terveyshyvaolo.com

Kävin viime lauantaiaamuna kuntosalilla. Ympärilläni oli vielä kovin hiljaista. Istuin soutulaitteessa ja otin rauhallisia vetoja. Hengitykseni kulki hyvin vapaasti.

Siirryin salin toiselle reunalle tekemään painoharjoituksia. Kuulin kahden nuoren iloista naurua. He tekivät vatsalihasharjoitteita ja kokivat varmaan jotain haasteita, kun nauruksi se harjoitus meni. Elämä on kompastelua, yllätyksiä, iloa, löytöretkiä.

Kasvoilleni levisi hymy. Mietin kuinka ihanaa on kuulla, kun nuoret ilakoivat. Kuinka ihanaa on, kun vierellä on ystävä.

Lauantai oli näyttäytynyt vähän harmaana, mutta nyt silmiini piirtyi jo kuva useasta ihmistä, joiden kasvoilla oli ilo. Huomasin, että pian on kiirehdittävä kotiin, sillä meille oli tulossa vieraita. Mieheni vanhemmat ja mieheni veli tulisivat illalla käymään.

Kävin hakemassa kaupasta jotain pientä makeaa.  Mieheni oli jo ennättänyt laittaa pullataikinan kohoamaan. Otin pakasteesta vielä jäisiä karjalanpiirakoita, jotka siinä sitten valmistuivatkin samalla, kun kerran uunia lämmitettiin. Tyttäreni oli tehnyt munavoita karjalanpiirakoiden seuraksi.

Kodissamme oli mukavasti elämää. Tyttäremme saapui töistä ja lähes samalla hetkellä vieraat saapuivat. Kotona tuoksui korvapuusti ja myös kotona tehty leipä, karjalanpiirakoiden muodossa.

Vieraiden lähdettyä meillä innostuttiin tilaamaan netistä Titanic -leffa. Siinä se ilta taittui yöksi kolmituntista Titanic -leffaa katsoen.

Hvvää palmusunnuntain iltaa sinulle! Virvon varvon tuoreeks, terveeks, tulvevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle.

-Heli

Meillä on tässä kodissa toinen kevät. Malttamattomana odotan, että lumi alkaisi jo sulaa. Lumen alta paljastuu kaikki se minkä viime kesänä saimme aikaan.

Ideoita pihallemme

Puutarhasuunnitelmaa on tullut työllistettyä jollain tasolla. Ajatuksiini on piirtynyt asioita joita haluan tuonne pihallemme. Seuraavaksi pitäisi tehdä paperille luonnosta puutarhasta.

Hiekkaa, aitaa, päivänkakkaroita..

Olen seurannut mielenkiinnolla Yle Areenasta tanskalaista Soren Vesterin puutarha- ohjelmaa. Tämä ohjelma on hauska ja inspiroiva. Ohjelman katsominen saa hymyn huulille. Piristystä on kyllä tänä talvena tarvinnutkin.

Tästä puutarhaohjelmasta olen saanut napattuna muutamia ideoita pihallemme. Toki on ollut asioita, jotka täällä Suomessa eivät toimi. Soren teki maaliskuulla puutarhassa kitkemishommia. Meillä täällä pohjolassa kitkeminen ei maaliskuulla onnistu, ei edes täällä eteläisessä Suomessa. Toinen huomioitava asia on ollut, että hän kasvattaa jotain lajeja, jotka meillä tunnetaan vieraslajeina.

Ohjemaa on kiva katsoa, koska tämä puutarhuri on niin innostunut. Hän innostuu kokeilemaan kaikenlaista ja ei ole niin vakavaa, jos kaikki ei onnistukaan. Sitten on vaan tehtävä asioita toisella tapaa.

Mikä ihana elämänasenne. Pidä oma innostuksesi yllä, vaikka kaikki ei onnistuisikaan. Ei ole niin vakavaa, jos on aloitettava alusta. Oikeastaan vastoinkäymiset tuovat onnistumisen hohdon vahvemmin esiin. Onnistumisen hetkellä kannattaa hymyillä. Kannattaa valjastaa hymy, jossa huulet ylettyvät korviin asti.

Kävin jo kaupoilla, K-raudassa sekä lähellä kotiamme olevassa sekatavarakaupassa

Kevät tulee, vaikka luvassa on vielä lumensekaista sadetta.  Hyvää viikonloppua!

-Heli

Mistä tuo aurinko tuli? Tuntuu, kuin aurinko olisi ollut piilossa aivan koko talven. On ollut niin kylmää ja pimeää. Nyt olemme kuitenkin siirtyneet keskitalvesta kevääseen.

Tästä valosta inspiroituneena nostimme tulisijan autokatoksestamme alapihallemme. Olemme jo aiemmin miettineet nuotiopaikan sijaintia. Minun mielestäni nuotiopaikka voisi sijaita alapihalla ihan tuolla pellon laidassa. Pellon laidan sijainti ei kuitenkaan ole oikein hyvä. Suurimmin osan kesästä on niin kuivaa, että tulisijaa ei voi käyttää. Kuivat heinät vaan heiluisivat tuulessa lähellä tulta.

Niin me vaan kaivoimme puutarhatuolit valkoisen lumihangen reunalle. Pihalle on pakko päästä, kun vähän nurmea on näkyvissä. Lämmin viltti pehmusteena alla ja lämmintä kaakaota mukissa. Siinä oli ihana ihmetellä elämää ja auringonvalon tuomaa voimaa.

Olen haaveillut, että voisimme laittaa sellaisen hiekkanurkkauksen, jossa tulisija seisoisi. Nuotiopaikan ympärillä voisi kasvaa korkeita kasveja niin, että nuotiopaikasta tulisi sellainen ”suojaisa pesä”.

Oli mukava paistaa makkarat kevätauringossa. Hetki oli niin kiva, että kannoimme eväskorin makkaranpaistohetkeen viikollakin. Ilta oli vaan paljon kylmempi kuin mitä oli tuo sunnuntainen hetki. Lämmin kaakao maistui ulkoilmassa auringon jo laskiessa.

Toivon, että ilma lämpiää. Toivon, että sinun ja minun ja meidän kaikkien kevät olisi suloisuutta tulvillaan. Auringon hellimiä hetkiä sinulle!

-Heli

Leivoin Runebergin torttuja lauantai-iltana. Oli vierähtänyt tovi siitä kun viimeksi leivoin. Aika harvinaista tämä leipominen.

Äitini leipoi usein lapsuuskodissani. Leipomispäivä oli lauantai. Oli ihana kun pullan tuoksu leijui kodissamme. Siitä oli helppo aistia, että nyt on lauantai.

Runebergintorttuja on leivottu kodeissamme jo vuosia. Tämä kahvileipä on siitä mielenkiintoinen, että leipoessa hyödynnetään kodissa olevia ruokavarastoja. Tähän Runebergintorttuerään kaivoin joulusta jääneet mantelirouheen ja mantelilastut. Mantelilastut murustin veitsellä pienemmäksi. Sitten vielä löysin kaapista saksanpähkinöitä, jotka murustin myös leikkaamalla.

Minun gluteeniton, valkosokeriton Runebergintorttu-resepti löytyy täältä terveyshyvaolo -sivuston resepteistä. Käy kurkkaa ja leivo makoisat kahvileivät.

Päivä tuntuu jo vähän valosammalta illansuussa. Tammikuuta elellään eteenpäin. Jään nyt vähäksi aikaa tauolle tästä kirjoitushommasta.

Hyviä talvipäiviä sinulle!

-Heli

Pakkanen paukkuu nurkissa. Tänään on Loppiainen. Olemme riisuneet kotimme kaikesta jouluisesta. Keräsin joulukoristeet muutamaan pienempään ja isompaan kirkkaaseen säilytyslaatikkoon.

Joulukuusen koristeet löysivät paikkansa vanhasta säilytyslaatikosta. Keräsin pieneen valkoiseen kuppiin joitain hellyttävää ennenkuin annoin mieheni karsia joulukuusesta oksat.

Meidän joulukuusemme oli alkanut tehdä kuusen kerkkiä. Ei niitä sitten kuitenkaan kovin paljon ollut, mutta oli mukava napsia kuusen latvasta kerkkiä pieneen valkoiseen astiaan.

Lähdimme mieheni kanssa ulkoilemaan. Löysimme itsemme kävelemässä Haukilahden rannassa, meren jäällä. Pakkanen ei vielä ollut kovin kirpeä, mutta yöksi oli jälleen luvassa kylmyyttä.

Jäällä oli paljon ihmisiä kävelemässä. Ihmiset räpsivät puhelimella kuvia auringosta. Kauniit jääkiteet puiden oksilla innostivat ihmisiä valokuvaamaan. Ihmiset olivat selkeästi vielä vapailla. Ihmisillä oli aikaa ulkoilla.

Loppianen

Mitä sinun tammikuuhusi kuuluu? Minusta tuntuu, että alan heräämään pikkuhiljaa eloon pimeän keskitalven keskellä. Tuntuu ihan siltä, että päivä alkaa pidentyä. Kaikenlaiset kesäiset suunnitelmat valtaavat mieleni. Talven selkä alkaa taittumaan…

Haukilahden ranta

Arkipyhät ovat nyt ohi. On aika keskittyä arjen askareisiin. Toivottavasti sinun arkesi täyttyy mukavasta tekemisestä! Hyvää loppuviikkoa!

-Heli

Kävimme viemässä toisen tyttäremme ystävänsä luokse. Matkalla näimme ilotulituksen. Ilotulitteita näkyi pitkin matkaamme.

On Uuden Vuoden aatto. Meillä on ollut vieraita ja yökyläilijöitä joulukuulla. Viime yönä oli tyttäriemme serkkupojat kylässä ja meillä oli pizza-/ leffailta.

Nyt ollaan pienellä porukalla kotosalla. Laitamme kohta pöytään jotain ruokaa ja ehkä kuohuviiniäkin alkoholilla tai ilman.

Vuoden vaihtuminen herättää aina monenlaisia tunteita. On hyvä hetki miettiä, miten edellinen vuosi on mennyt ja mitä tulevalta odottaa. Toisaalta ei tarvitse miettiä mitään erikoista, jos siltä tuntuu. Tämä ilta on kyllä yksi ilta muiden joukossa.

Äiti

Minusta on hyvin tärkeää tehdä juhlahetkistä/ – pyhistä omannäköinen. Jos on kivaa juhlia ja tavata ystäviä niin sehän on mukavaa. Jos on sellainen tunne, että tarvitsee omaan tilaa ja lepoa, niin sekin on hyvä tiedostaa. On hyvä välillä vaan olla.

Kotimme ikkunasta näkyi sitten aikamoinen rakettishow. Useat naapurimme ampuivat raketteja. Oli kyllä kaunista!

Katsoin Areenalta “koko seinän leveydeltä” Kansalaistorin Uuden vuoden juhlintaa. Ulkona paukahtelivat raketit. Kello lyödessä 12 kippistelimme Uuden Vuoden kunniaksi pienellä porukalla.

Uudenvuoden päivänä retkeilimme Kopparnäsissä. Olipa kyllä aikamoinen pakkaspäivä ja sitten niin valoisaa!

Hyvää tammikuuta!

-Heli

”Pakkasyö on ja leiskuen, Pohja loimuja viskoo. Kansa kartanon hiljaisen, yösydän untaan kiskoo. Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan. Kattojen päällä on lunta. Tonttu ei vaan saa unta.”

Kuuntelimme äidin kanssa joululauluja. Vesa-Matti Loirin tulkintaa on mukava kuunnella. Sanoin äidilleni, että Loirin ääneen on itselläkin helppo mukautua. Hän laulaa aika matalalta monet laulut. Hänen äänialaansa en lähde arvaamaan , koska arvaus voi mennä ihan pieleen.

Olen itse sopraano, vaikka moni altoksi luuleekin… Eli toisen äänialaa on vaikea tietää, jos ei ole aika taituri musiikissa.

Ehdoton suosikkini Loirin esittämänä on kyllä Nocturne. Tässä laulussa esiintyvät Kesä, metsä, suomalaisuus, uskonto. Nocturne on Kainuussa syntyneen Eino Leinon käsialaa.

Kesäyön on onni omanani. Kesä, valo ja onni. Siinä kuvastuu jo paljon omaa mielimaisemaani. Hyvää Uutta Vuotta 2024 sinulle! Mennään valoa kohden. Uusi kevät ja jossain siellä on tulossa kesäkin.

Muutamia tunnelmiakuvia Joulun ajalta.

Joulurauhan julistuksen aikaan.

Ennen Joulupöydän tarjoamaa.

Lahjojen runsautta

-Heli

Kävelin kauneimpiin joululauluihin Siuntion kirkkoon. Luonto oli niin valkoinen ympärilläni. Kaunis talvi-ilta!

Olin hyvissä ajoin. Istuin tovin viileässä kivikirkossa. Kirkko alkoi täyttyä pikkuhiljaa. Sitten eteeni tuli äiti kahden pienen pojan kanssa. Pienempi pojista alkoi laskemaan kynttilöitä “Tuolla on kolme kynttilää, tuollakin on kolme kynttilää ja tuolla.” Ajattelin, että sanonko pojalle, että sunnuntaina on kolmas adventti. Sitten vaan mietin, että ei sillä ole merkitystä kolmevuotiaalle mikä adventti nyt on. Tärkeintä on, että kirkossa on paljon kynttilöitä.

Pieni jaksoi istua tosi reippaasti. Välillä hän alkoi laulaa ihan omiaan, katseli lauluvihkosta ja näytti peukkua äidilleen. Lauloimme lauluvihkosta, Joulupuu on rakennettu. Lapsi osasi laulaa kolme enimmäistä säkeistöä. Sitten hänelle tuli ongelma, kun laulu jatkui vielä kahden säkeistön verran. Hän sanoi laulun loputtua kovaan ääneen äidilleen ”Ei tässä laulussa ole näitä sanoja.” Kaksi säkeistöä ei ollut tuttuja lapselle.

Jossain vaiheessa huomasin, että äiti kaivoi laukustaan Elovena-keksin. Poika söi keksiä. Tunnelma oli kirkossa jopa aika mahtipontinen, kun ihmiset lauloivat voimakkaasti. Toinen pojista sanoi äidilleen, että ihmiset laulavat täällä isosti. Lopuksi ihmiset nousivat seisomaan, Maa on niin kaunis laulussa – ”Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.”

Ihan tilaisuuden lopussa pikkupojat ja heidän äitinsä nousivat penkistä. Lapsella oli jokin tärkeä asia mielessä, kun hän pomppasi seisomaan ja laittoi vihreän pipon nopeasti päähänsä. Poika sanoi ” Äiti minä en nyt syönyt mitään terveellistä.” Jäin siinä itse pohdiskelemaan, että mitähän terveellistä lapsi ajatteli. Olisiko se ollut jotain tuoretta hedelmää tai vihannesta. Näin me äidit lapsiamme valistamme, että he söisivät myös hedelmiä tai muuta tuoretta.

Kävelin autolleni. Ulkona sataa tihuutti vettä. Maa hohti valkoisena ja ilma oli raikas.

Hyvää Joulua sinulle! Kiitos, että käyt täällä sivuillani vierailemassa.

-Heli

Kävin kolaamassa lunta. Heitin pienen vaaleanvihreän peiton olohuoneen lattialle lähes joulukuusen alle. Heittäydyin siihen pitkäkseni ja otin syviä palleahengityksiä.

Tänään piti jättää syksyn viimeinen tehtäväni. Tehtävä oli osa omaa tuotostani, jonka sain vapaasti valita opiskeluissani. Päivät ovat olleet työntäyteisiä, mutta hyviä. Tämän opiskeluvaiheen nivon sitten osaksi opiskelujeni lopputyötä.

Ah, mukavassa vaiheessa ollaan. Jouluun on reilu viikko ja äitini on tulossa pian meille. Kiitollisuus täyttää mieleni. Syksy on ollut monivivahteinen.

Kaadoin joulukuusen jalkaan ainakin litran vettä. Tämä metsäkuusi on oikea pesusieni. Olen jopa yöllä kastellut kuusta, kun muuten heräsin. Hoivataan nyt sitten joulukuusta…

Joulukuusi eli pieni metsä kodissamme herättää monenlaisia tunteita. Arvostan sitä, että voimme vielä tuoda metsäkuusen ja kuusen tuoksun kotiimme.

Joulukuusi on monissa suomalaisissa perheissä perinne, jota halutaan vaalia. Omassa lapsuudessani isäni toi joulukuusen sisälle kotiin vasta jouluaattona. Monesti se oli kyllä jo valmiina kellarissa odottamassa. Oli myös kertoja, kun isäni haki kuusen ulkoa vasta jouluaattona. Silloin äiti alkoi kyllä käydä jo vähän ”kuumana”, että milloin se kuusi oikein saapuu vai saapuuko ollenkaan.

Kerroin tyttärilleni näistä perinteistämme joulukuusta koristellessamme. Kerroin myös, että lapsuudenkodissani äiti oli se, joka laittoi joulukuuseen tähden sekä jouluvalot. Me lapset saimme kyllä hoitaa kuusen koristelun. Isäni piti huolen siitä, että kuusen jalassa oli aina vettä ja kuusi ei varmasti päässyt kuivumaan.

Perinteitä on mukava vaalia. Mielestäni on tärkeää, että Joulusta tulee omannäköinen. Toivon, että sinun Jouluusi kuuluu hyviä itseäsi ja läheisiäsi miellyttäviä asioita.  Meille on tärkeää, että Jouluna luetaan myös Jouluevankeliumi, jotta Joulun sanoma pysyy mielissämme.

Hyvää kolmatta Adventtia!

-Heli

Olin jokunen päivä sitten kirjallisuuspiirissä. Meillä oli siellä vierailija sekä esityksiä annetuista aiheista. Olin itse myös vähän kuin vierailijana, koska en ole ennättänyt osallistua syksyn tapaamisiimme.

Tulin kotiin ja jäin taas ajatuksiini. Mieleeni nousi hyvin mielenkiintoinen ja omaan mieltäni askarruttanut asia.

Mistä sinä haluat, että sinut muistetaan? Millaisen jäljen haluat jättää?

Tammisaari, joulukuu 2023

Pidin isäni hautajaisissa puheen siitä millainen oma isäni oli. Isä oli ahkera tekijä. Hän oli aina auttamassa muita ja tekemässä omia hommia tai talkootyötä. Työ oli hänelle isolla kirjaimella Hyve.  

Niin, haluaisin että minut muistetaan pelottomuudesta. Minulle olisi tärkeää, että minut muistettaisiin siitä, että minä uskalsin.

Olenko saavuttanut kuitenkaan sitä mitä toivon? Uskallan kyllä sanoa, että hitusen minussa on rohkeutta, mutta tämä pelottomuus se onkin jo toinen asia.

Minulla on pohjimmiltaan vahva luottamus, että asiat aina järjestyvät. Halua opettaa lapsilleni ja ihmisille jotka ovat lähelläni, että asiat aina järjestyvät ei huolta.

Oma isäni oli myös sellainen, että hän luotti. Jos ei vaikka ollut kyytiä johonkin paikkaan niin hän vain sanoi, että ”Kannattaa kysellä kyytiä, kyllä se järjestyy. On niitä kulkijoita.” Isä jätti jäljen, luottamuksen, että asioilla on tapana järjestyä.

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinut muistettaisiin naurusta, ilosta ja elämänmyönteisyydestä? Uskon, että mieheni muistetaan elämänmyönteisyydestä, positiivisuudesta ja hyvätahtoisuudesta.

Luulen, että minut muistetaan ainakin äänestä. Olen muutaman kerran kuullut tutuilta, että ääneni kaikui kaupassa toiselle puolelle kauppaa. Onko ääneni kova vai persoonallinen? Ehkä molempia. Muistijälkiä se ainakin synnyttää…

Hyviä Joulukuun päiviä sinulle! Löydäthän kaamokseen oman tavan kokea ja tuntea!

– Heli