terveyshyvaolo.com

Milloin sinulla on ollut ilomieli? Tämä sana on itsessään niin iloinen että sanasta tulee hyvä mieli.

Minun pikkuveljeni käytti lapsena ”ilomieli” sanaa. Hänellä oli silloin ilomieli kun meidän koko perhe oli koolla. Hän iloitsi äänen ”Nyt on koko perhe koolla ja on ilomieli!

Pikkuveljeni on vuosia minua nuorempi ja hän on kaivannut seuraa, jotta saisi olla isompien sisarustensa kanssa. Veljeni on aina ollut reipas, aktiivinen ja seurallinen. Hän antoi kaksi vaihtoehtoa. “Pelataanko Uunokortteja vai lähdetäänkö ulos?” Ja niistä oli isoimmilla valittava jompikumpi.

Mikä tekee sinut iloiseksi? Minulla alkoi nyt loma ja pääsen äitini luokse. Nyt on kyllä ilomieli.

Tarkoitukseni on lähteä autolla kohti pohjoista ja meidän mökkiä. Ensin ihmetellään mitä talven jäljiltä mökiltä löytyy. Onko siellä lumen alta paljastumassa jotain ”tuhoja”. Ajatella sitten pääsen aittaa tyhjentelemään ja sisustamaan. Onpa ihanaa.

Linlo

Keväällä on monta aihetta iloon. Itselleni ainakin valo ja ennenkaikkea lämpö tekevät ihmeitä. Oma kehoni tykkää lämpimästä, vaikka olenkin avantouimari. Se on vähän eri asia hetkellinen kylmänaltistus kuin seistä tuolla ulkona tuulessa ja viimassa.

Ilomieli näistä kahdesta, mieheni ja tyttäreni.

Ilomieli itsestäni ja toisesta hattupäästä, tyttärestäni. Iloisissa tunnelmissa viime kesältä.

Ihana, että menemme kesää kohden. Kesällä pääsen uimaan, suppailemaan ja harrastamaan vesijuoksua avovesissä. Nyt on ollut tosi harmi, että uimahallit ovat olleet täällä etelässä pitkään kiinni. Tapasin muuten yhden rouvan joka oli aika reipas. Hän oli kulkenut koko talven avantouintipaikalla. Hän kuntoutti itseään juoksemalla talvisessa vedessä märkäpuku päällä. Hän niin kehui että se on pelastanut hänen kuntoutumisensa, kun uimahallit ovat olleet kiinni.

Onko sinulla ilomieli? Toivottavasti saat ilomielen tähän päivään!

Olen lukenut tässä lähiaikoina seuraavat kirjat. Kirjat antavat syvyyttä elämään. Välillä on vaan niin vaikeaa keskittyä ja järjestää aikaa lukemiselle. Sitten kun aikaa järjestyy niin lukemisesta tulee kyllä hyvä mieli.

Luin Petri Tammisen kirjan Mitä onni on. Huomasin hihittäväni ääneen terassillamme. Minun oli  tultava sisälle että naapurit eivät ihmettelisi että mikä nyt tuli. Kirja osui kyllä suoraan ”nauruhermoon”. Suosittelen kevyeksi lukemiseksi.

Luin myös Petri Tammisen ja Antti Röngän kirjan, Isän sekä pojan kirjeenvaihdosta, Silloin tällöin onnellinen. Kirja on kivaa vuoropuhelua, jossa ei vaikeitakaan asioita kaihdeta.  Miten oiva tapa kirjoittaminen onkaan. Kirjoittaessa on pakko pysähtyä tekstin äärellä ja miettiä kuinka sanottavansa muotoilisi.

Kolmas kirja on Otto Gabrielssonin kirja Rikkaruoho, viimeinen kirje isälle. Otto Gabrielsson on Jörn Donnerin avioton poika, joka asuu Tukholmassa. Kirja on aika raju kuvaus kipeästä isäsuhteesta. Kuvaus isättömän pojan kasvukivuista pitkälle aikuisuuteen saakka. Kirja on Oton oma näkemys isäsuhteestaan.

Hyvää äitienpäivää sinulle! Sinä olet kasvanut äitisi kohdussa, sinä ainutkertainen!

Olet kaunis! Kuulitko lapsena nämä sanat? Ei korpikainuussa näitä sanoja ”viljelty”. Korpikainuussa viljeltiin ihan muuta.  Siellä viljeltiin viljaa ja rukoiltiin olemassaolon puolesta. Elämä oli aikoinaan niin raskasta että ei siinä ollut ihasteluihin tarvetta.

Liiasta kehusta ylpistyy. ”Ei,ei lapselle noin voi sanoa”. Näitä ja monia muita opittuja asioita sitä ”repussaan” kantaa. Olen itse joutunut ihan ajatuksella opettelemaan ja viljelemään kohteliaisuussanoja.

Ympäristö, jossa kasvamme tekee meistä sen mitä tänä päivänä olemme. Onhan meillä Suomessa monia asia tosi hyvin, mutta on myös paljon pahoinvointia, ahdistusta, masennusta. Moni olemassaolon kipuilu juontaa juurensa jo esi-isiltämme. Tunteiden ilmaisu ei aina ole ollut itsestäänselvyys.

Toisen asiallinen kehuminen ei ole pahaksi. Toki olisi kiva, että kehuminen kuullostaisi luontaiselta. Kuka sanoo sinulle, olet kaunis?  Minä sanon, olet ihana juuri omana itsenäsi! Olet ihana ja arvokas!

Ilosta Vappua! Toivottavasti aurinko meitä lämmittää!

Linlo 2021

Isälläni oli tapana sanoa ”Nämä illat pitää ottaa talteen.”  Hän halusi ottaa talteen kesän valoisia iltoja, auringonpaistetta. Hän koki vahvasti että ”talteenotettuilla” kesäilloilla jaksaa taas seuraavaan pimenevään talveen.

Isäni teki pitkää työpäivää ympäri vuoden. Talvella hän heräsi kylmiin talviaamuihin varhain. Isäni polki polkupyörällä pakkasaamuina työpaikalleen, välillä jopa keskellä aamuyötä.

Hän tinki omasta mukavuudestaan ja lähti jäisellä pyörällä töihin. Isäni tapasi laittaa pyöränistuimelle sellaisen vanhan miesten villaisen hatun ettei takapuoli jäädy. Sitten hän otti eväsrepun selkään ja lähti polkemaan.

Arvaa mitä kävi eräänä pakkasaamuna, kun isäni polki ylämäkeen vanhalla Jopo-pyörällään? Pyörän runko meni poikki. Oikeasti pyörän runko meni ajaessa poikki. Mutta onneksi se tapahtui hänen polkiessa ylämäessä….

Kesällä isä halusi ottaa valoisia iltoja ”talteen”. Hänelle se tarkoitti sitä, että ei voinut heti käydä nukkumaan kun oli saunottu. Hän halusi että lähdettiin soutelemaan tai kalaan. Välillä hän halusi että laitetaan paremmat vaatteet ”pyhävaatteet” päälle ja lähdetään naapurimökille iltaa istumaan. Tässä isä oma rantamaisema.

En nähnyt koskaan edesmennyttä isääni humalassa. Kun olin aikuinen saatoimme ottaa lasillisen viiniä saunan päälle mutta siihen se jäi. Kauniina kesäiltana yhteen viinilasilliseen.

Kesä on tulossa. Kävin eilen uimassa huhtikuisessa raikkaassa vedessä.  Katsoin laskevaa aurinkoa. Tästä eteenpäin haluan ottaa jokaisen illan ja auringonlaskun ”talteen”. Onko sinulla samankaltaisia kokemuksia kesäiltojen voimaannuttavista hetkistä joita talletat mielen sopukkaan?

Äitini tuli meille pääsiäiseksi. Oli ihan mahdoton ajatus, että hän olisi taas yksin juhlapyhät. Ajoin autolla lempipaikkaani Etu-Töölöön. Menin sitten maskinaamalla äitiä vastaan junalle. Äitini näkeminen oli kuin uusi kevät.

Pitkäperjantaiaamu valkeni hieman harmaana. Nukumme mieheni ja teinien kanssa viikonloppuna pitkään. Mummu herää varhain. Kun mummu oli meillä mietin, mitenhän me asia ratkaistaan. Pitkäperjantaiaamuna söimme mummun kanssa aamupuuron ja olimme jo puoli kymmenen aikaan kahdestaan ulkona. Kävimme kävelemässä luonnossa, metsän keskellä. Kävelimme ja minä pulahdin aamuvarhaisella avantoon. Tuntui kyllä siltä, että nyt oli pitkäperjantai. Koska heräsimme varhain, niin päivää piisasi…

Ensimmäinen pääsiäispäivä valkeni kirkkaana. Piilotin toisille Kinder -suklaamunat ja he saivat niitä omilla nimillään etsiä. Sitten kuuntelimme striiminä oman kirkkomme pääsiäisjumalapalveluksen ja lauloimme äänet helkkyen Aurinkomme ylösnousi -virren.

Sää oli kerrassaan niin kiva, että päätimme vähän pienemmällä porukalla lähteä Hvitträskiin ulkoilemaan. Hvitrräsk oli yksi mahdollinen häiden viettopaikkamme, jota mietimme mieheni kanssa. Päädyimme kuitenkin yhteen toiseen paikkaan Espoossa. Juhlapaikkamme oli Lågstad Hembygsgärd. Hienot ovat olleet arkkitehdeillä Saarinen, Gesellius ja Lindgren ateljeet Hvitträskissä ja mikä upea maisema. Hvitträsk on mukava kesäinen retkipaikka.

Äitini sai kulkea päivittäin kanssani avantouintipaikalla. Muu perhe sai vapaata siitä vastuusta. Ajelimme vähän metsäteitä, äidilleni ihan uusissa maisemissa. Löysimme myös pajun oksia, joissa oli valtavat ”kukintapallerot”.

Pääsiäisenä oli hyvin aikaa rauhoittua hyvän ruoan ääressä. Ja nauttia jälkiruuista, mitä olimme tehneet.

Toivottavasti sinäkin sait levätä pääsiäisenä!

Nyt on aika palata lapsuuden muistoihin. Niihin asioihin, jotka kantavat eteenpäin ja antavat toivoa.

Lapsuuden kesät tuovat hymyn huulilleni ja ilonpilkkeen silmäkulmaan. Mitä sinulla tulee mieleen lapsuuden kesistä? Onko sinulla hyviä muistoja vai mitä muistosi ovat?

Haluan nyt muistella niitä asioita, joita sain tehdä ilman vanhempiani. Niitä ihania matkoja, joita minä ja pikkuveljeni teimme kaksistaan. Me saimme veljeni kanssa matkustaa kahdestaan linja-autolla 200 km kotoa Ouluun.

Oulussa asuu meidän kolme tätiämme, äitini siskot. Saimme veljeni kanssa lähteä viettämään kesälomaa, kun äitini ja isäni olivat vielä töissä.

Bussimatka Ouluun kesti tunteja. Olin lapsena aina bussimatkoilla huonovointinen ja oksensin. Ei me kommelluksitta näitä reissuja tehty. Mutta olihan se todella ihanaa päästä veljeni kanssa kahdestaan kesälomareissulle.

Ai, kuinka ne kesät olivat lämpimiä. Aurinko paistoi, me uimme ja söimme jäätelöä. Oli niin huoletonta.

Nallikari

Kummitätini asui jonkun matkan päästä Nallikarista. Olimme veljeni kanssa n 10-vuotiaita. Saimme polkupyörät ja niillä me viiletimme pitkin Oulun kuumia katuja. Ajelimme usein kahdestaan Nallikariin. Nallikarissa oli ihana vesiliukumäki, pitkä hiekkaranta ja aurinko paistoi. Ja mikä auringonlasku Nallikarissa onkaan.

Kummitädilläni oli ihana, iso seeveri Rape.  Minua puraisi ekaluokalla äkäinen pystykorva. En oikein pitänyt koirista, mutta Rape oli iso ja turvallinen koira. Muistan, kun lämpiminä kesäsiltoina kuljetimme kummitätini kanssa Rapea pitkin Oulun puistoja.

Toisen tätini talolle kokoontui aina paljon sukulaisia. Puusauna lämpesi, me lapset juoksimme välillä viilentymään jokeen. Tätini mies piti tulta padassa, jotta jokainen sai paistaa saunamakkarat ja sai myös viilentävää saunajuomaa.

Nämä hetket olivat hyviä. On kyllä ihana muistella. Kiva, kun sinäkin saat näistä muistoista palasen!