Category: Hyvä olo

Aurinko paistoi, kun ajelin perjantaina Töölöön kauneushoitoon ja hemmotteluun. Olen aina tykännyt Töölöstä. Aiemmin vuosia, vuosia sitten olin töissä Töölössä. Nyt aika-ajoin jätän autoni Töölön kulmille, kun asioin Helsingissä.

Olen joutunut miettimään miksi Google on valinnut kodikseni Töölön, vaikka en ole koskaan siellä asunut. Oikeastaan vähän huvittaa, käynkö liian usein Helsingissä vai mitä on voinut tapahtua. Navigaattori laskee, että kotini olisi Töölössä.

Kevät, ihanat narsissit

Tämä iltapäivä on minua itseäni varten, koska tarvitsen nyt rentoutusta ja hyviä kauneushoitoja. Kävelin pienen matkan Mandarin Spahan, Arkadiankadulle. Minulle oli luvassa ihanaa hemmottelua.  Minut otti vastaan ihana Sini ja hänen kosmetologiopiskelijansa Kristen.

Kristen laittoi minulle väriä kulmiin ja ripsiin. Aika näppärää näin kesää vasten laittaa vähän väriä. Ehdottomasti kiva juttu vielä toistamiseen ennen kesää. Ei tarvitse huolehtia ripiväristä mökillä, rannalla ja kesän menoissa.

Sini oli valmistanut minulle kasvohoidon, joka sisälsi kasvojen puhdistusta, ultraäänihoitoa ja ihanan naamion.

Gua Sha lasta ja Marula öljy

Olen jo pitkään miettinyt, että minulla olisi paljon helpompaa aloittaa omatoimiset Gua Sha hoidot, jos saisin Gua Shaan ensimmäisen kosketuksen kauneushoitolassa. Tiedättehän te minut, teen kaiken niin vimmalla ja perusteellisesti, että parempi ensin saada hoitoa ja ohjausta ammattilaiselta.

Mikä ihana asia, tämä Gua Sha opettelu tuli nyt tehtyä Sinin opastuksella ja tuntuu paljon helpommalta aloittaa kotona viikottaiset kasvojenhoitorutiinit.  Samalla sain ostettua hyvää Omegarikasta Marulaöljyä ja Gua Sha lastan. Mandarin Spa ssa on tarjolla monia hyviä kasvojenhoitoon. Nyt on kotihoitotarvikkeet.  Kiitos Sini!

Lopuksi Kristen vielä hieroi minut jalat, ihanalla tuoksuvalla öljyllä. Olipa nyt sellainen, aivan ihana hyvinvointi-iltapäivä Mandarin Spassa. Kiitos Kristen!

Voit tutustua tähän kauneushoitolaan https://mandarinspa.fi/#onlinebookings. Kosmetolgiopiskelija Kristen tekee vielä Mandarin Spassa hoitoja 20.5.2022 saakka. Voit käydä yhdistämässä ihania hoitoja. Samalla on piristävää nauttia keväisestä Töölöstä ja ottaa aikaa omaan hemmoitteluun. Suosittelen!

Yhteistyö Mandarin Spa kanssa

Kristen

Hyvää viikonloppua sinulle!

-Heli

Mitä sinulle kuuluu? Onko viikkosi ollut kiireinen? Aurinko paistaa ja kevättä on ilmassa. Lumen sulaminen, kevätaurinko ja uusi alku.

Itselleni kevät on aina ollut sellaista hiljaista odottelua, hiljaisten toiveideni täyttymistä.

Minusta on ihanaa seurata, kun lumi sulaa. Lumen alta paljastuu usein jo lähes valmista uutta elämää. Sinnikkäät sipulikukat, jotka ovat talvehtineet ehtivät putkahtaa ensimmäisenä esiin. Nämä ihanat, tarvitsevat vähän aurinkoa ja lämpöä.

Vuosi 2021

Tämä kuva on viime vuodelta. Minun sipulikukkani ruukuissa saivat uutta lunta päällensä. Mitä ajatuksia uusi elämä sinussa herättää? Minulle herää toivo ja usko huomiseen. Uskon, että toiveemme täyttyvät jollain aikataululla. Eivät ne toiveet välttämättä täyty heti, kun toivomme jotain. Mutta toivossa on elämää.

Hvitträsk Kirkkonummi, kevät 2021

Näin isästäni tosi vahvan unen viime yönä. Isäni oli unessa kanssamme mökkimaisemissa. Isäni eli luottamuksessa ja toivossa. Muistan selkeästi isäni viimeiset päivät sairaalassa. Hän oli niin levollinen ja toiveikas. Katsoimme yhdessä televisiosta luonto-ohjelmaa. En tiedä miten hän oli niin virkeä, vaikka teki kuolemaa. Tuntuu, ettei hän edes ajatellut, että kuolisi.

Minulla on taas niin ikävä isääni. Lähestyvä kesä ja hyvät muistot tekevät vieläkin vähän kipeää. Isäni kuoli vuonna 2014. Eli aika on kyllä parantanut jo tuskaa…

Minulla oli niin vaikeaa päästä eteenpäin isäni kuolemasta. Mutta tiedätkö mitä? Ei isäni halunnut, että jään häntä suremaan. Toki meillä on aina saanut myös surra ja kuolema on ollut perhepiirissä luontainen elämän jatkumo. Jo pienenä kävimme ruumishuoneella katsomassa rakkaita isovanhempiamme, kun he olivat kuolleet ja arkussa. Kenties kuollutta ihmistä ei nykyään enää lapsille näytetä vai olenko väärässä? Toki vanhempien vastuulla on arvioida, milloin se on lapselle sopivaa ja hänen luonteensa kestää kuolleen näkemisen.

Muistan vielä yhdet hautajaiset, jossa minä pieni, noin 5 vuotias itkin aivan hurjasti. Isäni setä, vanha taksikuski oli kuollut. Hänen nimensä oli muuten Toivo, taksi- Toivo. Olimme perheenä hautajaissa. Kun minä huomasin, että muut itkivät niin aloitin hurjan itkuepisodin. Jossain vaiheessa äitini oli jo sanottava että “Hei Heli, ei sitä noin kamalasti tarvitse itkeä.” Itkuni loppui varmaan siihen. Olen kai osannut eläytyä hetkeen jo pienestä pitäen…

Toivoa sinun hetkiisi! Elämä kantaa ja elämä tuo myös hyvää! Periksi ei saa antaa!

-Heli

Mitä jää, kun sanat loppuvat? Viime päivät ovat olleet raskaita. Kevät ja lisääntyvä auringonvalo auttavat, mutta silti. Miten tässä kävi näin. Mitä Euroopassa tapahtuu?

Auringonvalo oikein “tunkee” ikkunasta sisälle. Aamupäiväni on ollut opiskelua ja erilaisten opiskeluasioiden järjestelyä sekä myös oman perheen asioita.

Kehoni kaipasi rentoutusta, joten torstai-iltapäivääni kuului uimahallireissu. Luulen, että fyysiset harjoitteet ja sopiva rasitus auttavat jaksamaan tässä poikkeavassa arjessa.

Haukilahden ranta, Espoo

Hiihtoloman jälkeen meillä on koittanut jo arki. Omat arjen opiskelut ja askareet täyttävät meidän päivät. On oltava läsnä itselleen, lapsille ja omille tekemisilleen. Tuntuu, että itselleni on annettu niin paljon. Miksi toisilta viedään hyvä arki pois?

Otathan sinäkin ohjelmaan rentoutushetken tai reipasta liikuntaa! Tee jotain mikä helpottaa mieltä tässä hetkessä.

Isäni rakensi, suomalainen aitta

Voimamme ovat hyvyys, rakkaus ja inhimillisyys. Autetaan toisiamme, toivotaan ja rukoillaan! Näin on ennenkin menty eteenpäin.

Hyviä lepohetkiä viikonloppuusi!

-Heli

Toteutuvatko ne toiveet? Miten sinun mennyt tai tuleva lomasi? Kyllä, meidän lomatoiveemme toteutui. Nousimme lauantaina pohjoiseen menevään junaan. Näytimme kyllä lomalaisilta. Meillä oli suksipussi, iso- ja pieni matkalaukku, pari reppua. Maski oli tiukasti naamassa kiinni.

Yleensä nautimme junassa matkustamisesta monella tapaa. Syömme hedelmiä, eväsleipiä, rasiallisen kirsikkatomaatteja, raksuja. Nyt matkaeväät olivat minimissään. Luemme yleensä kirjoja tai lehtiä. Nyt kyllä itselläni oli opiskeluja. Kirjoitin ruotsista matkailusanastoa.  Junamatkaa voi niin hyödyntää moneen asiaan, ihanaa.

Sanoin lapsille jo ennen reissua, että nyt syömme hyvän aamupalan ja junassa vain tosin vähän. Niinpä söimme muutamat pienet eväsleivät. Ravintolavaunusta haimme jonkun juoman ja minulle kahvin.

Juna sekä vaihtoyhteysjunamme olivat hyvin täysiä. Ihmiset olivat kuitenkin edelleen ihanan fiksuja ja matkustivat maski visusti naamalla. Niin, junassahan on vielä maskipakko. Kuka haluaisi lomalla sairastua tai viedä koronaa omaan lomakohteeseen? Eipä varmasti kukaan.

Sunnuntaina minulta jäi aikainen herääminen jääkiekkotunnelmaan. Kertun 30 km hiihtoon sitten kyllä eläydyin täysillä. Tyttäriäni kyllä nauratti, kun äiti kiemurteli jännityksestä. Harvoin koen moista jännityksen tunnetta! Kerttu oli kyllä voittaja, vaikka pronssi tulikin. Hyvä oli Kertun loppukiri. Onnea!

Matkustajakoti Kaleva

Meidän lomamme mummolassa alkoi myös omilla pienillä ruutiineillamme. Teimme nimipäiväni kunniaksi pienen autoajelun lumiseen kirkonkylään. Keitimme äidin ja tyttöjen kanssa hyvät kahvit. Sunnuntaina pidin vielä luokkakaverini kanssa tunnin Teamsin yhdestä yhteisestä opiskeluprojektistamme. Sitten sovimme, että nyt muutama päivä lomaa.

Maanantaina koitti kauan odotettu päivä. Tytöt pääsivät laskettelemaan Ukkohallaan. Maanantaina oli lauha talvipäivä.  Aurinko vähän pilkisteli pilven raosta, kun ajelimme Ukkohallaan.

Ukkohallassa oli hiihtolomaviikollakin leppoisa tunnelma. Laskettelijoita nousi vaaran huipulle rauhallisena virtana. Hiihtoladulla liikkui muutamia hiihtäjiä. Jo aamupäivästä yksi lapsiporukka meni saunamaailmaan uimaan ja kylpemään. Kaikki näytti toimivan.

Ulkosauna Ukkohalla, Hyrynsalmi

Saunamaailma näytti mukavalta. Ulkona oli kaksi puulla lämmitettävää puusaunaa, avantouintipaikan vieressä.  Ihmisiä kirjautui hotelliin ja tunnelma näytti hyvältä ja leppoisalta. Toinen tyttäristäni ikuisti ihanaa maisemaa vaaran huipulta. Kyllä minulle jäi sellainen olo, että tulemme tänne uudelleen. Kyllä, varsinkin vaaran huipulla sijaitseva Sky Cabin on koettava tässä joku kerta.

Tunnelma näytti vaan niin hyvältä. Lepäilyä suuren lasikaton alla. Vaaramaisemien aistimista suoraan lasiseinin läpi. Vaan niin henkeäsalpaavan kaunista!

Ukkohalla, Hyrynsalmi

Hiihtolomamme yksi kohokohtien päivistä oli päästä käymään mökillämme. Aamulla pakkanen oli aika kirpsakka n. -20 °C. Ja kun yleensä mökillä voi olla vähän viileämpääkin, niin vähän epäilytti mitenhän päivänreissumme nyt käy.

Aurinko alkoi paistaa niin kirkkaasti, kyllä me lähdimme mökille. Mikä talvipäivä siitä avautuikaan. Kuvat puhukoot puolestaan.

Ihanaa loppuviikkoa! Pian ollaan maaliskuulla!

Aitalla

-Heli

Iso-Omena , Espoo

Istahdin mielelläni tietokoneeni ääreen tänään tiistaina. Lopettelin saksan opinnot tunti sitten ja sitten vähän lepäsin.  Mielelläni minä tässä kirjoitan. Kiitos, että olet siellä lukemassa. Ilman sinua en jaksaisi olla innostunut. Kiitos sinulle!

Alkuviikko on ollut vähän nihkeää. Lihaksiani särki eilen niin kovasti, että työnsin koronatestitikun nenääni. En tiedä mistä moinen kolotus… Koronaa se ei ollut…

Sulkutila on ollut haitaksi. En ole päässyt kuntosalille enkä uimaan noin kahteen kuukauteen. Viime perjantaina kävin vesijuoksemassa ja juoksin vedessä vimmatusti. Tänään sitten nauroin itselleni. Niin, olen nyt niin huonossa kunnossa, että vesijuoksu saa kehoni kipeäksi. ”Voi elämä”.  Kannattaisiko nauraa? Toivottavasti tämän on vain lihaskolotusta, joka lähtee pois ennen meidän hiihtolomaamme.

Kajaani rautatieasema, n. 2 vuotta sitten toukokuulla

Viikko kahdeksan on opetukseton viikko. Junaliput on hankittu ja määränpäänä pohjoinen. Todellakin, haluan vaihtaa nyt maisemaa! Haluan kävellä lumisella tiellä. Haluan kävellä tiellä, missä ei ole tälläistä ”vesimoskaa”. Meillä täällä etelässä on nyt vaan lumen ja veden sekoitusta…. loskaa…

Viimeviikolla kirjoitin, että voiko olla kaunis hetki, kun märkää lunta vihmoo päin näköä.  Silloin en välittänyt huonosta kelistä, mutta nyt tuo ulkona oleva keli tökkii. Olen joskus vähän lyhytjänteinen ja nopea tylsistymään. Elämä on. Eihän se haittaa, jos sanoo suoraan kun tympäisee?

Kirjoitusnurkkani aitalla, kesällä 2021

Seuraava tekstiä kirjoitan jo pohjoisessa, Kainuun korpimailla. Siellä, missä minun juureni ovat. On se kyllä ilon aihe! Voi että!

Hyvää loppuviikkoa sinulle! Aurinkoista talvilomaa Suomessa! Sinulle, joka pääset etelän lämpöön, lämmintä lomaviikkoa!

-Heli

Voiko hetki olla kaunis vaikka pyryttää? Märkää lunta vihmoo vasten kasvoja, tuuli oikein heittää lunta pitkin maata. Lumi kulkee maanpintaa eteenpäin.

Minulla on sellainen ihana rauha. Alkuvuoden opiskelut ovat kyllä vieneet aikaa. Tuntuu, ettei vapaa-aikaa ole ollenkaan. Sama tunne on ollut useilla kurssikavereillani. Omaehtoista tekemistä on paljon.

Tuutoropettajamme oli kyllä sitä mieltä, että kaikki on kiinni omasta aikataulutuksesta. Juu, olen aikatauluttanut tekemisiäni. Minulle on tullut niin paljon uutta asiaa, uutta mielenkiintoista asiaa. Olen innostunut ja olen vaan opiskellut.

Mellsten Cafe , Espoo

Mellsten Cafe

Meillä on nyt viikolla kahdeksan opetukseton viikko. Aion hyödyntää sen lomailemalla. Toki teen muutamat tehtävät siinä joku päivä. Aikataulutan myös tämän opetuksettoman hiihtolomaviikkomme.

Sunnuntaina olimme mieheni kanssa Mellstenin kahvilassa Espoossa. Oli niin tuulinen sää, ettei siellä ollut juurikaan ihmisiä. Hetki oli lepoa meille molemmille. Sunnuntain hetki kahdestaan!

Hyviä hetkiä sinun loppuviikkoosi! Päivän valoisa aika jo pitenee vauhdilla.

-Heli

Hyvää helmikuuta! Mitä sinulle kuuluu? Miten nämä kaksi vuotta ovat menneet? Minun täytyy ihan ravistella itseäni. Oikeasti olemmeko eläneet pian kaksi vuotta korona-ajan elämää. Mielestäni aika on rientänyt vauhdilla.

Kysyin juuri tyttäreltäni. ”Olimmeko me vuosi sitten mummolassa hiihtolomalla?” En oikein millään hahmottanut, olimmeko me pohjoisessa. Tyttäreni huusi alakerrasta ”Olimme mummolassa ja sitä ennen pidimme viikon karanteenin.” Aivan, totta. Olimme mummolassa, nyt muistan jo hyvin elävästi meidän lomaviikkomme.

Mieleni palaa viime vuoteen. Niin, on tähän kahteen vuoteen mahtunut huolta ja murhettakin. Uskon, että nyt olemme matkalla hyvään normaaliin aikaan.  Luottamus, sitä me kaikki tarvitsemme!

Maksoin hetki sitten junaliput pohjoiseen. Minulla on jo hirmuinen ikävä Suomussalmelle! Minulla ja tyttärilläni on vaan sieltä niin hyviä lomamuistoja, kauniita muistoja!

Olemme olleet Suomussalmella viimeksi heinäkuussa. Syyslomalla emme matkustaneet, joululomalla emme matkustaneet. Toivottavasti nyt hiihtolomalla meille matka avautuu! Nyt on vaan sellainen ”polte” lähteä reissuun, että voi.

Mökkisaunamme

Mitäs siellä Suomussalmella sitten?  Suomussalmella on niin helppoa lähteä hiihtämään, luistelemaan ja vaikka kuntosalille. Toki täälläkin kuntosalien ovet ovat taas vihdoin auki.

Mikä on tosi ihanaa niin Suomussalmella on siisti ja hurmaava kylpylä Kiannon Kuohut. Nyt jo odotan, että pääsen eucalyptyssaunaan, kylmäänvesialtaaseen ja isoon hierontaporealtaaseen. Joku ilta taidan ottaa uimapuvun ja pyyhkeen kainaloon ja pulahdan ihanaan avantouintipaikkaan kylpylän takana.

Jalonuoma avantouintia, Kiannon Kuohut, Suomussalmi

Tällä viikolla olin jo yhden lähiopetuspäivän Turussa. Pakkasin tietokonelaukkua muutama päivä sitten ja mietin ”Hei, ihana matkustaa junalla Turkuun.”

Aamujunassa on ravintolavaunu. Hain itselleni aamukahvin ja palasin istumaan paikalleni Digimarkkinnoin- kirjan pariin. Matka taittui nopeasti. Niin, ihanaa normaalia elämää. Miten paljon normaali lähteminen ja tuleminen meille kaikille merkitseekään. Normaali arkielämä ja ihmiset ympärillämme, sitä me tarvitsemme. Hyvää arkea sinulle!

-Heli

Olen haltioitunut tästä lisääntyvästä valon määrästä. Silti minä kyllä kaipaan kesäisiin maisemiin.  Kaipaan näihin maisemiin…. Kaipaatko sinä jotain?

Las Palmas, Jouluna 2018

Aloitin viikko sitten saksan opiskelut pienryhmässä. Ensimmäisenä iltana oli kevyesti 2,5 tuntia saksan opiskelua. Minulla on hyvä mieli. Tiedätkö miksi iloitsen? Mieleni sopukoista löytyi saksan kielen taitoa. En ole opiskellut, saatikka puhunut saksaa kymmeniin vuosiin. Rohkaistuin hakemaan saksan kurssille ja ajattelin, että taito minkä olen joskus saavuttanut, olisi nyt aika valjastaa eloon.

Olen opiskellut edesmenneen yläasteen rehtorimme Esko Pihlavan opissa saksaa. Opiskeluhetkeni eivät olleet alkuunkaan mieluisia. Opettajarehtorimme oli hyvin vaativa ja hän oli tarkka mies. Hän piti kirjaa, että kaikki läksyt olivat huolellisesti tehty. Jos en osannut vastata tunnilla, hän jätti seisomaan siihen asti kunnes joku vastasi oikein. Kuulostaako nykyajan opetusmetodilta?

Arguineguin, Gran Canaria vuosi 2018

No, nyt olen hyvin tyytyväinen ja innoissani. Silloin ei huvittanut yhtään, koska opettajamme oli hyvin ankara. Jouduin tekemään paljon töitä saksan opiskelujen eteen.

Jonkilaisesta saksankielen osaamisestani johtuen, lähdin opintomatkalle saksalaisten nuorten kanssa 2000-luvun alussa. Lähdin luokkakaverini Hannan kanssa saksalaisen ryhmän kanssa matkalle, jonka aiheena oli Unkari matkalla Eu n.

Reissu vei meidät ensin lentokoneella Müncheniin, josta kuljimme saksalaisten opiskelijoiden kanssa junalla Itävallan kautta Unkariin. Pääsasiallinen kieli matkallamme oli saksa.

Voi että on ihana, kun voi palata muistoihin joita elämän varrella on syntynyt. Tässä hetkessä muistoja on kiva peilata ja samalla miettiä tulevaa. Minusta tuntuu, että tässä vaan syntyy uutta.

Tammikuu on minulle hyvin merkityksellinen, koska saan viettää syntymäpäivääni. On kiva kuunnella, kun äitini puhuu, kuinka kylmää oli silloin kun minä synnyin. Pidän pohjoisen talvista; lumesta ja pakkasesta. Toisaalta nautin äärimmäisen paljon auringosta ja lämmöstä. Tasapaino löytyy sopivasta talven ja kesän vuorottelusta. Nyt saan juhlia syntymäpäivääni rakkaitteni kanssa. Ihania tammikuun viimeisiä päiviä sinulle! Ajattele, pian olemme jo helmikuulla!

-Heli

Onko sinulla perinteitä leipomisen suhteen? Haluatko leipoa jonain tiettynä päivänä, koska lapsuudessakin tehtiin niin? Minun äitini leipoi aina lauantaina. Työviikon jälkeinen lauantai oli leipomisen päivä.  Meillä tuoksui usein korvapuustit.

Itse pidän siitä, että on ihanaa, jos ennättää leipoa joko jo torstaina tai sitten perjantaina. On ihana, kun kotona tuoksuu hyvälle. Tuore kakun tuoksu tai kanelinen pulla.

Gluteeniton, vegaaninen toscakakku, minun lempparini nykyään.

Pohja

2 dl kaurajauhoa

1,5 dl mantelijauhoa

1,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl Himalaja ruususuolaa

reilu 1 dl kaurajuomaa

1dl sulatettua neitsytkookosöljyä

½ dl Foodin kookossokeria

Kuorrutte

1dl maustamatonta kaurakermaa

½ dl Foodin kookossokeria

n 80 g mantelilastuja

ripaus ruususuolaa

Sekoita puuhaarukalla kulhossa kaurajauho, mantelijauho, leivinjauhe, suola, kookossokeri, neitsytkookosöljy ja kaurajuoma. Voitele vuoka pienellä määrällä kookosöljyä. Lisää taikina vuokaan ja esipaista uunissa 200 °C n.15 minuuttia.

Valmista kattilassa kuorrute. Lisää mantelilastujen joukkoon kookossokeri, kaurakerma ja ripaus suolaa.

Keitä hissukseen kattilassa niin että kuorrute vähän ruskistuu, noin 4-5 minuuttia.

Ota esipaistettu kakkupohja uunista lisää kuorrute ja paista vielä 10-15 minuuttia niin että toscakakku saa vähän väriä.

Tarjoa toscakakkua kahvin/ teen kanssa. P.s. kakun kanssa voi tarjota kermavaahtoa tai ihan vaniljajäätelöä, jos ne kuuluvat ruokavalioosi.

Tämä toscakakku on melkein parasta kun sen tekee jo edellisenä päivänä jääkaappiin.

Olen itse löytänyt kaurajauhot leipomiseen. Kaurajauhoja on helppo käyttää kaikenlaiseen leipomiseen. Ne käyvät sekä makeaan ja suolaiseen leivontaan.

Olen kehitellyt gluteenittomia reseptejä. Nyt sain myös Mylläriltä tuotelahjan ja miten helppoa onkaan pyöräyttää sämpylät Myllärin Kaura sämpyläjauhoista. Resepti pussissa.

Myllärin, “tuotteet saatu”

Cafe Java, Lasipalatsi

Yksi ihana tarina liittyy tähän Cafe Javaan. Olimme mieheni kanssa ensimmäisllä treffeillä Cafe Javassa, Helsingissä. Tuntuu, että muistan sen hetken kuin eilisen. Hyvä kohtaaminen. Minulla päälläni punainen t-paita ja piukeat farkut.

Meillä on nyt se elämänvaihe, että kuljemme paljon myös kahdestaan. Onhan tämä aika huippua. Lapsemme ovat kasvaneet teineiksi ja he haluavat omaa aikaa. Kuinka nopeasti vuodet ovat vierähtäneet. Voi että.

Kadut ovat jo välillä sulia lumesta ja jäästä. Silloin on ihana kävellä Helsingin katuja; katsella ja ihmetellä.

Aurinkoa sinun päivääsi! Ihanaa kakun ja pullan tuoksua viikonloppuusi!

-Heli

Lunta levittyy kaikkialle ja aurinko kimaltelee hankea vasten. Olemme edenneet vuoden ensimmäisistä päivistä jo harppauksia eteenpäin. Valo levittäytyy jo ihanasti asuntoomme etelä-länsi ikkunoista. Kuljemme kesää, valoa kohden.

Voi, mitähän kaikkea tämä kevät tuo tullessaan. Ennen Joulua minulla oli aivan selkeä kuva mitä toivon tältä keväältä. Nyt toiveet ovat muuttuneet huomattavasti. Oikeastaan yksi ovi on sulkeutunut ja toinen heti perään avautunut. Koen, monenlaista voi tapahtua. Asiat voivat muuttua ihan hetkessä.

Mietin aiemmin, miten saan pitkän joululoman kulumaan kotosalla. Opiskeluja ei ole ollut kolmeen viikkoon. Milloin viimeksi minulla on ollut Jouluna lomaa? Saatikka, että lomaa olisi ollut viikkoja…

Loma tuli kuitenkin tosi tarpeeseen. Annoin aikaa itselleni ja annoin itselleni luvan levätä. Emme lähteneet mihinkään kauemmas reissuun. Eikä se kotona oleminen sitten pahaa tehnytkään, päinvastoin. Joskus on ihan tervettä, että ei ole laadittuja suunnitelmia. Silloin voi vaan mennä perheen ja oman fiiliksen mukaan, päivä kerrallaan.

Nyt on tullut ulkoiltua ja ihmeteltyä kaunista talvea. Tuli myös käytyä kerran luistelemassa ja hiihtämässä. Tyttären pääsivät myös laskettelemaan täällä eteläisessä Suomessa.

Opinnot ovat jo alkaneet. Aika aktiivisesti ne lähtivät käyntiin viikolla kaksi. Huh, mitähän kaikkea tämä kevät tuo tullessaan. Olen jotenkin niin innoissani. Ihana valo ja ihana kevät!

Hyvää Nuutinpäivää! Meillä otetaan tänään viimeiset joulukoristeet pois. On ollut ihanaa nauttia vielä jouluvaloista. Ulkona alkaa olla kyllä aika keväistä.

Hyvää viikkoa sinulle!

-Heli