Author: [email protected]

Olemme saaneet viettää ensimmäisen ihanan ja valoisan Joulun kodissamme. Olemme asuneet vähän yli puoli vuotta uudessa kodissamme. Aika on rientänyt nopeaan. Syksy on mennyt yhdessä hujauksessa.

Halusin, että Joulusta tulee meidän näköisemme. Suunnittelin etukäteen monia asioita. Toivoin, että nyt tuntuu ja näyttää omannäköiseltä. Valmistelut alkoivat kyllä jo vähän väsyttämään, mutta onneksi äitini tuli sitten meille.

Olemme saaneet olla koolla isolla porukalla useana Jouluna. Kaikki läheiset on otettu mukaan Joulua viettämään. En missään nimessä halua, että kukaan vanhemmistamme olisi yksin.

Yksi Joulu oli kyllä poikkeus. Se oli se ensimmäinen ”koronajoulu”. Oli mahdotonta kokoontua yhteen. Silloin tuntui, että yksinäisyys on vaan läsnä. En toivo sellaista Joulua enään koskaan.

Vuodet vierivät ja lapsuuden Jouluista kumpuaa meidän perinteemme. Aloitimme jouluaaton riisipuurolla. Sitten valmisteltiin jotain joulukattaukseen liittyvää. Lumiukko tuli Yle ltä ja itse katsoin sitä sivusilmällä. Samalla valmistelin glögiä ja suolapalaa.

Mukava oli katsoa tv stä, kun Turku julistaa Joulurauhan. Paikalla Turussa oli paljon ihmisiä pitkästä aikaa. Mukava tunne. Olen usein ajatellut, että Turkuun voisi ajaa Joulurauhan julistusta katsomaan. Se olisi kuitenkin aikamoinen aaton ohjelmanumero.

Meillä oli myös hyvin aikaa ulkoilla äidin, tyttöjen ja mieheni kanssa. Jokainen sai hieman raitista ilmaa ennen varsinaista jouluaaton ohjelmaa.

Kokoonnuimme kahdeksan hengen voimin joulupöydän ääreen. Mieheni perhepiiri oli myös kanssamme. Nautimme ruuista, jaoimme lahjat ja nautimme mieheni tekemää jälkiruokaa sekä kahvia.

Jouluaattona ja Joulupäivänä oli kerrassaan upea sää. Tässä vähän makupaloja miltä tässä meidän ympäristössämme näytti.

Meidän reippailua. Äiti.

Viikonloppuna on aihetta juhlaan. Nyt olisi hyvä aika miettiä mitä mennyt vuosi toi tullessaan. Mitä sinä haluaisit, että ensi vuonna tapahtuisi? Ehkä voisit kirjoittaa ylös toiveistasi ja unelmiasi.

Omalla kohdallani tämä vuosi on ollut selkeä. Yksi asia on seurannut toista. Olen opiskellut, tehnyt harjoittelua, töitä. Saimme kesällä muuttaa uuteen kotiimme ja syksyn taas opiskelin.

Voisin kyllä sanoa, että ensi vuodelle joudun miettimään vähän enemmän mitä haluan. Mitä ennätän tehdä ja mihin on varaa? Opiskelujen tulisi jatkua, harjoittelupaikka tulisi löytää, vakituisessa työssäni tulisi myös viettää muutama kuukausi.

Yksi asia johtaa toiseen ja asiat järjestyvät uskon niin. Nyt on kuitenkin hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään. Mitkä ovat unelmani?

Hyvää vuodenvaihdetta sinulle ja Onnea Uuteen Vuoteen 2023! Kiitos, että olet kulkenut mukanani tämänkin vuoden!

-Heli

Joulu saapuu hiljakseen. Nyt on jo aatonaatto. Tänä Jouluna olen ehtinyt Kauneimpiin joululauluihin. Lauluhetki oli kyllä mieluisa. Saimme tyttäreni kanssa olla vanhassa kauniissa kirkossa ja riemuita laulamisesta.

Eilen oli myös aika merkityksellinen päivä. Olin lapseni Joulujuhlassa. Meidän tyttäret alkavat olla jo isoja. Oliko tämä viimeinen koulun joulujuhla oman lapseni kohdalla tai lähes viimeisiä koulun joulujuhlia? Näin se aika rientää. Kyllä se aika tuntuu rientävän.

Olen tavannut ystäviä, sisaruksia perheineen joulukuun aikana. Tarkoitus on vielä järjestää useamman ystävän kanssa kohtaamisia tässä vuodenvaihteen tienoilla.

Talvipäivän seisaus jo meni. Vuoden pimein päivä on ohitettu. Pikkuhiljaa lähdemme keskitalvesta kohti valoisempia aikoja.

myssykät rivissä

Meillä on tehty jouluvalmisteluja. Kaupasta saa valmiina monenlaista. Mukava on tehdä itse jotain jouluruokia kuten lihapataa, erilaisia lohiherkkuja, porkkanalaatikkoa, joulutorttuja, jotain suklaaherkkua, punajuuriaurajuusto -lisuketta. Ajattelin kokeilla myös siikatartar -lisuketta. Netistä löytyy mukavasti erilaisia ohjeita.

Äitini tuli jo meille. Meillä on tarkoitus kokoontua isommalla porukalla tänne meille viettämään Joulua. Ollaan koolla läheisten kesken.

Testailin vähän joulukattausta. Kahdeksan henkeä pöydän ääressä. Oikeastaan sovimme pöydän ääreen juuri ja juuri. Oikein hyvä.

”Joulupuu on rakennettu.  Joulu on jo ovella. Namusia riipustettu ompi kuusen oksilla. Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti, ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti.”

Hyvää Joulua juuri sinulle!

-Heli

Lumikinokset kasvavat sekä etu- että takapihallamme. Onpa ollut joulukuu. Minulla muistuu mieleeni yksi talvi vanhassa kodissamme. Tyttäremme olivat silloin aika pieniä. Pihassamme oleva omenapuu oli lumen uuvuttama jo joulukuulla. Pihapöytä notkui lumesta.

Miltä Joulu tuoksuu? Lapsuuskodissani Jouluna tuoksuivat piparkakut, marjaisa glögi, joulukuusi ja kyllä joulukinkkukin toi oman tuoksunsa. Entä sekahedelmä-/ luumukiisseli? Kyllä kiisselin tuoksu teki Joulun.

Katselin itse tekemiäni reseptejä. Kaikki seuraavat reseptit löytyvät täältä terveyshyvaolo.com sivustolta.

appelsiinipikkuleivät

Ajattelin tehdä jo ennen Joulua appelsiinipikkuleipiä. Appelsiinista saa ihanan tuoksun kotiin. Mietin mitä muuta Jouluista löytyisikään ja sitten näin Taateliamaretto-hilloreseptini. Pitää varmaan ostaa gluteenitonta voitaikinaa ja tehdä muutama joulutorttu. Taateliamaretto-hillo tuo mukavan tuoksun ja hillo on hyvää.

taateliamarettohillo

gluteenittomat joulutortut

Meillä on yleensä joulupöydässä potlakkaa, jota mieheni äiti valmistaa. Potlakka on siis imellettyä perunalaatikkoa, jos et tätä ruokaa tunne.  Tyttäreni sanoi, että hän haluaisi myös porkkanalaatikkoa pöytään. Resepteistäni löytyy gluteeniton ja maidoton porkkanalaatikko.  Porkkanlaatikko on helppo tehdä jo hyvissäajoin pakkaseen.

porkkanalaatikot

Mielestäni aivan ykkönen joulupöydän lisukkeista on punajuuri. Olen itse tehnyt jo vuosia paistettuja punajuuria, johon lisään paahdettua mantelirouhetta sekä aurajuustoa. Aivan ihana lisuke! Lohkotut punajuuret resepti löytyy sivuiltani. Lisäät vaan paahdettua mantelirouhetta ja aurajuusto ennen pöytään nostamista. Nam!

Toivottavasti löydät ihania tuoksuja kotiisi tähän talven keskelle! Joulu tulee kyllä ilman suurempaa keittiössä hääräämistäkin. Minulle Joulu tulee siitä, kun saa itse valmistaa edes jotain joulupöytään. Aina ei ole ollut paljoa aikaa valmistaa Joulua. Kalat, lihat, mädit saa myös valmiina. Me varmaan savustamme kalaa ja teemme myös lihapadan leiviuuniin.

Meillä tuoksuus nyt joulukuusi. Kävin kuusenhakureissulla eilen iltamyöhällä. Kaupasta sai ihania metsäkuusia. Hinta oli myös kohtuullinen.

Oli kyllä semmoinen lumimyräkkä illansuussa, mutta yhtäkkiä sade lakkasi kokonaan. Joulukuusesta kuvia seuraavassa blogissani. Tytöt halusivat koristella kuusen. Tuossa se kuusi kyllä jo ylväänä seisoo. Perinteiset kuusenvalot oksilla ja tähti koristamassa latvaa. Muuten koristeet puuttuvatkin.

Mukavia jouluvalmisteluja sinulle!

-Heli

Nyt on sitten Joulukuu ja tiedätkö mitä? Minun ei tarvitse matkustaa opiskelujeni vuoksi yhtään minnekään. Nyt aion täyttää kalenterini ystävien ja sukulaisten tapaamisella. Kalenteriini täytyy jäädä tilaa myös tulevaisuuden suunnittelemiselle. Mitä haluan jatkossa työelämässä tehdä? Siinäpä se suuri kysymys jo tulikin.

Itsenäisyyspäivänä oli luvassa kovaa lumipyräkkää. Täällä meilläpäin ei kuitenkaan satanut kovasti lunta. Ystäväperheemme pääsi ajelemaan meille ihan kohtuullisessa säässä. Vietimme iltapäivähetken yhdessä Itsenäisyyttä juhlien.

Tämä Itsenäisyyspäivä oli erityinen. Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.  On aihetta juhlistaa sellaista mitä meillä on. Pieni juhla maailman pauhinan, sodankin keskellä tekee mielelle hyvää. Ainakin juhlahetkessä on se juhla.

Lumisade on yltynyt Itsenäisyyspäivän jälkeen. Meillä syntyi pihalle kaksi tällaista taideteosta. Lumi on ihanaa, kun siitä nauttii. Toki lumenluontia on nyt luvassa. Täytyy vaan asennoitua, että lumenluontihomma on tehtävä. Kovan lumipyräkän ja lumitöiden jälkeen ei tarvitse enään kuntosalille mennä.

Nyt on vähän vaikea hahmottaa mikä viikonpäivä nyt onkaan. Tiistaina oli pyhäpäivä. Nyt onkin jo torstai. Meille on alkanut valumaan numeroita tämän syksyn tekemisistä. Olen saanut jo arvosanoja. Kyllä täytyy sanoa, että nyt on aihetta iloon. Mukavasti on tämän syksyn opinnot sujuneet. Kiitos elämä!

Ihania talvipäiviä sinulle!

-Heli

Miltä sinusta tuntuu, kun talvi on tullut? Aika monella paikkakunnalla maa on valkoisena. Talvi tuntuu jalkojen alla.

Mietin tässä mistä olen saanut jotenkin niin energisen ja rauhallisen olon? Opintoni alkavat olla tehty tältä vuodelta. Tuleeko siitä tämä tyyneyteni vai onko se tämä ihana valkoinen talvi.

Syksy on mennyt nopeaan. Meillä on ollut tehtävänä monta eri projektia ja nyt alkaa pikkuhiljaa olla valmista. Onhan se aika jännittävä odottaa, minkälaisia arvosanoja opiskeluistani saan. Opintopisteitä pitäisi tulla tältä syksyltä yli 20 op. Siihen en laske mukaan harjoittelujaksoa, joka sekin kerryttää tämän syksyn opintopistekertymää.

Taidan nyt sitten odottaa yhdessä lasteni kanssa mitä arvosanoja on tulossa. He toki jännittävät omia arvosanojaan ja äiti omiaan. No onpa se aika hauskaa!

Kävin laittamassa illalla jouluvalot aittamme ikkunoihin. On ihana katsoa tuonne pellon suuntaan, kun siellä pikkumökissä palaa valot. Mieleni lähtee väkisin harhailemaan kesässä ja siinä mitä kaikkea tuonne ulos pitäisikään rakentaa.

Meidän pitäisi kyllä nyt ensin tehdä remonttia tänne sisälle. Täytyisi vaan löytää pintaremontille aikaa. Onko tämä Joulun alusaika nyt sellaista että ennättää remontoida? En ihan vielä tiedä…

Elämän yksi tärkeistä asioista on pieni haaveilu. En voi sanoa, etten haaveilisi myös ulkomaan matkasta. Niin monta paikkaa on näkemättä ihan vaan täällä Euroopassa.

Meillä on nyt mennyt kolme vuotta ettemme ole käyneet ulkomailla. Enpä tiedä vaikka menisi toiset kolme vuotta ennenkuin seuraavan kerran pääsemme lähtemään. Mutta tiedätkö! Me saamme haaveilla.

Mitä haaveita sinulla on? Teethän tästä joulukuusta aivan itsesi näköisen ja oloisen. Muistetaan ettei elämän tarvitse olla niin vakavaa. Välillä saa leijua…

-Heli

Olin viime perjantaina Aleksis Kiven oopperassa, konserttiversiossa Siuntiossa. Teos muuttui loppua kohden entistä vakuuttavammaksi. Roolisuoritukset olivat hienot. Esiintyjinä olivat sopraano Helena Juntunen, baritoni Ville Rusanen, näyttelijä Tommi Korpela ja paljon muita hyviä solisteja.

Olen saanut kohdata viime kuukausina mielenkiintoisia ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka ovat aivan ihania omalla paikallaan. Ihannoin niitä opiskelijanuoria, jotka ovat kanssani samalla vuosikurssilla. Hyviä tyyppejä joka ikinen.  Kaikilla on sellaisia nykytyöelämässä tarvittavia tietoa ja taitoa.

Tapaan myös opiskelujen myötä hauskoja työntekijötä Turun Ammattikorkeakoululla. Entä sitten nämä ihmiset, joita kohtaan majoituspaikassani. Opiskelukollegani sanoikin tällä viikolla. ”Olisipa mukava kuulla mikä tuo ihmisiä Turkuun tälläiseen vierasmajoitukseen. Mikä on tarina heidän reissaamisensa takana.”

En voi olla palaamatta Aleksis Kiveen ja hänen elämäänsä. Millaista se ihmiselo oikeasti on? Ihminen voi olla kuuluisa ja hän voi saavuttaa isoja asioita elämässään. Mutta kuinka se ihmisyys hyvine ja hankaline asioineen on jokaisella meistä läsnä.

Istuin oopperassa kirjailijan vieressä. Mietin sitä luomisen tuskaa mitä moni kirjailija voi kokea elämässään. Uskon, että usein kirjan aihe voi nousta mieleen kuin itsestään, mutta sitten se kirjan työstäminen julkaisukelpoiseksi onkin pitkä tie. Kunnioitan.

Aleksis Kiven tie ei ollut helppo. Hän ajautui asumaan piian nurkissa. Hän sairastui masennnukseen ja vieläpä skitsofreniaan. Onko taiteilijasielun elämä kulkemista äärilaidasta toiseen? Elämässä vuorottelevat ne luomisen huiput ja sitten se kivikko, josta on vaikea edes nousta ylös.

Mökillä vesi matalalla, kivet paljastuvat näkyviin

Lauantaina satoi Uudellamaalla ensilumen. Menin itse tyttäreni kanssa ostoksille. Eräässä kaupassa näin, kun eräs mieshenkilö oli varastamassa talvikenkiä. Hän jäi siinä kassalla kiinni. Nauhalliset talvikengät jäivät kassalle. Ei tainnut olla ensimmäinen kerta tällä miehellä, kun kauppareissu pysähtyy siihen, että povessa on jotain mitä ei ole tarkoituskaan maksaa.

Mikä johtaa ihmisen tielle, jossa elämä menee raiteiltaan? Kaikille meille on suuri varjelus, että pysymme kaidalla tiellä. Joskus se on niin pienestä kiinni, että elämä alkaa kulkea ihan väärään suuntaan. Onneksi on näitä tarinoita, kun sieltä väärältä polulta noustaan elämään. Noustaan elämään suht rauhaisaa elämää.

Hyvää loppuviikkoa sinulle! Minulle on ollut suuri ilon aihe, että maa on valkoinen. Lumi piristää kyllä suunnattomasti.

Turku, Aurajoen ranta 2022

Kiitos, että kuljet matkassani. Arvostan että luet näitä pieniä kirjoituksiani. Olet tärkeä!

-Heli

Meillä tuoksui perjantai-iltana piparkakut. Tyttäret leipoivat ja koristelivat piparkakkuja. On mukava seurata kun nuoret touhuavat keittiössä itsenäisesti. 

Oli Pyhäinpäivä viikonloppu. Minulle se merkitsee, että muistellaan niitä rakkaita, jotka eivät ole enää kanssamme. Sytytin ulos kynttilän. Hetken aikaa tuli sai palaa rauhassa, mutta sitten sade tuli ja sammutti liekin.

Sunnuntaiaamun varhainen tunnelma vallitsi kodissamme. Oli mukava herätä, kun muut olivat vielä nukkumassa. Oli hyvää aikaa hetken miettiä tulevaa viikkoa ja niitä tekemisiä mitä on edessäpäin.

Keittelin riisipuuroa. Mietin omaa isääni. Hänellä riisipuuro oli sellaista viikonlopun -/ pyhäpäivän herkkua. Teemme nykyään riisipuuron kaurajuomaan. Ensin laitoin ihan normaalia kaurajuomaa ja sitten kaurabaristaa. Pieni kattila riisipuuroa oli hetkessä tyhjä.

Mieheni sanoi, että riisipuuroa voisikin tehdä leivinuunissa kerralla suuren padallisen. Aika mukava ajatus syödä uunipuuroa joka viikonloppu. Mikä sinun mielestäsi on paras lisuke riisipuurolle? Meillä kyllä suurin osa perheestä laittaa kanelia ja sokeria. Minun riisipuuroni kruunaa mantelit tai mantelirouhe sekä hyppysellin Ceylon -kanelia.

Meillä oli myös meidän nuoren rippikouluun tutustuminen vanhassa keskiaikaisessa kirkossa. Tulipa hyvä mieli, kun saimme käydä kirkossa. Pappi oli niin innostunut puhuessaan. Hän oli hyväntuulinen uskon mies. Meillä oli myös tyttäreni kanssa mukavaa supinaa ja sellaista hyvää yhteistä aikaa.

Mietin miksi en saa lähdettyä useammin kirkkoon.  Joulun alla on mukava mennä kirkkoon. Aika lähellä on se aika, kun kirkossa lauletaan kauneimpia joululauluja. Minun arkeni on ollut vuosia niin kiireistä että useampana jouluna kauneimmat joululaulut ovat jääneet väliin.

Rakastan laulamista. Myös virsien laulamista. Suvussani on aina ollut hyviä laulajia. Mitä muuta siellä maaseudulla on laulettu kuin virsiä? Miten saan virsien laulamisen perinteen jatkumaan? Vaikka itse osaan paljon virsiä ulkoa niin meidän lapsilla on vähän toinen tilanne. He eivät ole olleet niin alisteisia virsien kuulemiselle kuin minä.  Virret ovat kauniita.

Aurinko paistoi kirkon ikkunoista sisään. Kaunis urkumusiikki säesti laulamista. Yritin laulaa hillitysti. Yleensä laulan aika voimakkaasti, koska se on minulle luontaista. Annan yleensä musiikin viedä täysillä itseni eri tunnetiloihin. Nyt yritän hillitä itseäni, koska olin meidän rippikolulaisen kanssa kirkossa. Mennään nyt nuoren ehdoilla…

Hyvää viikonloppua sinulle! Joko sinun kotipihallasi on lunta? Meillä ei kyllä ole….

-Heli

Katson ulos ikkunasta. Näen korkeita kerrostalojen seiniä, ikkunoita ja parvekkeita. Välissä on muutama vanha lehtipuu. Sitten taas toinen piha. Vielä on vähän keltaisia lehtiä pihoilla. Pihalla on myös oikein isoja vaahteran lehtiä.

Olen ollut opiskelemassa ja poissa kotoa tällä viikolla. Olen katsellut useampana iltana vähän erilaisia maisemia. Olen saanut nauttia eri maisemasta mitä meidän kodissamme nyt on. Yksi ystäväni ottaa ihanasti esille maiseman merkityksellisyyden, kun juttelemme mitä maisemaa olisi mukava katsoa. Mikä maisema meitä rauhoittaa? Mikä maisema ei oikein nosta mitään tunteita?

Tässä talossa näyttää olevan hyvä tunnelma… Tyttäreni joulukalenteri on nyt ostettu.

Ystäväni näki aikaisemmassa kodissamme, lapsuuteni pihamaiseman.  Sellaisen ilta-aurinko pihan. Koti, joka meillä oli yli kaksi vuotta sitten. Kahden makuuhuoneen ikkunasta avautui maisema; isoja vanhoja puita ja avaruutta.

Kaupungissa on niin erilaista. Astuessani viikolla ulos keskelle kaupunkia tuntuu siltä, että olen ihan eri maailmassa kun olen kaupungin sydämessä.

Kerroin ystävälleni, että äitini tykkää katsoa uudessa kodissamme keittiömme suuntaan ja isosta ikkunasta ulos. Äitini on sanonut, että hän pitää siitä maisemasta. Me taasen ystäväni kanssa näemme meidän olohuoneen ikkunanäkymän kauniina ja täynnä avaruutta.

Mikä on sinun mielimaisemasi? Onko kodissasi jonkin paikka ja ikkuna, jonka ääressä istut? Mikä on se lempipaikka, mieluinen paikka kodissasi?

Mieleni täyttää kiitollisuus. On ollut mukavia asioita opiskelussa tällä viikolla. Järjestämme Hyvinvointi-iltapäivää ykkösvuosikurssin opiskelijoilla ja opettajillemme. Meidän ryhmällä minulla ja parillani on aiheena aamiaisen merkitys jaksamiseen. Harjoitellessamme päivän läpivientiä esille nousi sellaisia asioita, joista olisin voinut puhua tuntikausia. Testasimme tapahtuman kestoa. Minulle sanottiin useamman kerran, että ”Hei Heli, aika on täynnä….”

Hyviä asioita tapahtuu. Mikä ihana tunne on innostua ja kokea pärjäämistä. Toivon, että sinulla on ollut hyvä viikko! Katso kodistasi jokin mukava paikka. Sytytä kynttilä, ota lempisuklaatasi ja hengittele tätä marraskuun alkua.

Meille Hyvinvointitapahtuman järjestäjille oli ihana hetki ”tapahtumaharjoituksissa”. Saimme rentoutua ja katsella revontulia sekä Lapin talvimaisemaa. Minulle tuli ikävä lumista talvea. Kun oikein ikävöin niin kohta varmaan saapuu ensimmäiset lumipyryt omakotiasujan iloksi. Pieni valkea lumipeite maassa ei haittaisi ollenkaan. Lumi toisi juuri tähän vuodenaikaan sellaisen ihanan valoisuuden.

Hyvää viikonloppua!

-Heli

Omaa tilaa itselle ja muille tilaa olla oma itsensä. Meillä on Suomessa tilaa. Useimmilla on mahdollisuus myös olla oma itsensä. Miten tärkeä asia, jos saa olla ja elää itsensä näköistä elämää.

Katsoimme syyslomalla videoita. Yhdellä videolla meidän pieni vähän yli 2-vuotias tyttäremme lauloi yhtä laulua. Hän lauloi oikein pienen lapsen innolla.

”Kaikille on paikkoja, kaikille on paikkoja…. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton. Kaikille on paikkoja, kaikille paikkoja.” Videota ei voinut katsoa muuten kuin hymyissä suin. Lapsi lauloi ja eläytyi käsillään. Hän pienet kätensä esitti niitä paikkoja…. Sitten hän nosti minulle tuolin ja sanoi ”Äiti istu tähän, äidin paikka.”

Äidin paikka nykyään

Heti perään tuli toinen video, jossa lapsi lauloi. ”Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu. Kaikki väki…” Taas meillä vanhemmilla nousi hellyttävät muistot mieleemme.

Hyviin muistoihin on miellyttävä palata.  Muistot ovat osa meitä ja mennyttä elämää. Välillä muistot tuntuvat rikkautena. Välillä muistot tekevät kipeää, kun kohtaan suunnattoman ikävän menneeseen.

Minulla oli syyslomalla aika miettiä hyviä muistoja. Veljeni oli lomalla äitini luona. Mietin mökkimaisemia ja niitä ihmisiä, joita mökillämme on ollut vieraana. Mietin niitä kesiä, joita olemme saaneet yhdessä porukalla viettää. Ne hetket, kun aurinko ei laske, sääsket vinkuivat korvissa ja nautimme porukalla keskikesästä.

Kuva yhdeltä mökiltä. Tämä voisi olla mistä tahansa omalta mökiltä.

Olen jo aiemmin kertonut, että meillä on ollut useampia mökkejä (yhteisomisteisia mökkejä). Ensimmäinen mökkimme oli sellainen, jossa omistajina olivat isäni sisarukset sekä joukko heidän serkkujaan. Voi niitä mökkikesiä. Jokainen nurkka oli täynnä elämää.

Mökissä oli yksi jääkaappi sekä ulkona pari maakuoppaa. Useamman yön yöpymiseen riitti aika vähäinen määrä ruokaa. En ole koskaan saanut niin hyvää kaurapuuroa, kun silloin mökillä söimme. Olisiko se puuron herkullisuus johtunut siitä, että syötävää oli niin vähän? Jopa kaurapuuro maistui taivaallisesta.

Tällä mökillä myös sattui ja tapahtui. Välillä osa porukasta siirtyi telttaan nukkumaan, jotta olisi ollut väljempää. Isäni veljellä oli myös telttakärry, jossa he perheenä nukkuivat. Mökille oli tuotu myös vanha kontti, jossa nukuttiin. Nukkumapaikkoja oli ja sopu antoi sijaa.

Sitten isälläni, isän veljellä ja heidän siskollaan oli yhteinen mökki. Tähän mökkiin liittyi muistoja, jossa itse olin jo murrosikäinen. Pyöräilimme joskus kahden ystäväni kanssa mökille ihan vaan tyttöporukalla. Matkaa mökille oli noin 30 kilometriä.

Isäni oli ahkera mies ja lopulta hän päätti, että oma mökki on oltava. Hän löysi sopivan tontin ja rakensi oman mökin. Äidillä oli mökillä iso kasvimaa. Isä tykkäsi kalastaa, metsästää ja rakentaa. Hän oli saanut sen minkä halusi. Hän ennätti nauttia vuosia ja sitten tuli syöpä. Hänen syöpänsä oli poissa vuosia, mutta sitten syöpä vei isäni….

Isä

Kuvassa isäni viimeisenä kesänä. Hän souti veneellä meidät saareen. Pääsimme isän kyydissä rantakalliolle retkelle.

Minulle jäi aivan suunnaton isän kaipuu. Kukaan ei täyttänyt isäni paikkaa. Olin murheinen useita vuosia. Aika opetti minut myös tarttumaan muuhun elämään. Elämän ja arjen oli vaan jatkuttava. Mieheni, äitini, lapseni ja yhteinen arki auttoi suruuni.

Koen, että olen omalla paikallani äitinä, opiskelijana ja aikuisena nuorten maailmassa.

Hyviä lokakuun viimeisiä päiviä!

-Heli