Category: Hyvä olo

Kävelin juhannuspäivänä mökin hiekkatietä pitkin. Lempeä tuuli hyväili poskipäitäni. Aurinko pilkisteli pilvien takaa. Ilma tuntui mukavan lämpimältä. Helle oli poissa.

Mistä sinä saat elämääsi hyvän mielen? Mitkä ovat ne asiat? Olen matkannut yli 700 km etelästä pohjoiseen. Olen jättänyt hetkesi kiireen, arjen vastuut, työt, opiskelut.

Olen keräämässä voimavaroja arjen jaksamiseen Kainuun metsistä. Mökin metsäntien käveleminen, lyhyet pysähdykset mättäiden juurille antavat rauhaa ja lepoa. Hyvän olon ammentaminen metsästä.

Puolukka kukkii

Suopursu

Olen miettinyt miten vien arkeeni loma-ajan rauhoittumisen keinoja. Kotona pääsen silloin tällöin läheisten merenrantakallioiden luo. Pääsen myös läheiseen metsikköön, jossa on uintipaikkani. Arjessa pysähtymien vaatii minulta silti kovasti opettelua.

Hyvän olon tuoja on myös pihan hoitaminen. Mikä siinä sitten onkaan, mutta konkreettinen käsillä tekeminen ja kasvun ihmeestä nauttiminen antavat voimaa. Uskon, että puutarhatöillä on jopa terapeuttisia vaikutuksia.

Meitä ohjaa kaikessa tekemisessämme opitut asiat. Meitä ohjaa se kuinka meitä on kasvatettu elämään. Olen saanut mallin että ahkeruus, kaikki ponnistelu on hyve.

Olen samaa mieltä että arki ja juhla tulee olla erikseen. Arjen askareiden täyttäessä päiväni, osaan arvostaa myös juhlahetkiä.

Olen vielä lomalla. Kesä on kauneimmillaan. Kaikkialla on vielä vehreää. Pohjoisessa myös kesän raikkaus on aistittavissa.

Ihanaa kesää sinulle!

-Heli

Kyselin parisen viikkoa sitten Instagramissa, että mitä värejä laittaisimme uuteen Pergolaamme. Tuntui selkeältä, että pystypuut olisivat mustaa Valttia. Otimme väriksi Valtti Plus Wood Oil puuöljyn. Minua mietitytti silti, että mitä laitamme seinärimoihin.

Mietimme ihan loppuun asti värivaihtoehtoja valkoinen vai musta. Päädyimme sitten rimoissa mustaan. Musta sävy on nyt tuntunut oikealta. Muutama seinärima on vielä maalamatta ja laittamatta, mutta tältä pergolassamme nyt näyttää.

Meillä on nyt riittänyt pientä pihahommaa. Pergolan ympärille on noussut pari perennapenkkiä. Meillä on ollut tuijien sekä pikkupuiden istuttamista. Kova kuivuus on ollut tämän alkukesän haaste. Sadetta ei ole ollut juuri ollenkaan. Toukokuulla taisimme saada kerran ison sadevesisaavin täyteen vettä.

Nyt alkoi myös pikkuaitan ympäristön suunnittelu. Mitä kasveja laittaisimme aitan ympärille? Pikkuaitta on pellolla savimaalla. Nyt olen istuttanut aitalle tuijan, pikkusyreenin. Aloitin myös perennapenkin rakentamisen aitan viereen.

Tämä on ensimmäinen kokonainen kesä uudessa kodissamme. Ajatukseni ovat välillä siinä, että millaisia istutuksia laitan. Toivon, että metsän eläimet eivät tule kasvejamme syömään. Suomen talvi myös asettaa omat vaatimuksena kasvien kestävyydelle. Savimaa voi olla haaste talvella märkyyden ja kesällä kuivuuden vuoksi.

Me grillailemme silloin tällöin vähän fiiliksen mukaan. Tykkään itse paistaa vohveleita. Meidän nuoria ihan huvittaa, että äiti aina postaa vohveleiden kuvia. Vohveleiden tekeminen on minusta tosi näppärää ja siksi niitä teen.

Jos haluat kokeilla gluteenittomia kauravohveleilta niin resepteissäni löytyy gluteenittomat ohukaiset /vohvelit (pvm 27.2.2021). Toivoisin, että pergolassamme olisi jokin paikka ehkä tasokin vohveleiden tekemiselle. Sähköliitäntä voisi olla hyvä tai sitten ihan jatkojohdolla toimivat sähköt.

Hyvää Juhannusta! Ihania hetkiä Suomen suvessa!

-Heli

Mitä muistoja sinulla on omasta mummolasta? Onko mummola ollut maalla vai kaupungissa?

Minulle mummolasta tulee mieleen maaseutumuistoja. Kesällä olimme mummolassa mansikkapellolla. Tiedätkö mitä, olen myös ollut heinäpellolla. Ehkä enemmin katselin, kun aikuiset tekivät heinätöitä. Mummolan kesään kuuluivat maatalon työt, koska mummolassa oli lehmiä.

Voi sitä ilon päivää, kun lehmät pääsivät pitkän talven jälkeen laitumelle. Muistan yhden kerran, kun olin katsomassa lehmien iloa. He olivat aivan vallattomia ja haltioituneita. Lehmät juoksivat päätä pahkaa eteenpäin niittyä pitkin.

Myöhäisempiä mummolamuistoja on myös muutamia. Olin poissa vanhempieni mökiltä, koska olin halunnut jäädä mummolaan yöksi.

Nousimme mummun kanssa vintin natisevia portaita. Vintin seinät olivat paneloitu puulla. Vintiltä muistan myös sellaisen ominaishajun.

Minulle oli laitettu vuode mummun huoneen lattialle. Olin pieni tyttö ja kellahdin siihen patjalle pötkölleen. Ajattelin, kyllä se uni varmaan pian tulee. Mummu otti raamatun esille ja alkoi lukea raamattua ääneen.

Käänsin kerran kylkeä, käänsin myös toisen kerran. Uni ei tullut. Ajattelin, että tulisikohan ne äiti ja isä minua hakemaan? No, äiti ja isä olivat mökillä. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä Miten heihin olisi saanut yhteyden? No, ei mitenkään.

Kai se uni tuli sitten jossain vaiheessa. Mummolassa tuli vietettyä yö. Nukuin mummun huoneen lattialla, vintillä.

Ruohosipuli kukkii pihallamme

Mummolasta muistan myös valtavat juhannusruusupensaat. Muistan, kun kerran otimme valokuvia mummu ja lapsenlapset ruusupensaiden edessä. Mummulla oli nuttura tiukasta niskassa kiinni. Serkukset olivat rivissä hellevaatteissaan.

Juhannusruusuja kaipaisin tänne meidänkin kotiin. Ihanat valkoiset ruusut koristaisivat pihaa. Ruusujen kukinta taitaa olla alkukesästä täällä eteläisessä Suomessa.

Katson auringonlaskua pellon suuntaan. Voisikohan tämä koti olla joskus mummola?  Sellainen turvallinen paikka, johon pienet lapset voisivat tulla. Pienet jalat tömistäisivät pellon suuntaan alamäkeen. Niityllä kasvaisi niittyleinikkejä, puna-apiloita, päivänkakkaroita.

Meille tulee pieniä kesävieraita. Pikkuaitalla odotetaan näitä pieniä neitejä. Laitoin jo nuket odottamaan. Kesä.

Hyviä hetkiä juuri sinulle!

-Heli

Sunnuntaina heräsin vähän muuta perhettäni aiemmin. Lauantaina oli koulujen päättäjäispäivä. Meidän nuoret olivat viettämässä aikaa ystäviensä kanssa päättäjäisten jälkeen. Näin ne vuodet rientää…

Yöllä on satanut vettä. Aurinko paistoi kuitenkin aamusta kirkkaasti. Rauhallinen sunnuntaiaamu.

Olin käymässä kirkossa. Kesä on tullut ja halusin pysähtyä hetkeen. Aamukoitteessa lauloimme Suvivirttä. ”Jo joutui armas aika ja suvin suloinen… Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon. Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa, puut metsän huminoivat taas lehti verhossa.”

Kesä on tullut ja se herkistää muistoille. Koen, että menneiisiin kesiin on mahtunut niin paljon hyvää. Hyvin erilaisia elämänvaiheita, ihmisiä, tunteita.

Tänä vuonna on kuollut kaksi minulle merkittävää ihmistä. Mikko joka oli antamassa minulle ensimmäisiä kesätöitä K -tavaratalossa. Mikko oli hyvin merkityksellinen ihminen kun aloitin ensimmäisiä töitäni.

Nyt Mikko on poissa. Hän kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen. Olin yllättävän järkyttynyt hänen kuolemastaan. Hän kävi tekemässä muutaman pikkuhomman mökillämme pari kesää sitten. Mies, joka oli juuri eläkeiässä. Hän ennätti olla lukkoseppänä/ suutarina vuosia.

Muutama päivä sitten kuulin, että Anja jonka luona kävin hieronnassa on kuollut. Ajattelin, että ei. Tässä parin vuoden aikana näin Anjan pari kertaa vilaukselta. Ajattelin, että haluaisin tavata hänet ja jutella mitä elämä on ollut viime vuodet. Sairaus vei myös Anjan. En voi enää puhua hänen kanssaan.

Viime päivinä olen taas miettinyt. Elämä on tässä on ja nyt. Ei vasta huomenna tai muutaman vuoden päästä.

Minulla on tänä kesänä hyvin vähän kesälomaa. Aion olla pohjoisessa suurimman osan lomastani. Menen sinne missä juureni ovat.

Mitä sinun kesäsuunnitelmiisi kuuluu? Toivottavasti saat viettää rentouttavaa kesää! Liiku, katsele, nauti. Elämä on vaan niin tässä.

-Heli

Katselin pihalle rakennettavan perennapenkin kiviä. Mieheni taisi mainita, että perennapenkkiin olisi kyllä hyvä olla pyöreitä kiviä.

Katsoin uudelleen kiviä, joita olin saanut kerättyä pihalta sekä terassinpohjan alta.

Oikeastaan mikään iso kivi ei ollut pyöreä. Kaikissa kivissä oli jokin terävä kulma, lommo. Aivan kuin kivestä olisi puuttunut jokin reuna. Joku kivi oli varmaan syntynyt siitä, että kivi oli ollut aiemmin isompi ja jonkin oli lohkaissut kiven puoliksi.

Mieleni lähti vaeltamaan tätä kiviasiaa miettiessäni.  Onko meissä kenessäkään sellaista tasaista pintaa? Meistä jokainen on jollain tavalla muokattu. Meistä on rikkoutunut kulmia tai kulmat ovat jopa hioutuneet pois. Välillä tuntuu, että koko ihminen on taistellut sitä vastaan ettei hajoa ihan palasiksi.

Sekä nämä pihamme kivet, että me ihmiset olemme ajan muovaamia. Olemme juuri sellaisia, kun on hyvä. Toinen kivi tai ihminen sopii rinnalle, vaikka onkin hioutunut toisella tavalla ja lopputulos on erilainen.

Olen saanut muotoilla kivistä yhden perennapenkin. Kyllä ne kivet siihen vieri viereen sopivat, vaikka ovatkin ihan omia yksilöitään. Se minkälaisen muodon perennapenkki saa riippuu paljon penkin tekijästä.

Perennapenkin rakentaminen

Tässä pienen perennapenkin tekoa. Isompi perennapenkki odottaa vielä muotoilua. Perennapenkistä puuttuu vielä näitä isoja kiviä. Vaatii aikaa ja mielikuvistusta lähteä kukkapenkkiä suunnittelemaan.

Mieheni sanoi, että merenrannasta löytyisi niitä pyöreitä kiviä. Nyt olisi varmaan lähdettävä meren rantaan pitkästä aikaa. Toukokuu on mennyt tässä kotiympyröissä ja pihamaalla. Ei se meri kuitenkaan kovin kaukana ole.

Tässä on kuva kahden vuoden takaa. Kuva on tästä läheltä meren rannalta. Oli aika ihana ja lämmin ilta. Juhlistimme mieheni kanssa hääpäiväämme .

Ihanaa valmistujaisviikonloppua sinulle!  Hyviä juhlia, jos itse järjestät tai pääset vieraaksi! Hyvää viikonloppua muutenkin!

-Heli

Mieheni on aloittanut terassin rakentamisen. On ihana seurata sitä intoa mitä hänellä on. Terassin tekeminen vaatii paljon työtä, monia ja monia tunteja. Hän rakentaa pergolaa, johon tulee jossain vaiheessa myös katto.

Kun intohimo tekemiseen löytyy, niin sitä tekee vaikka mitä. Sekä rakentamisessa että puutarhanhoidossa näkee kätensä jäljen helposti. Tuotos on useinmiten kaunis ja joskus voi kyllä epäonnistuakin. Hyvällä suunnitelulla pääsee jo molemmissa pitkälle.

Muistelen välillä, kun isäni sanoi että täytyy ensin alkaa suunnittelemaan. Hän halusi ideoida rakentamista mökille. Hän kaipasi rinnalleen kaveria, joka ideoi. Sitten isä kyllä teki kaikkea. Hän oli niin ahkera mies.

Luonto on herännyt eloon.  Kasvit nousevat maasta yksi toisensa jälkeen. Ensimmäinen pihallamme oleva kasvi alkaakin olla jo valmis nautittavaksi. Ihana rapaperi, joka ei vaadi kasvaaksen muuta kuin valoa ja lämpöä.

Meidän pihalle on edellinen asukas istuttanut viinimarjapuskia. Ne näyttävät nousevan myös sieltä mullasta vehreänä uusia versoja tuottaen. Sohasin vähän marjapensaiden ympäristöä. Laitoin uutta multaa sekä kalkkivettä. Nämä pienet viinimarjapuskat näyttivät virkistyvän verrattuna viime kesään, kun osa niistä ei tuottanut mitään.

Pienet omenapuut eivät ole tuottaneet vielä mitään. Nyt omenapuissa näkyy hentoja kukkia. Kaksi kirsikkapuutamme alkoivat juuri kukkia.

Meidän seudulla on jonkiverran kauriita ja peuroja. Yksi nopea tuhontekijä on myös rusakko. Olen kuullut naapureiltamme, että rusakolle kelpaa lähes kaikki. On tosi harmillista, jos metsän eläimet syövät istutukset. Maaseudulla pihaa tulee hoitaa maaseudun tavalla. Omenapuut ja monet muutkin puut/ pensaat tulee ympäröidä verkolla.

Asuimme aiemmin lähempänä taajamaa ja kaikki hedelmäpuut, marjapensaat ym. saivat kyllä kasvaa ihan rauhassa. Olen kyllä nyt kuullut, että sinnekin ovat sarvipäät osanneet.

Sain muuten vinkin yhdeltä rouvalta, että jos istuksiin laittaa sellaisen “curry” yrtin niin peurat ja kauriit jättävät istutukset rauhaan. Pihassamme on nyt pari curryä. Katsotaan.

Alkukesä on niin vehreää, kun luonto on voimissaan. Luonto kaipaa jo myös vettä. Eteläisessä pihassamme on lämpöä ja valoa. Kasvit myös kuivuvat helposti.

Oman paikkansa löysivät tomaatintaimen sekä muutama verso ananaskirsikkaa pikkuaitalla. Otin joskus pääsiäisen jälkeen talteen ananaskirsikan siemeniä. Katsotaan tuleeko niistä mitään. Laitan kasvusta kuvaa seuraavaan blogiin. Nyt on niin lämmintä ja tomaattien pitäisi kypsyä. Minulla ei ole juuri kokemusta tomaattien viljelemisestä, mutta jostain sitä on aloitettava.

Uusi elämä, versot voimaannuttavat. Tämä on se kasvun ihme. Nautitaan kevään tuoksuista! Toivottavasti siitepölyt eivät sinua vaivaa. Kohta ainakin eteläisessä Suomessa koivun kukinta on ohi.

-Heli

Kesä, sinä saavuit vihdoin! Paljon on ollut tekemistä jaksamisen kanssa tänä keväänä. Talvi verotti kovasti. Tässä on tullut otettua vähän aikalisää kaikkeen.

On tulossa äitienpäiväviikonloppu. ”Lapsuus se on korvaamaton. Paljon mä sain siks‘, kiitän nyt vain. Äidilleen vaan laulaa nyt saan, äideistä parhaimmain sain. Hän ymmärtää ja lohduttaa, laulun tään hän nyt saa. Kallein hän on niin korvaamaton, parhain hän on äiti mun.”

Laulun äidilleni tätä laulua Äideistä parhain äitienpäivänä. Useinmiten soitan äidilleni ja laulan puhelimessa. On vaikeaa laulaa ilman, että herkistyn itsekin.

Yksi läheisimmistä ihmissuhteista minulla on suhde äitiini. Olen myös itse äiti ja oma äitiyteni on suuri lahja. Läheinen suhde on tärkeää ja juuri se läheisyys. Äiti tietää lähes kaiken.

Luin hetki sitten instagramista, kun noin 40 vuotias mies oli laittanut että hänen pitää ilmoittaa äidilleen kun on päässyt pitkältä matkalta turvallisesti kotiin. Sellaista äitiys / vanhemmuus on. Vanhemmuus on elinikäinen matka. Vanhemmuus on elämän pieniä ja suuria hetkiä, selviytymistä yhdessä, uusia kokemuksia, iloja ja suruja. Usein niin täynnä elämää.

Olen itse sellainen huolehtija, että toivon kaikille aina hyvää ja huolehdin pienistäkin asioista. Lapset ottakaa siivet selkäänne. Siivet, jotka kantavat turvallisesti elämän matkalla. Sitä niin toivoo, että antaa lapselleen parhaat “eväät” elämään.

Hyvää äitienpäivää sinulle äiti, isä, lapsi, kummitäti, isovanhempi!

Kesä on tullut. Istutaan hetki kesäisessä auringonpaisteessa ja kiitetään tästä elämästä!

-Heli