terveyshyvaolo.com

Miten syksy on alkanut? Mikä pitää sinut vireessä, kun sataa ja ulos ei tee mieli mennä?

On ollut vähän hankalia päiviä, kun on ollut niin sateista. Oikeasti, jos teen sisällä etätöitä ja sitten on vielä saatava vire kotijumppaan tai rentoutusharjoitukseen, niin kyllä se vaatii. On siinä tekeminen, että vetää jumppatrikoot jalkaan. Sama huoneilma jo koko päivän.

Tyttärelläni oli tänään ensimmäinen tunti kotitaloutta. Hän kertoi innoissaan, miten astioita kannattaa pestä. Sain seuraavaa oppia. Olisi hyvä, jos allas on ihan putipuhdas, niin silloin tiskiveden voi laittaa altaaseen. Jos kotona on ollut juhlat niin yksi pesuvesi altaassa ei riitä. Kyllä astianpesuvesi on välillä vaihdettava. Ekologisesti ei ole järkevää pestä astioita juoksevan veden alla. ”Niin äiti muuten, milloin astianpesukoneen sihti on puhdistettu? Se pitäisi tehdä lähes viikoittain” Ups. Ei meillä taida toteutua.

Arjen hetkistä. Olisi kyllä ihana, jos tulisi kirjattua lapsen arjen kuulumiset ja ”lohkaisut” ylös. Miten monta ihanaa totuutta lapsen suusta kuuleekaan.  Pysähdytkö taas arjen keskellä ja kuuntele.  Kuuntele oman lapsesi tai lähellä olevan tärkeä pienen / nuoren ”lohkaisuja”.

Kaunista torstaipäivää! Sateen jälkeen paistaa. Toivon sinulle oikein kuulasta syyskuun alkupuolta!

Olen ollut aika ihmeissäni. Olen ollut haltioissani ja samalla ihan pökerryksissä pari päivää. On tapahtunut jotain sellaista, mitä en osannut odottaa. Tai onhan minun oikeastaan pitänyt osata odottaa, mutta en ole uskonut sen tapahtuvan. Kirjoitin jo aiemmin, että hyviä asioista tapahtuu, elämä yllättää. Nyt elämä kyllä päätti yllättää tosiaan. Olen päässyt opiskelemaan. Minulle avautui ovi ihan uusiin asioihin. Uudet tuulet puhaltavat…

Olen siinä vaiheessa, että minun täytyy vielä sisäistää asioita, jotta voin laajemmin kertoa seruraavasta siirrostani. Mutta totisesti hyviä asioita tapahtuu. Kiitos elämä!

Kirjoitin aiemmin blogiini Mitä on onni? Blogikirjoituksessani pohdiskelin, kun tapahtuu jotain hyvää se johtaa helposti siihen, että tapahtuu jotain muutakin hyvää ja ihana onnistumisen ketju seuraa toista. Kirjoitin myös hetki sitten blogiini Hyviä asioista tapahtuu. Siinä kirjoituksessani mietin, että kuinka ihmisissä löytyy hyvyyttä ja toisen auttamisen halua. Kiitosmielillä kirjoitin.

Hangon kesä 2021

Kirjoittaessani viikko sitten elämän yllätyksellisyydestä en voinut uskoa, että olen kahden viikon sisällä aloittamassa opiskeluja toisella paikkakunnalla. Mitä? Olen siis aloittamassa opiskelemista ja vielä toisella paikkakunnalla. Haluan jakaa sinulle rakas lukijani vähän myöhemmin sen, mille tielle olen lähtenyt. Kerron, kun olen valmis. Huh, onpa tässä ollut mielenkiintoisia päiviä. Ihanaa elokuun viikkoa sinulle! Elämä yllättää.

Entä jos olet saanut enemmän kuin edes huomaatkaan? Voiko niin käydä?

Vietimme vuosi sitten tyttäremme synttäreitä muutaman ystävämme kanssa entisessä kodissamme. Kerroin ystävälleni, että olen löytänyt mielenkiintoisia muistoja, kirjoituksia vuosien takaa. Siinä laatikossa oli mukana omia ajatuksiani, pohdintoja ja kirjeitä. Mietin ääneen kannattaako niitä edes säilyttää, kun ei uudessa kodissa ole edes tilaa….

Oletko sinä miettinyt vanhojen muistojen, esineiden, omien päiväkirjojen hävittämistä? Oletko jopa hävittänyt?

Kirjoittamisen tultua minulle rakkaaksi viikottaisiksi pohdinnoiksi mietin, ei ikinä. Miten minua minua olisi harmittanut, jos olisin laittanut roskiin nuo omat muistoni, mitä olen paperille raapustanut.

Kopparnäs, Inkoo 2021

Yksi ajatus, pohdinta voi muuttaa elämämme suunnan. Miten vähän loppujen lopuksi tarvitseekaan, että löydämme itsestämme jotain uutta, joka on kytenyt pinnan alla.

Ystävä, anna luovuutesi kukkia. Vaikka et työssäsi saa luovuutta käyttää niin valjasta se mikä sinulla on pinnan alla. Suosittelen lämpimästi etsimään omaa polkua, joka on vastapainoa arjen askareille, töille. Voisiko se olla jokin uusi harrastus? Voisitko opiskella taidetta, kirjoittamista, musiikkia, uutta kieltä. Tai voisitko lähteä harrastamaan sitä mikä on joskus vain ajanpuutteen vuoksi jäänyt. Tiedän, ei se aina niin helppoa ole, mutta anna elämän yllättää ja lähde!

Mietin viime kirjoituksessani, mistähän saisin pakkaseen lisää marjoja? Minua harmitti kun näytti, että  mustikat jäävät saamatta. Arvaa mitä, sain marjapoiminta-apua ystäviltä ja kun tiedossamme oli paikka niin he auttoivat minua keräämään ison ämpärillisen mustikoita. Minulla on ilomieli.

Ostin myös niitä “C-vitamiinipommeja”, mustaviinimarjoja 5 kiloa pakkaseen.  Mansikoita on jo pakkasessa. Näillä pitäisi pärjätä talven yli. Kuinkas sinulla siellä? Mitä marjoja laitat pakkaseen? Toivottavasti olet jo saanut vitamiineja talteen. Olen tosi iloinen jokaisesta, joka on löytänyt jotain marjoja. Veljeni oli ostanut laatikollisen mustikkaa ja sekin on ilon aihe.

Jotenkin ilmassa on sellaista loppukesän tuntua. Kuopuksemme kyselee, että milloin koulutarvikkeita ostetaan. Joku uusi paita pitäisi kuulemma saada. Koulupöydän tuoli on kuulemma epäergonominen.  Hän kyseli että eikö meillä ole muita tuoleja…. Hän on niin ihana, tarkka lapsi.

Tässä me nyt sitten ollaan päästy elokuun puolelle. Mieheni ja minä olemme aloittaneet työt. Lapset ovat vielä lomalla ja pari yötä isovanhempiensa luona mökillä. Jotenkin on sellainen odottava mieli. Mitähän tämä syksy tuo tullessaan…

Kesää on vielä jäljellä, lämpimiä elokuun iltoja. Nauti jokaisesta hetkestä töissä tai lomalla!

Ihana ja helppo smoothie

1 annos

1 banaani

reilu 1 dl mustikoita, viinimarjoja tai jotain sinusta ihania marjoja

1 dl kaurajuomaa Barista tai ihan tavallista maitoa jos sitä käytät

1 rkl hetken lioitettuja (kaurajuomassa) chia siemeniä

Surauta tehosekoittimessa. Koristele esim, mantelirouheella, cashewpähköillä ja marjoilla.

Hyvää huomenta!

Hei ystävä kallis, miten sinun heinäkuusi? Oletko saanut levätä? Oletko saanut kävellä rannalla kuumassa hiekassa ja uida? Ihana, jos kesäsi on ollut miellyttävä!

Meidän asuntomme oli sietämättömän kuuma heinäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Lähdimme aina iltapäivisin liikenteeseen. Ajoimme joko meren tai järven rantaan syömään ja uimaan. Katselimme jonkun kivan kohteen Hanko, Tammisaari, Inkoo.

Hanko

Hanko

Hanko

Olemme katselleet auringon laskuja ja pulahtaneet uimaan. Uiminen on ollut nautinnollinen pulahdus ei niinkään virkistävää. Vesi on ollut niin suloisen lämmintä.

Tammisaari

Tammisaari

Tammisaari

Sitten tuli tämä heinäkuun viileä viikko. Mikä helpotus. Viileydessä pystyimme jo leipomaan yhdessä tyttäremme juhlia varten.

Mikä ihanuus on järjestää juhlia. Saimme tässä leipoa ja ahertaa juhlien parissa. Meillä lapset rakastavat juhlien valmistamista. Ovatkohan he oppineet minulta tavan itse suunnitella ja sitten perheen voimin toteuttaa juhlia. Onhan se kaikille viehättävää nähdä, että me kaikki nautimme juhlajärjestelyistä. On niin ihana, kun kaikki on valmista ja vieraat saapuvat.

Minulla on vielä lomaa. Teemme perheen kanssa muutaman retken lähiympäristöön. Olen saanut jo mansikkaa pakkaseen. Oletko sinä löytänyt jonkun paikan mistä keräät mustikoita, vadelmia tai muita marjoja?

Olen ollut kova keräämään isoja hyviä mustikoita. Tänävuonna mustikoita on vaikea löytää, koska on ollut niin kuivaa. Olisiko hyvä vaihtoehto korvata mustikat mustaherukoilla? Mustaherukoissa on ainakin kovasti C -vitamiinia. Nautitaan kaikesta tuoreesta ja hyvistä suomalaisista marjoista; mansikat, mustaherukat sekä uudet tämän kesän kasvikset. Minulla on resepteissä ihana punajuurilisuke. Punajuuri on tosi hyvää.

Hanko

Ihania heinäkuun viimeisiä päiviä! Toivottavasti olet saanut kokea jotain pientä juhlaa ja juhlan tuntua tänä kesänä. Olet sen ansainnut.

Onko sinulla unelmia? Onko sinulla tapana jäädä unelmoimaan?

Olen hyvin realistinen ihminen. Nyt mietin, pitääkö jalat olla maassa vai saako sitä unelmoida? Kannattaako sitä unelmoida?

Olen aiemmin kertonut, että aion mennä sitä kohti mikä tuntuu hyvältä. Aion nyt kurotella mihin astin yletyn unelmieni kanssa. Olen ajatellut olla elämässäni rohkea.

Yksi unelmani olisi saada ihana iso asunto. Asunto, jossa kaikilla on tilaa elää ja harrastaa. Sellainen asunto/talo, jossa jokaisella perheessä olisi hyvin tilaa luoda omia asioita.

Minulla on haave, että kehittyisin kirjoittamisessa. Minulle kirjoittaminen on tällähetkellä intohimo.  Kirjoitan unelmistani hiukan arasti pala, palalta. Kirjoittaminen tuntuu hyvältä.

Miksi kirjoitan tätä blogia? Sairastuin borrelioosiin syksyllä 2019. En saanut mistään apua kipuihini lähes vuoteen. En saanut borreliatestiä enkä diagnoosia yhdeksään kuukauteen. Siitä alkoi minun uusi tieni. Aloitin tämä blogin terveyshyvaolo.com marraskuussa 2020. Aloin päivittämään instagramia helinhyvaolo marraskuussa 2020.

Olen aina ollut kiinnostunut monesta asiasta sekä työelämässä että vapaa-ajalla. Minun CV, työhistoria kertoo myös sen. Kai siitä syystä en ole osannut opiskella vain yhtä asiaa, vaan olen mennyt sen mukaan mikä tuntuu hyvältä ja mielekkäältä.

Olen nyt borrelioosista paranemisen tiellä ruokavalion, vitamiini- ja yrttihoitojen ansiosta. Olen myös loppusuoralla 4 kuukauden antibioottihoidossa, jonka aloitin tähän borrelioosista paranemiseen. Uskon, että antibiootista on ollut jokin apu ja toivon että kun kuuri loppuu vaivani eivät palaisi.

Ravitsemuksen kannalta olen kokenut, että elämäni jatkuu ilman gluteenia, maitotuotteita ja lähes ilman (valkoista) sokeria. Kehoni on rauhoittunut tällä ruokavaliolla. Olen kehitellyt helppoja ja nopeita reseptejä joita voit katsoa ylhäällä resepteistä. Aika ihanaa luoda uusia elämyksiä.

Katson ikkunasta kirkasta kuuta. Elämääni on jo nyt tullut uusi suunta ja odotan innolla mihin tämä johtaa. “Laukussani” on vielä paljon annettavaa. Koen että tämä on jo unelmaani…

Mikä sinua ilahduttaa lasten ja nuorten kesänvietossa? Oletko pysähtynyt hetkeksi ja jäänyt onnellisena kuuntelemaan?

Meillä parhaat riemun kiljahdukset ja riemun hetket tulevat uidessa. Lapsemme ovat aina rakastaneet uimista. Muistan kesän, kun toinen tytär piti viedä lääkäriin, kun hänellä särki niin päätä useiden uintireissujen jälkeen. Lääkäri sanoi, poskionteloissa taitaa olla jotain ”muraa”. No, tyttö oli koko kesän sukeltanut ja hyppinyt veteen. Voi sitäkin kesää!

Tyttäremme ovat jo isompia. He saavuttavat parhaat yhteiset hetkensä uidessa. Mikä iloinen puheensorina, nauru ja riemu. Kun heillä on mahdollisuus hyppiä veteen niin silloin tytöt kyllä hyppivät. Toisesta otetaan mittaa.

Mikä ilo oma sisarus onkaan. Olen aiemmin kirjoittanut blogitekstin ”Lapsuuden kesät”. Minulla itselläni on 2 vuotta nuorempi veli. Veljeni on ollut minulle hyvin tärkeä lapsuudessa, kun asuimme vielä kotona. Vaikka hän oli poika ja minä tyttö keksimme vielä teini-iän kynnyksellä yhteisiä hauskanpitoja.

Parhaiten muistan ne hetket kun teimme veljeni kanssa ”radio-ohjelmaa”. Sellaista esiteinien höpötystä C –kasetille.  Nauroimme ja puhuimme oudosti. Erityisesti mieleeni jäi yksi kerta. Äitini nukutti pikkuveljeämme. Me teimme nauhoitusta C -kasetille. Silloin oli Dingon alkuvuosien suosioaika ja huuma.

Me lauloimme keittiössä täysillä Dingoa. Minä lauloin ja veljeni hakkasi täysillä pöytää. Äiti tuli kimpaantuneena keittiöömme ja nauhalle jäi kun äiti huutaa ”Ei helkkari soikoon hiljaa.”

Niin, äitini ei juuri koskaan suuttunut meille, mutta tässä hetkessä häneltä paloi pinna. Äitini on aina ollut lempeä. Kunpa omat lapseni muistaisivat minut lempeänä äitinä. Joskus kuopukseni sanoo minulle, että miten sinä muutut niin hetkessä. Saatan olla hyvin lempeä, mutta hetken päästä jo jostain syystä tosi äkäinen. Sellainen äiti minä olen nuorilleni. Välilä hellä ja lempeä, välillä äkäpussi.

Yritän pysähtyä enemmän nuorieni riemun äärelle tänä kesänä. Yritän pysähtyä nuorten riemun hetkiin, kun he pelaavat, uivat tai ihan telmivät yhdessä.

Miltä kesä tuoksuu ja maistuu? Pohjoisessa tuoksuvat vielä vanamot ja valkoiset ruusut. Tuoreiden mansikoiden makeus houkuttaa.

Olemme kattaneet mökillä pöydän grillikatokseen. Siellä maistuivat vohvelit ja mansikat. Illan viilentyessä laitoimme myös pientä suolaista ja katselimme kaunista järvimaisemaa.

Vanamo

Juhannusruusut

Kävimme kotiseutumuseossa sunnuntaina. Olipa mukava keinua isossa keinussa, katsella vanhoja esineitä ja lukea erikoisia juttuja seiniltä. Äitini kertoi tyttärilleni miten savusaunaa lämmitetään. Olipa siellä sauvasaunan seinässä aika erikoinen ja hauska artikkeli liittyen entisajan saunarituaaleihin. Artikkeli ohessa.

Suloisessa kesässä pörräävät ärhäkkäät paarmat. On ilo, että meillä on papan rakentama grillikatos. Sinne eivät paarmat osaa. Pohjoisen mökkielämään kuuluu aina jokin pörräävä ötökkä, joka häiritsee. Tänä kesänä on samaan aikaan poikkeuksellisen paljon paarmoja.

Mökillämme on onneksi monta tilaa, jossa voi viettää aikaa. Tänä kesänä järvellä on voinut olla iltaisin shortseissa eikä mikään pörriäinen haittaa. Tyyni järvi, rauha ja hiljaisuus. Olen ottanut iltoja talteen, muistoja mielen sopukkaan, talven varalle.

Kesän suloisuutta lisää tämä lämpö. Meillä on lämpimät uintivedet, kun ilma on tosi lämmin. Täällä Suomussalmella on monia järviä, jossa kesästä voi nauttia. Olemme nyt käyneet neljässä eri uintipaikassa. Uintipaikoilla on hyvin omaa rauhaa.

Suomussalmella alkoi heinäkuun alussa Köhäkkä -toripäivät. Torilla on mukava käydä äitini ja tyttärieni kanssa katsomassa lakritsitiskin värikkyyttä, mansikanmyyjien ahkeruutta ja koruvalikoimia. Torilla tavataan tuttuja ja vaihdetaan kuulumisia. Istuimme muurinpohjalettukahvilaan.Torikahvit maistuivat hyvälle. Muuripohjaletut tekevät kesän.

Torilla oli mukavasti väkeä, mutta ei voi sanoa että olisi ruuhkaa. Aurinko porotti niin kuumasti. Täällä on ollut nyt +30 °C. Tytöt lähtivät jo Jätkänpuiston hiekkarannalle uimaan. Kyllä täytyy lähteä perässä. Nyt on kesä ja lämpö. Nautitaan!

Mitä on onni? Mihin ihminen onnea tarvitsee? Koen että olen kokenut usemman vuoden ajan epäonnea terveyden ja onnistumisen suhteen.

Tiedäthän onnentunteen? Onnea on se, että kokee hyvää oloa. Onnea on, kokemus minulla menee mukavasti. Onnea on tunne, minä pärjään. Onnen tunteesta saan voimaa jaksaa eteenpäin.

Miten pulassa olenkaan, jos koen että en jaksa enkä pysty. Mitä jos olen kokoajan kipeä? Mitä jos en löydä intohimoa enää mihinkään? Kun intohimo puuttuu niin silloin olen luovuttanut. Näin minulle oli käydä…

Kun löydän intohimon yhdestä asiasta löydän se myös toisesta ja onnistumisen tunne ruokkii itseään. Onnistumisen tunteesta tulee positiivisten asioiden jatkumo.

Kuinka moni meistä kulkee jossain muotissa? Minun tulisi tehdä näin, näin ja näin. Itseasiassa vain miellyttääkseen muita ihmisiä. Entä jos kuljen sen oman intohimoni mukaan? Uskon, että saavutan näin onneni. Kuljen vaan sitä kohden mikä minusta tuntuu hyvältä.

Saan terveyteni pikkuhiljaa takaisin, koska minulla on ihania asioita elämässäni. Tiedätkö, mikä on tämän takana, että olen kulkemassa omaa polkuani kohti terveempää elämää? Sanoisin, että elimistöni levollisuuden taustalla on vahvasti ruokavaliomuutokseni. Elämä ilman gluteenia, sokeria, sekä minimimäärällä maitotuotteita (lähinnä hapanmaitotuotteet) olen saanut elimistöni rauhoittumaan. Borrelioosista parantuminen elää siinä sivussa omaa “tarinaansa”. Borrelioosista paraneminen on myös käynnissä.

Koen, että en tunne nälkää kuin ennen. Ruokavaliomuutokseni kunnon aamiaisella on auttanut myös painonhallinnassa. Verensokeriarvoni pysyvät tasaisena koko päivän.

Minulla on välillä makeannälkää. Sallin itselleni jotain tummaa raakasuklaata (mm.oma raakasuklaareseptini löytyy resepteistä.) Popconit ovat myös suurta herkkuani.  Teen popcornit kattilassa hyvässä oliiviöjyssä.

Minun onnellisuus lähtee myös perheestäni, levosta, liikkumisesta luonnon äärellä sekä hyvästä ruoasta. Minulle onnellisuutta on, että voin luoda täällä tätä blogiani. Tämä blogi on tuonut minulle niin paljon hyvää oloa. Olisi kiva kuulla oletko pitänyt näistä aiheista, joista kirjoitan? Mikä on koskettanut?

Minulle onni on tämä maisema.

Minulle onni on tämä aitta.