Nocturne, Eino Leino

”Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden päällä täysikuu;

kesä-yön on onni omanani

kaskiksavuun laaksot verhouu

En ma iloitse, en sure, huokaa

mutta metsän tummuus mulle tuokaa

puunto pilven, johon päivä hukkuu

siinto vaaran tuuliseen, mi nukkuu

tuoksut vanamon ja varjot veen

niistä sydämeeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus

uskontoni, soipa säveleinä

tammenlehvä-seppel vehryt, uus… ”

Nocturne on kappale, joka merkitsee minulle paljon. Tässä kappaleessa kiteytyy kesä, luonto, koko ihmiselon ihanuus ja edessä oleva tuntematon tie. Otin pohjoisessa viimekesänä videon nuorista koivun versoista ja liitin tämän Nocturnen, Vesa-Matti Loirin esittämänä Instagram videooni. Löysin puhelimen muistista tämän ja ajoitus oli hyvä, sillä en olisi kestänyt kuunnella Vesa-Matti Loiria lausumassa Nocturnen sanoja ennen tätä päivää.

Tähän vuoteen on mahtunut monta kuolemaa, jossa on suuria taiteilijoita jopa kuninkaallisia menehtynyt. Musiikki on koskettanut minua aina syvästi. Vesa-Matti Loiri tulkitsee Nocturnen mielettömän hienosti. Tämä on niin syvää, herkkää tulkintaa.

Vesa-Matti Loirin esittämä Nocturne pohjautuu Eino Leinon runoon. Runo on kirjattu 3.7.1903 Kainuun vaaramaisemissa .

Tähän kiteytyy ihmiselo ”En mä enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta, pienentyy mun ympär` elon piiri, aika seisoo, nukkuu tuuliviiri, edessäni hämäräinen tie, tuntemattomahan tupaan vie….”

-Heli