terveyshyvaolo.com

Olen haltioitunut tästä lisääntyvästä valon määrästä. Silti minä kyllä kaipaan kesäisiin maisemiin.  Kaipaan näihin maisemiin…. Kaipaatko sinä jotain?

Las Palmas, Jouluna 2018

Aloitin viikko sitten saksan opiskelut pienryhmässä. Ensimmäisenä iltana oli kevyesti 2,5 tuntia saksan opiskelua. Minulla on hyvä mieli. Tiedätkö miksi iloitsen? Mieleni sopukoista löytyi saksan kielen taitoa. En ole opiskellut, saatikka puhunut saksaa kymmeniin vuosiin. Rohkaistuin hakemaan saksan kurssille ja ajattelin, että taito minkä olen joskus saavuttanut, olisi nyt aika valjastaa eloon.

Olen opiskellut edesmenneen yläasteen rehtorimme Esko Pihlavan opissa saksaa. Opiskeluhetkeni eivät olleet alkuunkaan mieluisia. Opettajarehtorimme oli hyvin vaativa ja hän oli tarkka mies. Hän piti kirjaa, että kaikki läksyt olivat huolellisesti tehty. Jos en osannut vastata tunnilla, hän jätti seisomaan siihen asti kunnes joku vastasi oikein. Kuulostaako nykyajan opetusmetodilta?

Arguineguin, Gran Canaria vuosi 2018

No, nyt olen hyvin tyytyväinen ja innoissani. Silloin ei huvittanut yhtään, koska opettajamme oli hyvin ankara. Jouduin tekemään paljon töitä saksan opiskelujen eteen.

Jonkilaisesta saksankielen osaamisestani johtuen, lähdin opintomatkalle saksalaisten nuorten kanssa 2000-luvun alussa. Lähdin luokkakaverini Hannan kanssa saksalaisen ryhmän kanssa matkalle, jonka aiheena oli Unkari matkalla Eu n.

Reissu vei meidät ensin lentokoneella Müncheniin, josta kuljimme saksalaisten opiskelijoiden kanssa junalla Itävallan kautta Unkariin. Pääsasiallinen kieli matkallamme oli saksa.

Voi että on ihana, kun voi palata muistoihin joita elämän varrella on syntynyt. Tässä hetkessä muistoja on kiva peilata ja samalla miettiä tulevaa. Minusta tuntuu, että tässä vaan syntyy uutta.

Tammikuu on minulle hyvin merkityksellinen, koska saan viettää syntymäpäivääni. On kiva kuunnella, kun äitini puhuu, kuinka kylmää oli silloin kun minä synnyin. Pidän pohjoisen talvista; lumesta ja pakkasesta. Toisaalta nautin äärimmäisen paljon auringosta ja lämmöstä. Tasapaino löytyy sopivasta talven ja kesän vuorottelusta. Nyt saan juhlia syntymäpäivääni rakkaitteni kanssa. Ihania tammikuun viimeisiä päiviä sinulle! Ajattele, pian olemme jo helmikuulla!

-Heli

Onko sinulla perinteitä leipomisen suhteen? Haluatko leipoa jonain tiettynä päivänä, koska lapsuudessakin tehtiin niin? Minun äitini leipoi aina lauantaina. Työviikon jälkeinen lauantai oli leipomisen päivä.  Meillä tuoksui usein korvapuustit.

Itse pidän siitä, että on ihanaa, jos ennättää leipoa joko jo torstaina tai sitten perjantaina. On ihana, kun kotona tuoksuu hyvälle. Tuore kakun tuoksu tai kanelinen pulla.

Gluteeniton, vegaaninen toscakakku, minun lempparini nykyään.

Pohja

2 dl kaurajauhoa

1,5 dl mantelijauhoa

1,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl Himalaja ruususuolaa

reilu 1 dl kaurajuomaa

1dl sulatettua neitsytkookosöljyä

½ dl Foodin kookossokeria

Kuorrutte

1dl maustamatonta kaurakermaa

½ dl Foodin kookossokeria

n 80 g mantelilastuja

ripaus ruususuolaa

Sekoita puuhaarukalla kulhossa kaurajauho, mantelijauho, leivinjauhe, suola, kookossokeri, neitsytkookosöljy ja kaurajuoma. Voitele vuoka pienellä määrällä kookosöljyä. Lisää taikina vuokaan ja esipaista uunissa 200 °C n.15 minuuttia.

Valmista kattilassa kuorrute. Lisää mantelilastujen joukkoon kookossokeri, kaurakerma ja ripaus suolaa.

Keitä hissukseen kattilassa niin että kuorrute vähän ruskistuu, noin 4-5 minuuttia.

Ota esipaistettu kakkupohja uunista lisää kuorrute ja paista vielä 10-15 minuuttia niin että toscakakku saa vähän väriä.

Tarjoa toscakakkua kahvin/ teen kanssa. P.s. kakun kanssa voi tarjota kermavaahtoa tai ihan vaniljajäätelöä, jos ne kuuluvat ruokavalioosi.

Tämä toscakakku on melkein parasta kun sen tekee jo edellisenä päivänä jääkaappiin.

Olen itse löytänyt kaurajauhot leipomiseen. Kaurajauhoja on helppo käyttää kaikenlaiseen leipomiseen. Ne käyvät sekä makeaan ja suolaiseen leivontaan.

Olen kehitellyt gluteenittomia reseptejä. Nyt sain myös Mylläriltä tuotelahjan ja miten helppoa onkaan pyöräyttää sämpylät Myllärin Kaura sämpyläjauhoista. Resepti pussissa.

Myllärin, “tuotteet saatu”

Cafe Java, Lasipalatsi

Yksi ihana tarina liittyy tähän Cafe Javaan. Olimme mieheni kanssa ensimmäisllä treffeillä Cafe Javassa, Helsingissä. Tuntuu, että muistan sen hetken kuin eilisen. Hyvä kohtaaminen. Minulla päälläni punainen t-paita ja piukeat farkut.

Meillä on nyt se elämänvaihe, että kuljemme paljon myös kahdestaan. Onhan tämä aika huippua. Lapsemme ovat kasvaneet teineiksi ja he haluavat omaa aikaa. Kuinka nopeasti vuodet ovat vierähtäneet. Voi että.

Kadut ovat jo välillä sulia lumesta ja jäästä. Silloin on ihana kävellä Helsingin katuja; katsella ja ihmetellä.

Aurinkoa sinun päivääsi! Ihanaa kakun ja pullan tuoksua viikonloppuusi!

-Heli

Lunta levittyy kaikkialle ja aurinko kimaltelee hankea vasten. Olemme edenneet vuoden ensimmäisistä päivistä jo harppauksia eteenpäin. Valo levittäytyy jo ihanasti asuntoomme etelä-länsi ikkunoista. Kuljemme kesää, valoa kohden.

Voi, mitähän kaikkea tämä kevät tuo tullessaan. Ennen Joulua minulla oli aivan selkeä kuva mitä toivon tältä keväältä. Nyt toiveet ovat muuttuneet huomattavasti. Oikeastaan yksi ovi on sulkeutunut ja toinen heti perään avautunut. Koen, monenlaista voi tapahtua. Asiat voivat muuttua ihan hetkessä.

Mietin aiemmin, miten saan pitkän joululoman kulumaan kotosalla. Opiskeluja ei ole ollut kolmeen viikkoon. Milloin viimeksi minulla on ollut Jouluna lomaa? Saatikka, että lomaa olisi ollut viikkoja…

Loma tuli kuitenkin tosi tarpeeseen. Annoin aikaa itselleni ja annoin itselleni luvan levätä. Emme lähteneet mihinkään kauemmas reissuun. Eikä se kotona oleminen sitten pahaa tehnytkään, päinvastoin. Joskus on ihan tervettä, että ei ole laadittuja suunnitelmia. Silloin voi vaan mennä perheen ja oman fiiliksen mukaan, päivä kerrallaan.

Nyt on tullut ulkoiltua ja ihmeteltyä kaunista talvea. Tuli myös käytyä kerran luistelemassa ja hiihtämässä. Tyttären pääsivät myös laskettelemaan täällä eteläisessä Suomessa.

Opinnot ovat jo alkaneet. Aika aktiivisesti ne lähtivät käyntiin viikolla kaksi. Huh, mitähän kaikkea tämä kevät tuo tullessaan. Olen jotenkin niin innoissani. Ihana valo ja ihana kevät!

Hyvää Nuutinpäivää! Meillä otetaan tänään viimeiset joulukoristeet pois. On ollut ihanaa nauttia vielä jouluvaloista. Ulkona alkaa olla kyllä aika keväistä.

Hyvää viikkoa sinulle!

-Heli

Vuosi on vaihtunut. Mahtava auringonpaiste helli Suomea vuoden ensimmäisenä päivänä. Oli niin kaunista ja valoisaa! Tuntui kuin olisimme hypänneet suoraan kevääseen.

Heräillessäni näihin vuoden ensimmäisiin päiviin ajatukseni aktivoituvat nopeasti. Minulla on niin paljon odotuksia tältä keväältä, tuntuu että ihan ”pakahdun”. Onko mahdollista saada kaikki aikaan mitä olen suunnitellut?

Kaipuu, näihin maisemiin….

Joulun jälkeen minulla iski syvä kaipuu pohjoiseen. Mietimme tyttärieni kanssa lähtisimmekö mummolaan. Mietin niitä kilometrejä, joita tulee jos lähdemme ajamaan. Mietin sitä pimeyttä, joka iskee vastaan ajaessa, jo puolivälissä matkaa.

En, en jaksa lähteä autolla. No entä sitten junamatka? Junalla Kajaanin ja siitä bussilla. Kuinka täynnä se juna sitten olisi? Liian täyttä korona huomioon ottaen. Huomasin että junan yläkerrasta saisi jonkin oman loosin lisähintaan, mutta se on vaan Kuopioon asti. Kuopissa olisi junan vaihto…

Seuraavaksi seuraan uutisista koronatilannetta. Sitten kysyn äidiltäni, tulisimmeko tässä vielä pohjoiseen. Äidin mielestä nyt pitäisi harkita kannattaako lähteä. Lähes masennun… Korona ja korona. Voi mikä vitsaus…

Seurasaari, Helsinki

Lunta satelee oikein kunnolla. Mieleni vähän piristyy. Teemme kävelylenkkejä ulkona. Ehkä Uudellemaalle jääminen ei olekaan niin kamalaa. Meillä on varastossa kahdet kaunoluistimet. Luistimia vois kyllä nyt hyödyntää. Talvi etelässä näyttää kauneuttaan ja mieleni alkaa olla rauhoittunut.

Opiskeluasiat alkavat myös pyöriä mielessäni. Aikamoinen kevät on tulossa. Nyt jos koskaan hyvä aikatauluttaminen olisi paikallaan. Olenko sellainen ihminen, joka osaa aikatauluttaa hyvin erilaisia asioita viikkoihin?

Tarkemmin ajateltuna, olen ollut useamman kerran provisiopalkkaisessa työssä. Minun oli aikataulutettava viikko ja sitten laajemmin koko kuukausi, että sain itselleni palkkaa. Hyvä niin, onhan minulla kokemusta siitä, että mietin valmiiksi päiväni ja viikkoni. Toki olen myöskin tehnyt töitä, jossa olen saanut työvuorot valmiiksi ja palkka on ollut vakio.

Olen tilanteessa että opiskelut, extraopiskelut (joita olen valinnut), harjoittelu, sekä oman hyvinvointikonseptin luominen olisi tarkoitus toteuttaa. Nyt taitaa olla niin, että yritän mahduttaa tälle keväälle paljon asioita. Aikataulutus vuodelle 2022 on äärettömän tärkeää. Nyt on hyvä ottaa asia kerrallaan. Löysään myös kevään tavoitteitani.. Taidan katsoa missä kunnossa sukseni ovat ja mahdutan lähipäiviini muutaman hiihtolenkin. Lähipäivien tavoitteeni.

Vuosi 2021 alkaa olla lopuillaan. Miten tämä vuosi on muuttanut elämääsi? Vai onko se muuttanut?

Minulla tämä vuosi alkoi miettimisestä. Miten, miten ihmeessä tässä korona-ajassa pääsemme eteenpäin?  Yksinäisyyden tuomat haasteet ”löivät” lähipiiriini. Tuntui siltä, että seinä oli vastassa.

Aitalla

Selvisimme alkuvuodesta ja kevätaurinko alkoi paistaa. Aurinko paistoi kirkkaammin kuin aikoihin. Elämä tuntui palaavan. Sain viettää äitini kanssa aikaa pohjoisessa toukokuulla. Yhteinen aikamme oli hyvää ja luovaa.

Tammisaari

Kesä saapui helteineen. Aurinko oli kirkas ja lämmitti. Saimme pitkän hellejakson, jonka aikana saimme pitää kesälomaa.

Heinäkuussa pakenimme mieheni kanssa useina päivänä merenrantaan. Meren hentoon tuuleen ja syleilyyn. Oli ihanaa!

Saimme järjestettyä tyttäreni rippijuhlan heinäkuun lopulla. Kuin ihmeen kaupalla, hetkeksi ilma myös viileni. Olin kiitollinen! Lähes samaan aikaan sain myös tietää, että olin saanut opiskelupaikan. Minulla avautui ovi matkailun -ja hyvinvoinnin opiskeluihin. Siitä seurasi tiukka palaveri perheessämme. Palaveri johti siihen (tai muutaman päivän mietintä), että päätin lähteä opiskelemaan. Yksi edellytys oli vielä, että sain opintovapaan työstäni.

Tästä alkoi uusi, hyvä matka opiskeluihini.  Nyt ollaan tilanteessa, olisi hyvä miettiä kuinka suoritan lyhyen harjoittelujakson keväällä. Mitä itse haluan?

Vuosi vaihtuu. Oletko sinä ennättänyt miettiä mitä tämä vuosi on ollut? Oletko ajatellut mitä haluaisit ensi vuodelta? Suosittelen vähän kirjaaman ylös mitkä ovat sinun haaveesi vuodelle 2022.

Voisiko jotain uutta toteuttaa ensi vuonna? Hyviä asioita tapahtuu varmasti! Luotetaan siihen, että asiat järjestyvät. Ei meille kenelläkään ole aina helppoa. Elämme tätä elämää geeneistämme, menneisyydestämme ja tästä nykyisyydestä käsin.

Kiitosmieli. Onnea Sinulle Uuteen Vuoteen 2022!

-Heli

”Mikä on parasta?” kysyin lapsiltani, kun he olivat pieniä. Toinen lapsista sanoi lähes aina ”äiti, isi, sisko ja vielä mä”.

Onko sinulle parasta, että sinulla on hyvä ystävä, omat lapset, puoliso, ihana sisko tai ihana veli? Kuuntelin tänään lapsiani, kun he viettivät yhdessä aika täällä kotona. Meille nyt ”napsahti” yhden perheenjäsenen kohdalla karanteeni, kun hän oli samassa paikassa koronaan sairastuneen kanssa.

Lapseni on ollut sinnikäs ja jaksanut noudattaa karateenieristystä. Hänella alkaa pikkuhiljaa kyllä olla tylsää, kun saa olla vaan kotona ja piipahtaa tuossa ulkoilemassa. Hän on silti ollut tosi reipas.

Tässä koronamaailmassa vietämme paljon enemmän aikaa oman perheen ja sisarusten kanssa. Korona-aika on muuttanut tilanteita. Välillä tulee näitä täyssulkuja, kun ei pääse kouluun, ei pääse harrastamaan, ei saa mennä mihinkään missä on muita ihmisiä kuin oman perheen jäseniä.

Joulu lähestyy ja olemme jälleen jotenkin niin samankaltaisessa tilanteessa kuin vuosi sitten. Perheen keskeisiä kohtaamisia rajoitetaan ja toivotaan, että ihmiset käyttäisivät vähintään maskia, jos ollaan Jouluna isommalla porukalla. Pian varmaan annetaan ohjeistuksia, että ei oltaisi yhdessä koolla…. Yritetään jaksaa!

Minulla oli lapsena useita hyviä ystäviä. Nämä ihanat ystäväni ovat edelleen elämässäni. Aina kun tapaamme niin jatkamme siitä mihin viimeksi jäimme.

Minulla on myös kaksi veljeä. Veljeni ovat minulla tosi tärkeitä. Oikeastaan ei ole juuri mitään mitä en voisi veljieni kanssa jakaa. Jos elämässä tulee tilanne, että jotain asiaa pitäisi kipeästi jakaa jonkun toisen kanssa voisin aivanhyvin kuvitella, että soittaisin jommallekummalle veljelleni.

Gallen- Kallela museo, Espoo

Tarvaspää Cafe

Hyvää Joulua, sinä ystäväni, veljeni, tuttavani! Sinä joka olet siellä jossain lukemassa tätä blogiani. Kiitos!

Minulle on tosi tärkeää, että juuri sinä luet näitä kirjoituksiani. Hyvää Joulua!

-Heli

Annatko aikaa itsellesi? Onko sinulla mahdollisuus lähteä muutamaksii tunniksi ihan itsekseen kaupungille,  uimahallille, kauneushoitoon tai ihan vaikka istumaan kahvilaan? Ilman omaa aika pärjää, mutta useammat meistä tarvitsevat hetkiä itsekseen.

Olen itse nyt sellaisessa elämänvaiheessa, että olen itsekseni jo vähän pidempiä aikoja. Opiskelujeni vuoksi joudun vetäytymään omaan olooni.  Opiskeluni vievät minut toiseen kaupunkiin, silloin kun minulla on opiskelujeni lähipäivät.

Yksiolo nostaa pintaan uusia ideoita, luovuutta. Kun on aikaa miettiä ja pohdiskella niin uskon, että siitä syntyy väistämättä jotain uutta. Syntyy ideoita johonkin hyvään, uuteen.

Tämä on aivan lempparini viimevuoden 2020 seurakunnan joulukalenterista.

Mitä on lempeys itseä kohtaan? Itselleni se on sitä, että otan oikeasti uuden vuoden tavoitteeksi opiskella rentoutumista. Opiskelen rentoutustekniikkaa itseäni varten, jotta sitten voin jakaa ideoitani myös muille.

Olen päättänyt sukeltaa ensi vuonna ihan uusiin harjoituksiin. Lähden oppimaan sitä, kuinka rentouttaa oma keho. Lupaan kertoa lisää, kun on konkreettista kerrottavaa.

Nyt on aika aloitella jouluvalmistelut. Olen saanut opiskeluni tältä syksyltä tehtyä. Voisin sanoa, että olen saanut opiskeluni kiitettävästi valmiiksi. Nyt on ihana aika siirtyä minun lempipuuhaani eli leipomaan. Ai että. Oletko sinä jo kokeillut jotain uutta reseptiä Jouluksi tai tehnyt jotain, joka on jo hyväksi koettu?

Valmistauduthan Jouluun niinkuin sinulle itsellesi sopii. Jos sinun tapasi on ostaa kaikki valmiina, niin se on ihana juttu. Silloin sinulla on aikaa keskittyä ihan muihin asioihin kuin keittiössä hääräämiseen.

Valo voittaa pian pimeyden! Lähestymme talvipäivän seisausta 21.12. Päivien valoisat hetket alkavat pikkuhiljaa lisääntymään

Hyvää Joulua, ystävä kallis!

-Heli