Inkoo uuden koulun takana, vanhan kirkon ja hautausmaan kupeessa on tämä tammipuistikko.  Inkoo on vilkas kesäaikaan satama-alueen läheisyydessä. Talvelle pieni merenrantakohde. Inkoossa on kyllä kova kehittämisen tahtotila.

Käydessämme Inkoossa sanoin miehelleni että onpa täällä idyllistä. Tuossa tammipuistikon vieressä on kauniita vanhoja hirsirakennuksia. Uusi koulu myös istuu tähän maalaismaisemaan. Kerrankin tuntuu, että aluesuunnittelussa on onnistuttu . Paikka tulee olemaan tosi kaunis kunhan kasvit vielä kasvavat.

Tammisaari kesä 2022

Sitten on tämä meidän lempipaikka sekä talvella että kesällä. Kesäaikaan Tammisaari on ihastuttava suomalainen merenrantakohde ihanan pitkän hiekkarannan kera. Meitä houkuttaa myös talvinen Tammisaari.  Talvella meillä tulee käveltyä enemmän pienen Tammisaaren keskustassa, jossa löytyy idyllisiä kahviloita sekä pieniä kauppoja.

Tammisaaressa kaikki on niin kompaktisti. Siksi varmaan itse viehätyn tästä kohteesta. Tammisaari on helposti hallittavissa pienuutensa takia. Meren rannalta löytyy hyviä ravintoloita.

Tämä kesä on jo loppupuolella. Kesä on ollut työntäyteinen. Toivon, että ensi kesänä ennättäisimme enemmän retkeillä. Toki on tässä syksyä vielä jäljellä, mutta arki alkaa velvoittaa monenlaisine suunnitelmineen ja tekemisineen. Ensi kesänä täytyy ottaa vierailuohjelmaan myös Itäinen -Uusimaa.

Kopparnäs elokuu 2023

Ihanaa elokuun viimeistä viikonloppua! Onko kenties pienen juhlan paikka?

-Heli

Aurinko oli jo laskemassa, kun menin sunnuntaina uimaan. Rannalla oli vielä kymmenkunta ihmistä.

Laiturin suunnasta kantautui iloinen nauru ja puhe. Jouduin vähän miettimään, että mistä kohtaa laskeutuisin uimaan. Jätin vaatteeni hiekalle lähelle rantaviivaa ja laskeuduin uimaan.

Huomioni kiinnittyi heti poikalauman naurunremakkaan ja veden loiskintaan. Aikuiset miehet näyttivät hyppäämisen mallia nuorille pojille. Kuulin kun joku sanoi, että nyt tulee pommi. Sitten kuului kovaa naurua. Kuulin myös että joku sanoi että hyppää suoraan selälleen. Kuului iloista puhetta ja naurua.

Minulle tuli niin hyvä mieli näistä iloisista ihmisistä. Isommat näyttivät mallia pienemmille miten sitä laiturilta hypitään. Kaikilla tuntui olevaan niin hauskaa.

Jos löytäisimme jokaisesta päivästä ilon. Elämä olisi silloin kevyempää ehkä joskus jopa aika hilpeääkin. Hyvät kohtaamiset toisten ihmisten kanssa voivat tehdä päivästä iloisen. Päiviimme voi tuoda iloa myös oma lemmikki tai toisen ihmisen lemmikki. Ilo mikä ihana sana!

Kuka saa sinut nauramaan? Kenen kanssa sinulla vaan on niin hyvä olla?

Aloittaessamme seurustelun miehelläni oli aina uusi vitsejä, joita en ollut koskaan kuullut. Välillä vitsit saattoivat toistaa itseään, mutta meillä oli tosi hauskaa vitsien äärellä.

Vuodet ovat vierineet. Vitsit ovat välillä hävinneet mutta jotain sieltä tulee vieläkin. Ihastuin miehessäni hänen hyväntuulisuuteensa ja elämänmyönteisyyteensä. Kun ihminen on pohjimmiltaan hyväntahtoinen niin se on aivan ihana asia.

Mietin myös ystävyyttä. Ystävyys voi jatkua muutaman vuoden. Toiset ystävyydet jatkuvat kymmeniä jopa useampia kymmeniä vuosia. Hyvä porukka, hyvät ystävät mikä rikkaus se onkaan.

Ensimmäiset ystävät ovat lapsuusajan ystäviä. Ovatko he niitä, joiden kanssa ystävyys jatkuu ja jatkuu? On myös  ystäviä, joita on tullut mukaan opiskelijaporukoista. Sitten voi olla ystäviä, joihin on tutustunut esimerkiksi vanhemmuuden myötä. Miten monin tavoin ystäviä voikaan saada. Ystävät ovat rikkaus.

Minulla on muutama ystävä, joiden kanssa edellisestä tapaamisesta voi olla pitkäkin aika ihan viisikin vuotta. Silti kohdatessamme tuntuu, että jatkamme siitä mihin silloin jäimme. Toki matkan varrella joku ihminen on jäänyt ”kyydistä”. Niinhän sen elämä kuuluukin mennä, kaikkea ei voi pitää lähellään.

On ihana, jos lähelläsi on hyvä ystävä, elämänkumppani, puoliso tai ihan kasapäin ystäviä.

Hyviä hetkiä tähän elokuun viimeiseen viikkoon! Viikon päästä on mahdollisuus viettää kesän päättäjäisiä. Minusta sellainen tapahtuma, vaikka nimellä Venetsialaiset on tärkeä hetki yhdessä ystävien kanssa.

-Heli

On torstai-ilta. Päätin töiden jälkeen, että tänään menen mustikoista keräämään. Varmaan olisi senverran sadepilvien välissä rakoa ettei tarvitsisi kastua.

Meidän kunnan puolella satoi vettä kaatamalla. Naapurikunnassa näytti aurinko paistavan. Ajattelin, nyt saan viettää metsässä senverran aikaa, että saan yhden poimurillisen mustikoita. Olisi hyvä saada vielä mustikoita  aamupuuroihin sekä mustikkapiirakkaan.

No toisin kävi. Pääsin metsään ja melkein heti alkoi sataa kaatamalla. Kuljetan yleensä isoa sankoa muovikassissa, jossa minulla on myös pieni juomapullo, kosteita käsipyyhkeitä ja ehkä jokin välipalakeksi.

Minulla oli tänään mukana myös sateenvarjo. Jotenkin vaistoni sanoi, että jos ei ole sateenvarjoa niin kastun ihan litimäräksi. Seisoin sitten männyn alla sateenvarjo kourassa. “Aikamoinen marjastaja”, sanoisi isäni.

Sain vähän marjoja poimuriini. Muovikassissa oleva sanko alkoi täyttyä vedellä. Ajattelin että nyt saan sankoon enemmän vettä kuin mustikoita. Näin siinä sitten kävikin..

Metsässä oli ihanan raikasta. Seisoin tovin suojassa mäntyyn nojaten. Lippalakistani alkoi valua vettä norona poskeani pitkin. Huomasin että käteni olivat myös ihan pihkassa.

Katsoin ylös taivaalle. Tummempi pilvi oli taas lähestymässä. Päätin lähteä autolle. Poimuri oli vain puolillaan mustikoita. No oikeastaan juuri senverran kuin yhteen mustikkapiirakkaan tarvitsee.

Niin ja tämä marjanpoimuri. Tämä on paras ikinä. Minun äidilläni ja isälläni on ollut tällaisia. Sitten myös mieheni suvun mökillä on ollut tätä sarjaa poimureita. Itse ostin tämän metallisen marjanpoimurin Tori.fi. Poimurilla poimiminen nopeuttaa marjojen keräämistä. Tämä on vaan poimureista paras.

Gluteeniton mustikkapiirakka tuli sitten tehtyä. Viime viikonloppuna katselin vanhoja reseptejä. Minulla on ollut sellaisia kivoja vihkosia jo vuosia. Ajattelin että sellainen gluteeniton mustikkapiirakka resepti simppelistä kaurajauhoista ja mantelijauhoista / mantelijauheesta minulta puuttuu. Olen käyttänyt borrelioosin jälkeen tosi vähän valkoista sokeria. Tässä reseptissä on valkoista sokeria joskin olen yrittänyt minimoida sokerin määrän niin ettei maku kärsisi. Sitruunan kuori on kyllä ykkönen hyvän maun antaja. Hapanmaitotuotteet kuten rahka ovat hyväksi jo proteiinin vuoksi, joten tässä on maitorahkaa ja ihan mikä tahansa rahka käy. Mustikkapiiras on resepteissäni.

Haluan tähän saumaan vielä kertoa, kun kaikki lukijat eivät tiedä, että sairastin tosi hankalan pitkittyneen borrelioosin vuonna 2020. Pääsin eroon borrelian tuomista hankalista nivelvaivoista ruokavalion, Nordicure yrttien (Cowden protokolla) ja tiukan vitamiinihoidon ansiosta. Lopuksi otin myös pitkän antibioottikuurin. Voit lukea selviytymisestäni paraneminen kohdassa.

Koen nyt olevani täysin vapaa borrelioosista. Noudatan silti gluteenitonta, vähäsokerista ja maidotonta ( paitsi hapanmaitotuoteet, jotkut juustot) ruokavaliota. Suosin pähkinöitä, hyviä öljyjä, yrttejä ja kauraa ruokavaliossani. Ruokavalioni tuntuu vaan hyvältä kehossani. Olen äärettömän kiitollinen tästä hyvinvoinnistani. Punkkeja kyllä kannattaa välttää ja metsäreissujen jälkeen kannattaa keho tarkistaa.

Kaunista elokuun viikonloppua!

-Heli

On varhainen heinäkuun lauantaiaamu. Yöllä nukutti tosi makeasti mutta sitten uni vaan karkasi. Kävelin keittiöön tein pienen voileivän ja laitoin kahvin tippumaan.

Aurinko paistaa ikkunoista sisään. Olohuoneen ikkunan pinta on saanut sellaista loppukesän kosteutta. Vaikea arvuutella miten lämmintä ulkona on. Aamusta ainakin aurinko paistaa.

Kesä on ollut sellaista pientä menemistä ja tulemista. Olen tehnyt itse töitä ja lomaa oli aika vähän. Meillä on ollut myös yksi nuori kesätöissä kulkija. Hän on ollut tosi ahkera koko kesän.

Kävelimme eilen ystäväni kanssa meren rannassa. Juttelimme ihan kaikesta, näin voisi sanoa. Puhuimme siitä miten kesä on mennyt, miltä se elämä tuntuu kun lapset kasvavat, millaista elämä oikeasti on. Hyvä ystävä on aina aarre. Juuri nämä ystävät, joiden kanssa voi jakaa elämän asioita.

Vietimme ihanaa perjantai-iltapäivää tämän ystäväni kanssa viikko sitten. Ystäväni pääsi tulemaan suoraan bussilla tänne meille maaseudulle. Aurinko paistoi, kun kävelimme hiekkatietä. Saimme kyllä lopuksi kahvitellessamme sadetta niskaan. Tällaista kesää..

Tämä kesä on ollut erilainen. Olemme olleet paljon kotona. Toivoisin vielä pieniä uintiretkeä tähän loppukesään.  Toisaalta retkiä voi tehdä pitkälle syksyyn. Meillä on varmaan ihanaa kesää ja lämmintä syksyä tuonne lokakuulle saakka. Uskoisin niin.

Kävin viikko sitten mustikassa. Muutaman kerran olen jo nyt käynyt. Hoksasin siinä lähteissäni, että laventeliuutetta voisin laittaa vähän paidan reunaan sekä housun punteille. Olen kuullut, että punkit eivät tykkää laventelin tuoksusta. Siinä kävi sitten niin että ” kyllästin” itseni laventelilla. Lyhyellä automatkalla laventeli pisti nenääni ja tuntui että huh onpas tuoksu.

Poimin mustikoista ja pää tietenkin alaspäin. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että tuoksu menee päähän. Olipa aika voimakasta. Ensi kerralla riittää vähempikin eikä laventelia tarvitse tölvätä. Meillä on muutama laventeli myös ulkoruukuissa. Olisiko parempi pitääkin laventeli vaan noissa ruukuissa…

Mustikoita on nyt pakkasessa mutta voisi niitä kyllä olla enemmänkin. Kävin nimittäin niin että sain vaan yhden 5 kilon laatikon mansikkaa pakkaseen. Mustikkaa kyllä olisi metsässä. Nyt on vaan itsestä kiinni kuinka paljon sitä viitsii poimia.

Hyviä säilöntähetkiä myös sinulle!

-Heli

Istun pikkuaitan portailla. Katselen pikkuaitan terassin harmaata pintaa. Tähän oli tarkoitus saada sävy jo alkukesästä. Harmaa ei miellytä silmääni.

Meillä sataa vettä lähes päivittäin. Nurmikko on alkanut jälleen vihertämään. Timanttituijat ovat niin kauniin vihreitä. Pikkutomaattieni joukossa alkaa olla punaisia yksilöitä. Näyttää siltä, että yhdestä taimesta tulee yli 50 tomaattia. Luulisin, että on vielä kuukausi kasvuaikaa ja että kaikki ennättävät saada punaisen värin pintaansa. Terassin maalaushommat eivät oikein onnistu kun puupinta on märkä.

Luin viikonloppuna useampia artikkeleita luonnon voimaannuttavasta vaikutuksesta. Ymmärrän pikkuhiljaa miksi isäni meni jo alkukesästä metsään, vaikka siellä ei ollut vielä kuin marjan raakileita. Isäni meni tutkimaan mihin niitä marjoja sitten kasvaa.

Kuljimme perheeni kanssa heinäkuulla lakkasuolla. Helle sai poskille ja paidan alle hikikarpaloita, sääsket ujelsivat ja pistelivät, kumisaappaat hiersivät hikisiä jalkoja. Muistan, kun kerran kävelin ampiaispesään ja kolme ampiaista pisti minua. En jaksa muistaa jäimmekö vielä lakkasuolle vai luovutimmeko jo sillä kertaa.

Syksyinen metsä houkutteli minua enemmän kuin keskikesän lakkasuo. Metsään meneminen houkutteli jopa niin paljon, että päätin kerran kerätä taksvärkkirahat puolukoita poimien.

Olen aina ollut sellainen hidas marjanpoimija. Jään katselemaan ympärilleni, että missä ne ”pullukammat” puolukat ovatkaan. Niin siinä kävi nytkin. Taivastelin ja ämpäri ei oikein täyttynyt. Tuntui kyllä isolta hommalta saada ämpärillinen puolukoita taksvärkkipäivän vuoksi. Isä taisi huomata tuskani. Hän täytti ämpärini niin että sain sen täyteen ja taksvärkki tuli maksettua puolukanpoimintarahoilla.

Mökkitie

Hommat jäävät välillä puolitiehen. Kai minussakin on vähän sellaista ”taivastelijan ” vikaa. Välillä tuntuu, että minussa on paljon isääni. Isäni teki paljon kaikkea. Isälläni oli kuitenkin tapana jättää asioita vähän kuin odottamaan, jos joku uusi idea syntyisi tai homman voisi tehdäkin toisella tavalla. Tämä tuli myös esille rakentamisen yhteydessä. Isä jätti naulat ikkunanpieliin hirsitaloon törröttämään, jos hirsi vielä eläisi. Liian tiukkaan ei nauloja voi heti naulata. Isä jopa vitsaili, että tämä nyt on vähän ”väliaikainen”.

Mustikoita talven iltoihin.

Olen saanut poimittua mustikoita. Minua on pakko päästä poimimaan mustikoita joka kesä. Borrelioosin sairastettua olen tullut vähän aremmaksi metsässä liikkujaksi, mutta punkkien takia en metsässä liikkumista lopeta. Suojaan itseni vaaleilla vaatteilla, tarkkailen myös kumisaappaita ja housunpuntteja metsässä ollessani.

Metsään on vaan pakko päästä. Koen niin vahvaa hyvää oloa marjareissun jälkeen. Metsästä voimaantumista, opittua vai mitä lie. Hyvä olo seuraa aina metsäretkeä.

Oikeastaan minun piti kirjoittaa voimaantumisesta ja siitä miten hyvä olo pihalla puuhastelemisesta tuleekaan. Miten hyvä olo kaikesta luomisesta syntyy.

Luin mielenkiintoisen tekstin viikonloppuna. Teksti oli Juha Siitosen käsialaa, hänen väitöskirjansa vuodelta 1999. Väitöskirjassa oli voimaantumisesta käsitteenä. Voimaantunut ihminen: Ihminen, joka on löytänyt omat voimavaransa. Hän määrää itse itsestään ja on vapaa ulkoisesta pakosta. Kukaan toinen ei ole hänen voimaantumisprosessia voimaannuttanut vaan hän on itse tullut voimaantuneeksi. (Siitonen, 1999)

Voimaantuminen tapahtuu siis itsestä käsin. Voimaantumisen prosessi, voimaantuminen se on itsestä lähtevä prosessi. Toiselle ei voi antaa tätä voimaa. Voimaantuminen on prosessi tai tapahtumasarja, jossa toimintaympäristön olosuhteet ovat merkityksellisiä, voimaantuminen on toisessa ympäristössä todennäköisempää kuin toisessa. (Tässä käytettiin kyllä ehdollista muotoa voisi olla. Itse koen että voimaantuminen on todennäköisempää toisessa ympäristössä kuin toisessa). Jokainen voimaantuu loppupelissä itse, itsensä vuoksi.

Koen itse voimaantumista puutarhanhoidossa; kasvien kasvatuksessa ja kastellessani kasveja. Koen voimaantumista kehossani, kun kuljen meren rantakalliolla. Tunnen kuinka tuuli heiluttaa hiuksiani, meren tuoksu tuntuu mukavasti nenässäni, meren aallot pitävät ihanaa konserttia, jota jaksan kuunnella. Voimaantuminen on tunne, jota koen omassa kehossani ja se on itseäni varten.

Kuunliljat etupihallamme

Toivottavasti koit lukiessasi jotain tunteita. Tunteita, jotka ovat sinun omiasi ja ovat sinua itseäsi varten.

-Heli