Nyt on sitten Joulukuu ja tiedätkö mitä? Minun ei tarvitse matkustaa opiskelujeni vuoksi yhtään minnekään. Nyt aion täyttää kalenterini ystävien ja sukulaisten tapaamisella. Kalenteriini täytyy jäädä tilaa myös tulevaisuuden suunnittelemiselle. Mitä haluan jatkossa työelämässä tehdä? Siinäpä se suuri kysymys jo tulikin.
Itsenäisyyspäivänä oli luvassa kovaa lumipyräkkää. Täällä meilläpäin ei kuitenkaan satanut kovasti lunta. Ystäväperheemme pääsi ajelemaan meille ihan kohtuullisessa säässä. Vietimme iltapäivähetken yhdessä Itsenäisyyttä juhlien.
Tämä Itsenäisyyspäivä oli erityinen. Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys. On aihetta juhlistaa sellaista mitä meillä on. Pieni juhla maailman pauhinan, sodankin keskellä tekee mielelle hyvää. Ainakin juhlahetkessä on se juhla.
Lumisade on yltynyt Itsenäisyyspäivän jälkeen. Meillä syntyi pihalle kaksi tällaista taideteosta. Lumi on ihanaa, kun siitä nauttii. Toki lumenluontia on nyt luvassa. Täytyy vaan asennoitua, että lumenluontihomma on tehtävä. Kovan lumipyräkän ja lumitöiden jälkeen ei tarvitse enään kuntosalille mennä.
Nyt on vähän vaikea hahmottaa mikä viikonpäivä nyt onkaan. Tiistaina oli pyhäpäivä. Nyt onkin jo torstai. Meille on alkanut valumaan numeroita tämän syksyn tekemisistä. Olen saanut jo arvosanoja. Kyllä täytyy sanoa, että nyt on aihetta iloon. Mukavasti on tämän syksyn opinnot sujuneet. Kiitos elämä!
Miltä sinusta tuntuu, kun talvi on tullut? Aika monella paikkakunnalla maa on valkoisena. Talvi tuntuu jalkojen alla.
Mietin tässä mistä olen saanut jotenkin niin energisen ja rauhallisen olon? Opintoni alkavat olla tehty tältä vuodelta. Tuleeko siitä tämä tyyneyteni vai onko se tämä ihana valkoinen talvi.
Syksy on mennyt nopeaan. Meillä on ollut tehtävänä monta eri projektia ja nyt alkaa pikkuhiljaa olla valmista. Onhan se aika jännittävä odottaa, minkälaisia arvosanoja opiskeluistani saan. Opintopisteitä pitäisi tulla tältä syksyltä yli 20 op. Siihen en laske mukaan harjoittelujaksoa, joka sekin kerryttää tämän syksyn opintopistekertymää.
Taidan nyt sitten odottaa yhdessä lasteni kanssa mitä arvosanoja on tulossa. He toki jännittävät omia arvosanojaan ja äiti omiaan. No onpa se aika hauskaa!
Kävin laittamassa illalla jouluvalot aittamme ikkunoihin. On ihana katsoa tuonne pellon suuntaan, kun siellä pikkumökissä palaa valot. Mieleni lähtee väkisin harhailemaan kesässä ja siinä mitä kaikkea tuonne ulos pitäisikään rakentaa.
Meidän pitäisi kyllä nyt ensin tehdä remonttia tänne sisälle. Täytyisi vaan löytää pintaremontille aikaa. Onko tämä Joulun alusaika nyt sellaista että ennättää remontoida? En ihan vielä tiedä…
Elämän yksi tärkeistä asioista on pieni haaveilu. En voi sanoa, etten haaveilisi myös ulkomaan matkasta. Niin monta paikkaa on näkemättä ihan vaan täällä Euroopassa.
Meillä on nyt mennyt kolme vuotta ettemme ole käyneet ulkomailla. Enpä tiedä vaikka menisi toiset kolme vuotta ennenkuin seuraavan kerran pääsemme lähtemään. Mutta tiedätkö! Me saamme haaveilla.
Mitä haaveita sinulla on? Teethän tästä joulukuusta aivan itsesi näköisen ja oloisen. Muistetaan ettei elämän tarvitse olla niin vakavaa. Välillä saa leijua…
Olin viime perjantaina Aleksis Kiven oopperassa, konserttiversiossa Siuntiossa. Teos muuttui loppua kohden entistä vakuuttavammaksi. Roolisuoritukset olivat hienot. Esiintyjinä olivat sopraano Helena Juntunen, baritoni Ville Rusanen, näyttelijä Tommi Korpela ja paljon muita hyviä solisteja.
Olen saanut kohdata viime kuukausina mielenkiintoisia ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka ovat aivan ihania omalla paikallaan. Ihannoin niitä opiskelijanuoria, jotka ovat kanssani samalla vuosikurssilla. Hyviä tyyppejä joka ikinen. Kaikilla on sellaisia nykytyöelämässä tarvittavia tietoa ja taitoa.
Tapaan myös opiskelujen myötä hauskoja työntekijötä Turun Ammattikorkeakoululla. Entä sitten nämä ihmiset, joita kohtaan majoituspaikassani. Opiskelukollegani sanoikin tällä viikolla. ”Olisipa mukava kuulla mikä tuo ihmisiä Turkuun tälläiseen vierasmajoitukseen. Mikä on tarina heidän reissaamisensa takana.”
En voi olla palaamatta Aleksis Kiveen ja hänen elämäänsä. Millaista se ihmiselo oikeasti on? Ihminen voi olla kuuluisa ja hän voi saavuttaa isoja asioita elämässään. Mutta kuinka se ihmisyys hyvine ja hankaline asioineen on jokaisella meistä läsnä.
Istuin oopperassa kirjailijan vieressä. Mietin sitä luomisen tuskaa mitä moni kirjailija voi kokea elämässään. Uskon, että usein kirjan aihe voi nousta mieleen kuin itsestään, mutta sitten se kirjan työstäminen julkaisukelpoiseksi onkin pitkä tie. Kunnioitan.
Aleksis Kiven tie ei ollut helppo. Hän ajautui asumaan piian nurkissa. Hän sairastui masennnukseen ja vieläpä skitsofreniaan. Onko taiteilijasielun elämä kulkemista äärilaidasta toiseen? Elämässä vuorottelevat ne luomisen huiput ja sitten se kivikko, josta on vaikea edes nousta ylös.
Mökillä vesi matalalla, kivet paljastuvat näkyviin
Lauantaina satoi Uudellamaalla ensilumen. Menin itse tyttäreni kanssa ostoksille. Eräässä kaupassa näin, kun eräs mieshenkilö oli varastamassa talvikenkiä. Hän jäi siinä kassalla kiinni. Nauhalliset talvikengät jäivät kassalle. Ei tainnut olla ensimmäinen kerta tällä miehellä, kun kauppareissu pysähtyy siihen, että povessa on jotain mitä ei ole tarkoituskaan maksaa.
Mikä johtaa ihmisen tielle, jossa elämä menee raiteiltaan? Kaikille meille on suuri varjelus, että pysymme kaidalla tiellä. Joskus se on niin pienestä kiinni, että elämä alkaa kulkea ihan väärään suuntaan. Onneksi on näitä tarinoita, kun sieltä väärältä polulta noustaan elämään. Noustaan elämään suht rauhaisaa elämää.
Hyvää loppuviikkoa sinulle! Minulle on ollut suuri ilon aihe, että maa on valkoinen. Lumi piristää kyllä suunnattomasti.
Turku, Aurajoen ranta 2022
Kiitos, että kuljet matkassani. Arvostan että luet näitä pieniä kirjoituksiani. Olet tärkeä!
Meillä tuoksui perjantai-iltana piparkakut. Tyttäret leipoivat ja koristelivat piparkakkuja. On mukava seurata kun nuoret touhuavat keittiössä itsenäisesti.
Oli Pyhäinpäivä viikonloppu. Minulle se merkitsee, että muistellaan niitä rakkaita, jotka eivät ole enää kanssamme. Sytytin ulos kynttilän. Hetken aikaa tuli sai palaa rauhassa, mutta sitten sade tuli ja sammutti liekin.
Sunnuntaiaamun varhainen tunnelma vallitsi kodissamme. Oli mukava herätä, kun muut olivat vielä nukkumassa. Oli hyvää aikaa hetken miettiä tulevaa viikkoa ja niitä tekemisiä mitä on edessäpäin.
Keittelin riisipuuroa. Mietin omaa isääni. Hänellä riisipuuro oli sellaista viikonlopun -/ pyhäpäivän herkkua. Teemme nykyään riisipuuron kaurajuomaan. Ensin laitoin ihan normaalia kaurajuomaa ja sitten kaurabaristaa. Pieni kattila riisipuuroa oli hetkessä tyhjä.
Mieheni sanoi, että riisipuuroa voisikin tehdä leivinuunissa kerralla suuren padallisen. Aika mukava ajatus syödä uunipuuroa joka viikonloppu. Mikä sinun mielestäsi on paras lisuke riisipuurolle? Meillä kyllä suurin osa perheestä laittaa kanelia ja sokeria. Minun riisipuuroni kruunaa mantelit tai mantelirouhe sekä hyppysellin Ceylon -kanelia.
Meillä oli myös meidän nuoren rippikouluun tutustuminen vanhassa keskiaikaisessa kirkossa. Tulipa hyvä mieli, kun saimme käydä kirkossa. Pappi oli niin innostunut puhuessaan. Hän oli hyväntuulinen uskon mies. Meillä oli myös tyttäreni kanssa mukavaa supinaa ja sellaista hyvää yhteistä aikaa.
Mietin miksi en saa lähdettyä useammin kirkkoon. Joulun alla on mukava mennä kirkkoon. Aika lähellä on se aika, kun kirkossa lauletaan kauneimpia joululauluja. Minun arkeni on ollut vuosia niin kiireistä että useampana jouluna kauneimmat joululaulut ovat jääneet väliin.
Rakastan laulamista. Myös virsien laulamista. Suvussani on aina ollut hyviä laulajia. Mitä muuta siellä maaseudulla on laulettu kuin virsiä? Miten saan virsien laulamisen perinteen jatkumaan? Vaikka itse osaan paljon virsiä ulkoa niin meidän lapsilla on vähän toinen tilanne. He eivät ole olleet niin alisteisia virsien kuulemiselle kuin minä. Virret ovat kauniita.
Aurinko paistoi kirkon ikkunoista sisään. Kaunis urkumusiikki säesti laulamista. Yritin laulaa hillitysti. Yleensä laulan aika voimakkaasti, koska se on minulle luontaista. Annan yleensä musiikin viedä täysillä itseni eri tunnetiloihin. Nyt yritän hillitä itseäni, koska olin meidän rippikolulaisen kanssa kirkossa. Mennään nyt nuoren ehdoilla…
Hyvää viikonloppua sinulle! Joko sinun kotipihallasi on lunta? Meillä ei kyllä ole….
Katson ulos ikkunasta. Näen korkeita kerrostalojen seiniä, ikkunoita ja parvekkeita. Välissä on muutama vanha lehtipuu. Sitten taas toinen piha. Vielä on vähän keltaisia lehtiä pihoilla. Pihalla on myös oikein isoja vaahteran lehtiä.
Olen ollut opiskelemassa ja poissa kotoa tällä viikolla. Olen katsellut useampana iltana vähän erilaisia maisemia. Olen saanut nauttia eri maisemasta mitä meidän kodissamme nyt on. Yksi ystäväni ottaa ihanasti esille maiseman merkityksellisyyden, kun juttelemme mitä maisemaa olisi mukava katsoa. Mikä maisema meitä rauhoittaa? Mikä maisema ei oikein nosta mitään tunteita?
Tässä talossa näyttää olevan hyvä tunnelma… Tyttäreni joulukalenteri on nyt ostettu.
Ystäväni näki aikaisemmassa kodissamme, lapsuuteni pihamaiseman. Sellaisen ilta-aurinko pihan. Koti, joka meillä oli yli kaksi vuotta sitten. Kahden makuuhuoneen ikkunasta avautui maisema; isoja vanhoja puita ja avaruutta.
Kaupungissa on niin erilaista. Astuessani viikolla ulos keskelle kaupunkia tuntuu siltä, että olen ihan eri maailmassa kun olen kaupungin sydämessä.
Kerroin ystävälleni, että äitini tykkää katsoa uudessa kodissamme keittiömme suuntaan ja isosta ikkunasta ulos. Äitini on sanonut, että hän pitää siitä maisemasta. Me taasen ystäväni kanssa näemme meidän olohuoneen ikkunanäkymän kauniina ja täynnä avaruutta.
Mikä on sinun mielimaisemasi? Onko kodissasi jonkin paikka ja ikkuna, jonka ääressä istut? Mikä on se lempipaikka, mieluinen paikka kodissasi?
Mieleni täyttää kiitollisuus. On ollut mukavia asioita opiskelussa tällä viikolla. Järjestämme Hyvinvointi-iltapäivää ykkösvuosikurssin opiskelijoilla ja opettajillemme. Meidän ryhmällä minulla ja parillani on aiheena aamiaisen merkitys jaksamiseen. Harjoitellessamme päivän läpivientiä esille nousi sellaisia asioita, joista olisin voinut puhua tuntikausia. Testasimme tapahtuman kestoa. Minulle sanottiin useamman kerran, että ”Hei Heli, aika on täynnä….”
Hyviä asioita tapahtuu. Mikä ihana tunne on innostua ja kokea pärjäämistä. Toivon, että sinulla on ollut hyvä viikko! Katso kodistasi jokin mukava paikka. Sytytä kynttilä, ota lempisuklaatasi ja hengittele tätä marraskuun alkua.
Meille Hyvinvointitapahtuman järjestäjille oli ihana hetki ”tapahtumaharjoituksissa”. Saimme rentoutua ja katsella revontulia sekä Lapin talvimaisemaa. Minulle tuli ikävä lumista talvea. Kun oikein ikävöin niin kohta varmaan saapuu ensimmäiset lumipyryt omakotiasujan iloksi. Pieni valkea lumipeite maassa ei haittaisi ollenkaan. Lumi toisi juuri tähän vuodenaikaan sellaisen ihanan valoisuuden.
Omaa tilaa itselle ja muille tilaa olla oma itsensä. Meillä on Suomessa tilaa. Useimmilla on mahdollisuus myös olla oma itsensä. Miten tärkeä asia, jos saa olla ja elää itsensä näköistä elämää.
Katsoimme syyslomalla videoita. Yhdellä videolla meidän pieni vähän yli 2-vuotias tyttäremme lauloi yhtä laulua. Hän lauloi oikein pienen lapsen innolla.
”Kaikille on paikkoja, kaikille on paikkoja…. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton. Kaikille on paikkoja, kaikille paikkoja.” Videota ei voinut katsoa muuten kuin hymyissä suin. Lapsi lauloi ja eläytyi käsillään. Hän pienet kätensä esitti niitä paikkoja…. Sitten hän nosti minulle tuolin ja sanoi ”Äiti istu tähän, äidin paikka.”
Äidin paikka nykyään
Heti perään tuli toinen video, jossa lapsi lauloi. ”Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu. Kaikki väki…” Taas meillä vanhemmilla nousi hellyttävät muistot mieleemme.
Hyviin muistoihin on miellyttävä palata. Muistot ovat osa meitä ja mennyttä elämää. Välillä muistot tuntuvat rikkautena. Välillä muistot tekevät kipeää, kun kohtaan suunnattoman ikävän menneeseen.
Minulla oli syyslomalla aika miettiä hyviä muistoja. Veljeni oli lomalla äitini luona. Mietin mökkimaisemia ja niitä ihmisiä, joita mökillämme on ollut vieraana. Mietin niitä kesiä, joita olemme saaneet yhdessä porukalla viettää. Ne hetket, kun aurinko ei laske, sääsket vinkuivat korvissa ja nautimme porukalla keskikesästä.
Kuva yhdeltä mökiltä. Tämä voisi olla mistä tahansa omalta mökiltä.
Olen jo aiemmin kertonut, että meillä on ollut useampia mökkejä (yhteisomisteisia mökkejä). Ensimmäinen mökkimme oli sellainen, jossa omistajina olivat isäni sisarukset sekä joukko heidän serkkujaan. Voi niitä mökkikesiä. Jokainen nurkka oli täynnä elämää.
Mökissä oli yksi jääkaappi sekä ulkona pari maakuoppaa. Useamman yön yöpymiseen riitti aika vähäinen määrä ruokaa. En ole koskaan saanut niin hyvää kaurapuuroa, kun silloin mökillä söimme. Olisiko se puuron herkullisuus johtunut siitä, että syötävää oli niin vähän? Jopa kaurapuuro maistui taivaallisesta.
Tällä mökillä myös sattui ja tapahtui. Välillä osa porukasta siirtyi telttaan nukkumaan, jotta olisi ollut väljempää. Isäni veljellä oli myös telttakärry, jossa he perheenä nukkuivat. Mökille oli tuotu myös vanha kontti, jossa nukuttiin. Nukkumapaikkoja oli ja sopu antoi sijaa.
Sitten isälläni, isän veljellä ja heidän siskollaan oli yhteinen mökki. Tähän mökkiin liittyi muistoja, jossa itse olin jo murrosikäinen. Pyöräilimme joskus kahden ystäväni kanssa mökille ihan vaan tyttöporukalla. Matkaa mökille oli noin 30 kilometriä.
Isäni oli ahkera mies ja lopulta hän päätti, että oma mökki on oltava. Hän löysi sopivan tontin ja rakensi oman mökin. Äidillä oli mökillä iso kasvimaa. Isä tykkäsi kalastaa, metsästää ja rakentaa. Hän oli saanut sen minkä halusi. Hän ennätti nauttia vuosia ja sitten tuli syöpä. Hänen syöpänsä oli poissa vuosia, mutta sitten syöpä vei isäni….
Isä
Kuvassa isäni viimeisenä kesänä. Hän souti veneellä meidät saareen. Pääsimme isän kyydissä rantakalliolle retkelle.
Minulle jäi aivan suunnaton isän kaipuu. Kukaan ei täyttänyt isäni paikkaa. Olin murheinen useita vuosia. Aika opetti minut myös tarttumaan muuhun elämään. Elämän ja arjen oli vaan jatkuttava. Mieheni, äitini, lapseni ja yhteinen arki auttoi suruuni.
Koen, että olen omalla paikallani äitinä, opiskelijana ja aikuisena nuorten maailmassa.
Hitaita aamuja. Hyvät yöunet lämpimässä peiton alla, vaikka ulkona sataa ja tuulee. Minulla on vahva tunne, että nyt olemme siirtyneet kesästä pitkällä syksyn hetkiin. Nyt on mietittävä, että mistä sitä löytyy valoa tähän kaamokseen.
Vietimme tyttärieni kanssa viikonloppua, kun mieheni oli poissa kotoa. Syysloman aloitus sattui tähän, joten meillä oli ”laiskoja” aamuja ja ei kiire mihinkään.
Oli kyllä tarpeeseen tämä viikonloppu, vailla opiskeluja ja harrastuksia. Voi miten hyvältä tuntui jo ajatus tästä viikonlopusta. Lauantaina nousimme ylös kaikessa rauhassa. Jo aamutuimaan tein listaa mitä tarvitsemme kaupasta tyttöjen iltaan.
Halusin sisällyttää lauantaihin sen, että käymme puutarhaliikkeessä. En ole koko kesänä ja syksynä ennättänyt katsomaan puutarhaamme puita ja muita hyötykasveja, joita voisimme istuttaa.
Lähellä olevassa puutarhaliikkeessä oli vielä mukavasti monenlaisia kirsikkapuita. Puutarhamyyjä kertoi, että monet kirsikkapuut ovat nykyään itsepölyttyviä, koska ihmisten pihat ovat pieniä ja kovin monta puuta pihoille ei sovi. Liikkeessä oli myös uljaita timanttituijia pienemmistä isoimpiin.
Vanhassa kodissamme oli kirsikkapuu. Tykkään kirsikkapuun väriloistosta. On se vaan niin kaunis. Mitenhän sopisi tähän meidän uuden kodin nurkalle kirsikkapuut. Yksi vai useampi kirsikkapuu?
Meidän pihasuunnitelmamme on vielä ihan vaiheessa. Pihassa on hyviä elementtejä. Valmiina on jo pari omenapuuta, luumupuu. Pihalta löytyy muutama mustaviinimarja sekä punaviinimarjan alku.
Meillä on eteläpiha ja se luo monia haasteita, jos emme ole valmiita käyttämään vesijohtovettä kasteluun. On oikeastaan aika selvää, että kuumalla paikalla kasvit tarvitsevat runsaasti kasteluvettä. Ensimmäinen asia taitaa olla sadeveden hyödyntäminen kastelussa. Sadevesi on oikeastaan se ainut vaihtoehto.
Valloittavat oman pihan kirsikat
Huomaan että kun saan opiskelusta tilaa muille ajatuksille niin heti ajatukset siirtyvät tuonne ulkotilaan. Tosin myös sisätilojen kohennus on noussut vahvasti mieleeni. Meidän oma makuuhuone kaipaa sitä päivitystä. Joko se tapahtuisi tässä talven aikana?
Miten sinulla? Onko loma-aika se, milloin uusia ideoita ja ajatuksia oikein kumpuaa? Voi hyvin olla, että kun arjen velvoitteet ei rasita niin on tilaa jollekin joka muhii pinnan alla.
Lomailua lokakuun puolessavälissä. Miten sinun viikkosi, jos nyt lomailet? Meillä syysloma merkitsee yhdessäoloa, elokuvia, leipomista, pieniä retkiä. Yritän katsoa muutamaa museokohdetta, mutta aika moni paikka näyttää olevan kiinni tänä syksynä.
Raaseporissa Fiskarisissa on syyslomaohjelmaa. Teimme päivän retken Fiskarsiin. Mukavaa! Fiskarsissa oli auki Fiskarsin museo. Museoon oli myös ilmainen sisäänpääsy, joka sopi enemmän kuin hyvin lomabudjettiimme.
Emme ole aiemmin käyneet Fiskarsin museossa eli tämä oli oikein hyvä valinta syyslomaviikon retkikohteeksi. Museossa oli monipuolisesti esillä Fiskarsin ja Etelä-Suomen ruukkien historiaa. Muita mukavia ruukkikohteita ovat myös Billnäs, Antskog.
Fiskars, kellotorni
Joimme hyvät kahvit Cafe Antiquessa. Tytöt maistoivat porkkana- sekä Brownie kakkua. Sää suosi. Oli muutaman asteen pakkanen mutta aurinko paistoi.
Nocturne on kappale, joka merkitsee minulle paljon. Tässä kappaleessa kiteytyy kesä, luonto, koko ihmiselon ihanuus ja edessä oleva tuntematon tie. Otin pohjoisessa viimekesänä videon nuorista koivun versoista ja liitin tämän Nocturnen, Vesa-Matti Loirin esittämänä Instagram videooni. Löysin puhelimen muistista tämän ja ajoitus oli hyvä, sillä en olisi kestänyt kuunnella Vesa-Matti Loiria lausumassa Nocturnen sanoja ennen tätä päivää.
Tähän vuoteen on mahtunut monta kuolemaa, jossa on suuria taiteilijoita jopa kuninkaallisia menehtynyt. Musiikki on koskettanut minua aina syvästi. Vesa-Matti Loiri tulkitsee Nocturnen mielettömän hienosti. Tämä on niin syvää, herkkää tulkintaa.
Vesa-Matti Loirin esittämä Nocturne pohjautuu Eino Leinon runoon. Runo on kirjattu 3.7.1903 Kainuun vaaramaisemissa .
Tähän kiteytyy ihmiselo ”En mä enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta, pienentyy mun ympär` elon piiri, aika seisoo, nukkuu tuuliviiri, edessäni hämäräinen tie, tuntemattomahan tupaan vie….”
Mikä antaa sinulle voimaa ja tekee päivistäsi valoisan? Syksy on tuonut mukanaan kiireet. Odotan, että pian olisi syysloma.
Mieleeni on hiipunut ajatus, että keskitynkö nyt oikeisiin asioihin? Olen opiskelemassa toista vuotta matkailua ja hyvinvointia. Olen luonteeltani sellainen, että haluan olla tunnollinen ja yritän tehdä parhaani ihan kaikessa. Kaiken hallitsemisessa on se vaara, että polttaa itsensä aika pian loppuun. Onko tarve tehdä kaikki ja olla kaikessa tunnollinen? Nyt minusta tuntuu, että pitäisi osata vähän löysätä otetta….
Tiedätkö mikä sai minut nauramaan tänään? Juttelin erään tutun eläkeläismiehen kanssa. Tämä ihminen, jonka päivät kulkevat samaa rataa, samoja päivärutiineja noudattaen ja samoilla kaupungin nurkilla kulkien. Minulla ei ollut kovin kiire ja ennätin jutella hänen kanssaan hetkisen.
Tämä herrasmies kertoi kuulumisistaan ja hän kysyi mitä minun päivääni kuuluu. Kerroin, että täällä sitä taas ollaan opiskelemassa ja pitäisi rientää opiskelujeni pariin. Hän kertoi, että hän aikoo seurata tv stä iltapäivällä Isä Matteon tutkimuksia ja sitten Milanon naisten paratiisia. Näin hänen aikansa kuluu päivästä toiseen. Niin, vähän kadehdin häntä. Malttaisinpa minäkin joku päivä jäädä seuramaan Isä Matteota tai kevyttä saippuasarjaa Milanon naisten paratiisi tai jotain ihan muuta…..
Minusta on ihana jäädä rupattelemaan ihmisille. Jään välillä toviksi juttelemaan koululla kanttiinin emännän kanssa. En voi myöskään ohittaa tätä vanhaa herraa, kun hän sattuu kohdalleni.
Jokaisella meistä on omat päivän askareemme. Jokaisella meistä on oma tarinamme kerrottavanamme. Mikä onni on kohdata erilaisia- ja eri-ikäisiä ihmisiä. Meillä kaikilla on niitä iloisia ja hyviä päiviä. Täytyy myöntää, että itsellänikin on myös hetkiä, jolloin mietin miten tästä eteenpäin.
Kävin perjantaiaamuna hierojalla. Juttelimme hierojani kanssa tästä syksystä mitä kaikkea tähän syksyyn kuuluu. Juttelimme myös siitä, miten hänen kesänsä oli mennyt.
Kerroin omasta aika ”vauhdikkaasta” kesästäni. Kesään kuuluin niin monenlaista. Oli aika rentouttavaa käydä pitkästä aikaa hieronnassa. Kehoni rentoutui ja minulla jäi monta ajattelemisen aihetta keskusteluistamme. Niin ihana ja terapeuttinen hieroja. Hänellä oli vähän sanoja mutta suuria ajatuksia.
Syksy pihallamme
Mikä on sinulle hyvä päivä? Mitä päivään silloin kuuluu? Hierojani sanoi, että keäsälomaan tulee kuulua myös sellaisia päiviä, että ei ole mitään etukäteen suunniteltua ohjelmaa. Niin, näin ajattelen kyllä itsekin. Jäin myös miettimään, että olisiko arjessa/viikonlopuissa hyvä olla päiviä, että ei ole etukäteen järjestettyä ohjelmaa ollenkaan?
Elämä on tietenkin tasapainoilua. Toisilla meistä on liikaa niitä päiviä, jolloin ei ole ohjelmaa. Se voi olla myös tosi haastavaa. Uskoisin jos on voimia, terveyttä ja halua niin päivät saa täytettyä, vaikka vapaaehtoistoiminnalla.
Itse olen nyt opiskelemassa toista vuotta ja kuljen toisella paikkakunnalla opiskelujeni vuoksi. Olen nyt itse vähän sellainen, että teen opiskelujakin vähän lähes joka päivä. Jos olisin oikein järkevä niin pitäisin jonkun päivän lepopäivänä ja muuten opiskelisin.
Täytyy vaan myöntää, että nyt tähän alkusyksyyn on laitettu niin paljon tekemistä / kurssiohjelmaa että olen aika työllistetty. Olen jopa aika väsynyt opiskelutyön paljouden edessä. Yritän nyt vähän jaksottaa tekemisiäni, etten aivan uuvu. Meillä on vaan niin paljon projekteja sekä mielenkiintoista opiskeltavaa etten oikein malta levätä.
Meillä on perheessä useampi, joilla on uudet opiskelu- ja koulukuviot. Olen myös äiti ja minuun luodaan odotuksia perheen sisältä. Äiti on tärkeä! Mikä siunaus ja vastuu minulle onkaan annettu.
Opiskeluja on nyt reilu kolme viikkoa ja sitten on taas opetukseton viikko. Tällä ns. ”syyslomaviikolla” aion repäistä ja viettää enemmän aikaa myös lasteni kanssa, koska he ovat myös lomalla. Uskon, että syyslomaviikosta tulee hyvä. Teen opiskeluja, ulkoilemme yhdessä sekä pidämme jonkun leivontapäivän. Leipominen on intohimomme eli kyllä lomaviikkoon tulee kuulua jonkun makean sekä suolaisen leipomista.
Ihanaa syyskuun viimeistä viikonloppua sinulle! On aika sytytellä kynttilöitä ja katsella elävää tulta!
