terveyshyvaolo.com

Huomasin Instagramissa erään kyselyn, mitä pääsiäinen meille tänä päivänä merkitsee. Kyselijän lapsuudessa ei pääsiäisellä ole ollut suurta merkitystä. Mitä pääsiäinen sinulle merkitsee? Niin, itsenikin piti hetki tässä istua, jotta kaiken pääsiäiseen liittyvän muistan.

Olen itse lapsuudenperheestä, jossa pääsiäisellä on kristillinen merkitys. Nyt on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä mitä pääsiäinen itselleni tänä päivänä merkitsee?

Äitini ihmetteli kerran, kun nuorena halusin ehdottomasti mennä pitkäperjantaina kirkkoon. Pitkäperjantaina kirkossa kaikki on mustaa. Kun ympärillä on pelkkää mustaa, niin silloin tuntuu, että toivo on poissa.

Pääsiäiseen kuulu kuitenkin toivon herääminen. Toivo, joka tulee Jeesuksen ylösnousemuksen kautta. Kristus nousi kolmantena päivänä ylösnousemuksessa kuolleista. Pääsiäisen sanoma on toivo ja rohkaisu. Kristus nousi kuolleista ja Hän elää.

Kevät on meille kaikille suurta odotusta. Odotamme pitkän talven jälkeen valoa, vehreyttä, kesää. Meillä on toivo ja siihen on hyvä turvautua korona-ajan keskellä. Kyllä tästä selvitään.

Meillä on ohraruoho jo kasvanut. Maalasimme myös muutaman pääsiäismunan (tyhjennetyn kanamunan). Meillä ostetaan pääsiäiseksi Kinder -suklaamunia. Niitä sitten piilotetaan niin, että pääsiäisaamuna jokainen voi etsiä itselleen suklaamunan. Saamme myös täysin suklaiset Mignon -munat mieheni isältä. Heillä on ollut suvussa jo kymmeniä vuosia perinne, että isovanhempi ostaa lastenlapsille suklaiset Mignon -munat. Mignon -munat ovat Fazerin klassikko jo vuodelta 1896.

Olen vienyt tyttäreni pääsiäisaamuna kirkkoon. Siitä olen tosi iloinen, että lapset ovat oppineet käymään kirkossa Jouluna ja Pääsiäisenä. Minulle itselleni syntyi seurakuntayhteys jo lapsena, kun kuljin kahden ystäväni kanssa pyhäkoulussa. Sitä perinnettä en ole valitettavasti lapsilleni jaksanut nykymaailmassa jatkaa…

Minulle, isälleni ja meidän koko perheelle rakas kevätvirsi kuuluu seuraavasti.

Tämä virsi on niin koskettava, kun oikein hiljennyt ja ”makustelet” sanoja. Tämä virsi on niin kevätvirsi.

mökkiranta

”Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa. Kokoon tulkaa taivaan linnut, suvi-ilmaan puhtaaseen. Visertäkää pienet leivot viinipuussa tuoreessa.

Kylmä talvi pois on mennyt, myrskysää on lakannut, lumipilvet hajotetut, kylmä sumu selvinnyt. Lehti puhkeaa jo puihin, valkoruusut aukeilee. Lounatuuli hijaisena Eedomista puhaltaa.

Kesälinnut taivaan alla iloisena lentävät. Sulaneella sydämellä laulaa toukomettiset. Elämä ja autuus loistaa Herran seurakunnassa. Aurinko on ristin päällä valkea ja punainen.

Armon henki täyttää mielet, murheelliset ilolla. Rauhan tyven, puhdas ilma Jeesuksesta virtailee. Epäilysten alta nousee köyhä sielu kiittämään. Ikävöitsen täältä päästä kotimaahan ikuiseen.”

                                                                                                        Leonard Typpö 1902

                                                                                                        Virsikirjaan 1986 (Virsi 105)

Tätä ei voi laulaa itkemättä, ystävä kallis! Ja virsien laulaminen on hyvin terapeuttista.

Vapauttavaa Pääsiäistä! Olet vapaa uuteen kevääseen ja sen kauneuteen!!

Minkälaiset muistot sinulla on isovanhemmistasi? Oletko saanut viettää aikaasi isovanhempiesi kanssa?

Minulla on aika vähän muistoja omista mummoista. Äidin äiti kuoli varhaislapsuudessani. Se kyllä harmittaa, koska olisin halunnut tutustua Anni (Anna) -mummoon. Niin, onhan minulla muistoja isän äidistä. Hän oli ihana Saimi-mummo. Hän oli aktiivinen mummo, joka asui samassa talossa miniänsä kanssa.

Mummu oli se, joka laittoi ruokaa kun muu taloväki oli heinäpellolla. Mummu laittoi ruokaa ja tiskasi käsin astioita. Mummu oli joskus meillä yötä ja hänelle piti keittää pannukahvia. Ei suodatinkahvista ollut mihinkään…

Muistan yhden kerran, kun olin mummolassa alle 10 -vuotiaana mummun huoneessa yötä. Mummu luki iltamyöhälle raamattua ja minulla oli koti-ikävä. Makasin jännittyneenä peiton alla ja en kyllä uskaltanut hiiskahtaakaan.

Mietin, hakisikohan äiti ja isä minut kotiin. Tarkemmin, haettaisiinkohan minut kesämökille. Äiti ja isä olivat n 10 km päässä kesämökillämme. Elimme 80 -luvun alkua. Kyllä sitä oli vaan peittoa vedettävä korville ja sitten uni pikkuhiljaa tuli.

Muistoni Lauri papasta (äidin isästä) ovatkin pidemmältä ajalta. Hän sai elää 102-vuotiaaksi. Lauri kertoi, että hän oli syntynyt 03. Se tuntui silloin tosi oudolta, vuosi 1903.  Hän sai elää kierroksen ympäri ja kokea uudelleen 03 vuoden. Lauri -pappa kuoli vuonna 2006.

Pappa oli sotaveteraani. Hän oli käynyt talvi- ja jatkosodan. Hän oli haavoittunut sodassa. Venäläisistä hänellä ei ollut koskaan hyvää sanottavaa. Olihan se toki ymmärrettävää.

Lauri asui lähellä meitä. Hän käveli päivittäin meille. Hän toi meille Kainuun Sanomat luettavaksi. Hän oli jo itse lukenut lehden ja mitäpä turhia joka talouteen lehtiä tilaamaan.

Lauri pappa oli ollut metsäsavotossa Savossa ja siitä juttua piisasikin. Hän oli noussut usein Pöljän bussipysäkiltä kyytiin. Pöljän pysäkki Savossa oli aina naurun aihe. Vielä tänä päivänä, kun ajamme lasten kansa Pöljän ohi meitä huvittaa. Olisihan se erikoista olla Pöljän koulussa. ?

Tämä kuva ei ole Pöljältä mutta sopinee tähän kohtaan. Tässä on Suomussalmen Hiljainen kansa. Ihana kesäkahvila 5 -tien varressa.

Sain juuri kuvan myös Pöljältä.

Pappa vietti meillä monta Joulua. Hän muisti sanoa, ”Olispa aina Joulu niin saisi yölläkin syödä”. Ja ruoka oli aina ”suun mukaista” eli hyvää. Pappa ajeli usein Valpulla Ouluun muiden lastensa luokse. Lapset, lapsenlapset sekä lapsenlapsenlapset olivat papalle rakkaita. Minulla on hyviä muistoja omista mummuista sekä yhdestä papasta. Kyllä sitä niin toivoisi kaikille hyviä muistoja rakkaista ihmisistä!

Mikä on sinun suhteesi isääsi? Oletteko olleet läheisiä? Onko isäsi vielä elossa? Vain onko sinulla muuten isänkaipuu?

On kevät ja isäni syntymäpäivä olisi viikon päästä 25.3. Minulla on isä sinua ikävä! Isä, miksi sinut otettiin pois niin varhain? Isä.

Isäni kuoli 2.4.2014 vain 64 -vuotiaana. Isäni oli ahkera mies. Häntä ahkerampaa ihmistä saa hakea. Isä oli herkkä, hän oli hyvin herkkä. Isä sairastui 2000 -luvun alussa munuaissyöpään ja hän sai olla eläkkeellä kymmenisen vuotta ennen kuolemaansa.

Isä sairastui syöpään, mutta syöpä otettiin pois. Se oli koteloitunut. Isälle annetiin lisäaikaa.

Ajattelin aina, että isäni ei varmaan koskaan jää eläkkeelle. Hän oli niin ahkera ja tunnollinen mies.

Syöpädiagnoosin jälkeen hän oli sitä mieltä, että nyt on päivätyöt tehty. Isä halusi aikaa itselleen ja hän sai eläkepaperit. Saimme ne hänelle yhdessä.

Mutta ei isä jäänyt laakereille lepäämään. Hän metsästi, kalasti, poimi marjoja. Hän osallistui aina talkootöihin, jos häntä pyydettiin. Hän rakensi mökkinsä lisäksi grillimökin ja aitan. Hän ahkeroi, ahkeroi ja nautti elämästä.

Isä ja tyttäreni herkuttelemassa.

Isäni oli sellainen nautiskelija. Hän keitti usein pienen kupin kahvia ja kahvin kanssa hän raaski syödä ehkä puolikkaan pullan. Digestivekeksejä hän rakasti. Digestivekeksien syöminen oli yksi meidän yhteinen juttumme.

Isäni eli Pappa lapsille tuli juttuun lasten kanssa. Hän oli sellainen leikkisä Pappa. Isä rakensi mökin ja hän halusi että mökki jää pojille. Hän rakensi aitan ja hän halusi että aitta jää minulle.

Olen aina ollut paljon mökillä. Olen ajanut kesäisin mökille äidin ja isän luokse. Sitten kun menin naimisiin ajelimme mieheni ja tyttärieni kanssa mökille Suomussalmelle.

Olemme isän ja äidin kanssa tehneet marjareissuja. Isä oli intohimoinen lakkojen kerääjä. Isäni viihtyi metsässä tuntikausia. Häntä ei saanut millään marjametsästä pois. Hän löysi aina parhaat marjapaikat juuri, kun piti lähteä. No, sittenhän sain itsekin sankoni täyteen. Pappa ennätti viedä myös tyttäreni vadelmia keräämään. Nuorena oli aloitettava marjojen poiminta.

Nyt minulla on ajatus sisustaa isäni tekemää aittaa. Isä oli hyvin säästäväinen mies. Hän säästi aina ja keksi keinoja, ettei uutta tarvitsisi ostaa, vaan vanhoja tavaroita käytettiin ja kierrätettiin.

Nyt minulla onkin puuhaa, jotta osaisin hyödyntää jo olemassaolevia tekstiilejä, edullisia ostoksia kirppareilta tai tori.fi. Haluaisin niin, että isäni olisi tässä mukana. Hän osaisi hyödyntää monia asioita ihan eri tavalla kuin minä.

Isää ei enään ole. Hän ei ole elävänä läsnä. Hänen henkensä on läsnä mökillä. Nyt on minun aikani luoda…

Mikä viikonpäivä on mielestäsi paras? Vai onko jokin päivä ehdoton suosikkisi ja toinen päivä tulee kyllä lähellä perässä?

Minä olen mieltynyt torstaihin. Mielestäni torstain alkuilta ja ilta on aika ”kutkuttava”. Lähestyvä viikonloppu on jo lähellä, koko viikonloppu on vielä edessä.

Miksi vielä torstai? Usein mietin jo siinä iltapäivästä leipoisinko tänään jotain, tai olisiko se leipominen vasta tyttöjen kanssa perjantaina. Katsottaisiinko jo torstaina joku hyvä leffa ja sitten perjantaina voisikin katsoa vielä toisen leffan.

Jos sinulla ei ole tällä hetkellä kukkivia kukkia, niin torstaina kannattaa hankkia vaikka leikkokukkia. Ihanat tulppaanit näin keväällä. Kukista on iloa pitkän viikonlopun ajan ja vielä seuraavaan viikkoon. Minulla itselläni on kaksi kukkivaa orkideaa, joten tähän meille ei paljon enempää sovikaan.

Ihanaa viikonlopun alkua! Julkaisen tässä torstaisin uuden kirjoituksen tänne blogiini. Huomenna on tulossa toinenkin blogiteksti tälle viikolle. Ihanaa, että olet kuulolla!

Tämä kuva on mummolasta.

Oletko sinä alkanut sisustaa kotia tänä keväänä? Onko jokin kohta kodissa tai mökillä pienen uudistuksen tarpeessa? Vai odotatko, että pääset laittamaan puutarhaasi?

Meillä ei ole tänä vuonna sisustuspuuhia, eikä isompaa oman pihan laittamistakaan. Emme siis omista tätä asuntoa, joten ei ole tarve sitä juuri ehostaa.

Niin, hoksasin viime viikonloppuna, että nyt onkin sitten oiva tilaisuus mennä mökille laittamaan aittani sisustusta. Isäni rakensi minulle aitan ennen kuolemaansa. Hän halusi että pojille jää mökki ja Helille aitta.

Minulla on tarkoitus pitää vähän kesälomaa toukokuulla. Toivon, että korona-aikana on mahdollisuus lähteä kotoa kauemmas. Uskoisin, että kesän kynnyksellä elämme jo vähän parempaa aikaa.

Tässä aittani. Ajattelin uusia kaikki aitan tekstiilit. Ehkä voisin ostaa vaikka Tori.fi jotain kauniita astioita aittaani. Näytän sinulle kuvat ennen ja jälkeen pienen sisustusprojektin, kunhan pääsen ensin aittaa kuvaamaan.  Välimatkaa aittaani 700 km. Voi pahus!

Aitta on aika tilava ja sisällä on sähköt. Tällähetkellä lämmitys tuodaan irtopatterilla. Aitassa nukumme ja päämökissä teemme kaiken ruoan.

Minkälaisia ovat sinun kevään sisustushaaveesi?

Koetko, että sinun juuresi ovat yhdessä paikassa? Vai onko sinulla välillä tunne, että yhdet juuret ovat täällä ja toiset toisella puolella maailmaa?

Minun juureni ovat Kainuun korvessa, mutta toiset tuntuu olevan lähes toisella puolella maailmaa. Koen itse, että toiset juureni ovat espanjalaiset tai ehkä vielä enemmän kanarialaiset.

Olen asunut tasan 20 vuotta sitten Kanarialla kaksi talvikautta. Sitä ennen kuuntelin espanjalaista musiikkia ja se musiikki sai aina ”kylmät väreet” aikaan. Kerran kosmetologini sanoikin, latinomusiikin soidessa,”Miten sinä koet niin vahvasti tämän latinomusiikin? ” Hän vielä jatkoi ”Sinähän olet musiikin soidessa ihan kananlihalla.” Aika merkillistä, mikä saa näin voimakkaan reaktion aikaan?

Kotini 20 vuotta sitten. Tuleva vuokraisäntäni sanoi asuntoa tarjotessa, “Asunnosta on sitten merinäkymät.” No, oli sieltä merinäkymät, kun kurotti kroppansa niin, että oli puoleksi ulkona ikkunasta roikkuen. ?

En taida olla ainoa, joka kokee,että on kotonaan useammassa paikassa. Asun itse Etelä-Suomessa, mutta kun menen sinne Korpi-Kainuuseen niin tulen kotiin. Kun astun lentokentällä maan kamaralle Gran Canarialla niin koen tulleeni kotiin.

Tämä on aivan ihanaa. Aivan eri maailmat, mutta silti aina oma koti. Minne sinä kaipaat? Milloinhan pääsen sinne toiseen kotiini Gran Canarialle seuraavan kerran, ystävä kallis?

Ensimmäinen päivä kotona lomaviikon jälkeen. Helpotus valtaa sydämen. Äitini on soittanut tänään 2 kertaa ja hänellä tuntuu olevan niin hyvä olla. Hän on pirteä ja täynnä suunnitelmia. Ajatelkaa! Elämä tuntuu jatkuvan. Hän oli siis koronan ”masennuskuopassa”.  Se, että kävimme siellä veljeni ja tyttärieni kanssa, pelasti kyllä hänet.

Mikä tekee sinut iloiseksi tänään? Saatko voimaa tästä alkavasta keväästä ja valosta? Toivon, että saat voimaa jostakin, mikä on sinulle tärkeää. Tämä on kovaa aikaa. Siksi toivon, että sinulla on hyvä olla! Toivon, että saat jostakin edes pieniä hyvän olon hetkiä!

Meillä aurinko paistaa enenevässä määrin olohuoneesta sisään. Kyllä minun täytyy myöntää, että tämä valoisuus saa minut tuntemaan, etten ole kotona ollenkaan. Minulla on tunne kuin olisin lomakohteessa Espanjassa. Aika jännittävää!

P.S. Tämä kuva on parin vuoden takaa. Toivon, että pääsen äitini luokse toukokuulla ja voimme ”hipsutella” kahdestaan rantaa kohden, vailla huolen häivää. P.S.S. Ja toivottavasti voimme liikkua vapaasti ilman sääskiä.

Olemme saaneet tehdä lasten kanssa talvilomareissun omalla autolla, huomioiden koronarajoitukset ja etäisyydet.

Ajelimme talvilomalle Suomussalmelle Mäntyharju välipysäkkinä. Palatessa yövyimme pari yötä lasten isovanhempien mökillä.  Palatessa maantie oli pohjoisessa aivan jäinen ja jo Iisalmessa sitten sula.

Olemme saaneet vaihtaa maisemaa aika talvisissa maisemissa. Lomaan on kuulunut ulkoilua, hiihtämistä ja tytöillä myös luistelua. Pääsimme myös kylpylä Kiannon Kuohuihin. Siellä oli kyllä tosi vähän ihmisiä ja tosi väljää. Suosittelen tätä paikkaa, kunhan taas jälleen uusien rajoitusten jälkeen on sallittua mennä. Ihana paikka!

Tytöt potkukelkkailivat järven jäällä. Nyt tuntuu ihan siltä, että tässä tämä talviharrastaminen sitten oli. Ihan oikeasti, Uudellamaalla on tullut jo lämmintä. Tuleeko meille varhainen kevät? Vai alkaako tässä nyt säässä ”jojoilu”. Loma on pidetty ja seuraava loma vasta kuukausien päässä. Sitten kyllä jo vihertää! Aivan ihanaa!